Espoolaiset ovat jälleen todella kovassa iskussa. Vaikka Artukaisten puitteet ovat hienot, niin mietin, että todennäköisesti Kupittaalle syntyisi tämän kokoluokan tapahtumassa helpommin tunnelmaa. Nyt ainakin television välityksellä oli tyypillisen kolkkoa katsella vain tyhjiä penkkejä. Toki Espoon kannattajaporukalle pitää nostaa hattua kuuluvasta ja näkyvästä kannattajatoiminnasta. Vastaavaa on nähty sarjassa satunnaisesti eri paikkakunnilla, mutta kuitenkin aivan liian harvoin. Ilmeisesti myös HIFK-kannattajat tekevät huomenna bussimatkan Turkuun.
No, mestarisuosikki ja sillein. Isompi asia kuin tasoerot, oli mielestäni se, että joku uusi aika aluillaan tasoeroineen välittyi median kautta useille ihmisille ja vaikka voisi kuvitella, että niistä katsojista paikalle valikoitui ainoastaan ne dissaajat, niin veikkaanpa, että lopulta moni ihmettelijä, että mitä tää nyt sitten on.
On turha kuvitella, että aurora olisi valmis maksamakkaratuubi suuhun puristaa, se on vain alku ja aina jollakin alku kuitataan. Tykkäsin TPS alun ennakkoluulottomuudesta isoa ennakkosuosikkia vastaan ja minusta tasoeron lisäksi hyvin näkyi myös potentiaali, jos kehittymiselle annetaan sijaa ja tilaa.
Voi hyvin olla,. että jossain vaiheessa meiskaa katsomossa muutkin kuin Espoon väki, kyse on kulttuurista ja sen leviämisestä. Toivotaan, että Aurora on alku uudelle ajalle, että ei tarttis odottaa montaa kautta, kun sarja on niin kova, että sinne pyritään myös keski Euroopan harrastajien joukosta jne. Kaikki on mahdollista, jos oikein toimii, toivotaan, että tässä on se jokin, ainakin minä sitä toivon, ihan Suomi kiekon puolesta.
Hienoa oli katsella oikeasti toimitettua naisten liiga ottelua studioineen ja asiantuntijoineen, ainakin minun kalenteriin nämä pelit kuuluu ilman muuta. Tunkua on tietty liigalla, pwhl - peleillä, änärikin näkyisi jos katsella jaksaisi ja lisäksi vielä nuorten erilaisilla turneilla. Ihmisen aika vaan on kovin rajallinen, eikä kaikkea mahdu vaikka mitä tekisi. Ajatella, joudun tämmöistä pohtimaan, kun vuonna 1961 kuuntelin ensimmäistä lätkämatsia, Suomi - Ruotsi, radiosta ja kuvittelin mielessäni, miltä se näyttää mitä kuuntelin. Meille tuli telkka vasta 1962, eli kaikki oli radion varassa. Suomi sai kuonoon, kuinka muuten, mutta sieltä syntyi mun kiinnostus lätkään.