Koska nykyakut ovat ongelmajätettä, joiden valmistaminen tuhoaa ympäristöä ja joiden kierrättäminen on kallista eikä siksi kannattavaa. Akkujen energiatiheyden pitäisi räjähtää, jotta niiden valmistaminen olisi ympäristönsuojelullisesti perusteltua. Suomessakin ollaan valmiita uhraamaan globaalisti ainutlaatuiset vesistöt vain siksi, että saataisiin materiaaleja akkuihin.
Hiilidioksidi on harmitonta, myrkytöntä. Saimaan tuhoutuminen sen sijaan on suuri paikallinen suru ja menetys myös globaalisti, koska vastaavat vesistöt ovat maailmassa ainutlaatuisia, jos niitä edes on.
Jospa nyt muistettaisiin ne mittasuhteet:
"Meillä on oikea ongelma. Suomen osuus
globaaleista päästöistä on 0,1 %, EU:n osuus kymmenen prosenttia ja vuonna 2030 EU:n osuuden arvioidaan olevan 4 prosenttia – ymmärtäneekö lukija, ettei tämä ole edistysaskel vaan kuvaa muiden päästäjien osuuden kasvua."
Nämä mitkään ilmastovaalit ole
Paljonko on suomalaisten henkilöautojen osuus 0,1 prosentin kokonaispäästöistä? Se on noin 0,01 prosenttia. Ennen kuin ruvetaan tällaisten osuuksien vuoksi tuhoamaan paikallisesti arvokkaita luontokohteita kaivosteollisuudella, niin vähän kannattaisi miettiä.
Ympäristönsuojelusta on tullut työpöytäsuojelua. Ihmiset, joilla ei ole henkilökohtaista sidettä luontoon, ovat keksineet yhden ainoan mittarin, jolla ympäristötuhoa mitataan, vaikka sitoutuminen vain yhteen mittariin aiheuttaa valtavat haitat.
Jos liikenteen päästöjä tahdotaan leikata, se kannattaa tehdä siellä, missä päästöt ovat suurimpia ajoneuvoa kohti. Näin on köyhissä maissa. Jos tavoitteena on oikeasti pienentää päästöjä, ei kannata tukea suomalaista sähköautoilijaa vaan suuripäästöisillä ajoneuvoilla ajavia intialaisia.
Jos ilmasto on yhteinen, ei liikenteen tukia kannata kohdistaa suomalaisille vaan köyhiin maihin.
Tällä hetkellä iänvanhat polttomoottoriautot, ne kaikkein suuripäästöisimmät, rahdataan esimerkiksi Afrikkaan. Näin tulee olemaan jatkossakin. Sähköautojen suhteen ongelma köyhissä maissa on, että niissä latausmahdollisuudet ovat heikot ja epävarmat. Yhtä suuri ongelma on se, että kun sähköauton elinkaari on siinä vaiheessa, että köyhä pystyy sen ostamaan, akku on kelvottomassa kunnossa. Niinpä läntisen maailman sähköistyminen ei vähennä köyhien maiden autojen päästöjä vaan pitää huolen siitä, että niiden autokanta vanhenee tai ei ainakaan uudistu. Ja vaikka sähköautoja köyhiin maihin jonkin verran saataisiinkin, niin se nyt on ainakin varmaa, että niitä ei siellä kierrätetä tai että kierrätys tehdään taloudellinen eikä ympäristönsuojelullinen näkökulma edellä.
Yrittäkää nyt jumaliste antaa edes kolmen sekunnin ajatus asioiden mittasuhteille. Minä olen linkolalainen enkä usko, että ympäristötuhoa saadaan pysäytettyä nykyjärjestelmän puitteissa. Köyhyys on ympäristöystävällistä. Kun tavarat ja ihmiset eivät liiku, ympäristö voi paremmin. Tällainen pöhinä, jossa kuluttamalla yritetään suojella, on silkkaa itsepetosta ja kertoo ihmiskunnan suunnattomasta sivistymättömyydestä.
