Heitetäänpä tähän sitten hieman perusteluja tuolle omalle listalle, kun niitä kaipailtiin:
1. Boston
Viime kauden finalisti ei ole paperilla heikentynyt tippaakaan, vaan pikemminkin päinvastoin. Hyökkäyksessä Eriksson ja Iginla korvaavat Seguinin ja (runkosarja-)Hortonin paremmin kuin hyvin. Puolustuksessa Ferencen lähtö tarkoittaa lisää minuutteja nuorille Hamiltonille sekä playoff-sensaatio Krugille. Omassa päässä ko. kaksikko ei ole vahvimmillaan, joten myös McQuaid ja Boychuk saanevat lisää vastuuta. Maalivahtiosastolla Rask jatkaa siitä mihin viime kaudella jäi ja Johnson hoitaa harvat starttinsa timantinkovan joukkuepuolustuksen takana kunnialla. Parantuneen hyökkäyksen myötä pistesaalis kasvaa runkosarjassa viime kauteen nähden ja Atlantin divisioonan ykköspaikka menee tällä kertaa Bostoniin.
2. Detroit
Wings oli viime kaudella kärsiä työtapaturman jäämällä pudotuspelien ulkopuolelle, mutta viime hetken kiri takasi uskomattomalle putkelle jatkoa. Nyt edessä on kausi pitkästä aikaa idän puolella ja konferenssin vaihto sopinee taitopainotteiselle joukkueelle varsin hyvin. Wings on Bruinsin tapaan kaikilla osa-alueilla tasapainoinen joukkue, jonka pitäisi selviytyä vaivatta jatkopeleihin. Tähtiosastoa alkaa kuitenkin pikkuhiljaa ikä painaa, mikä näkynee yllättävinä pistemenetyksinä etenkin alkukaudesta. Uudet hankinnat (Alfredsson, Weiss) eivät hekään ole mitään junnuja, joten kankeutta on heiltäkin alkuun odotettavissa. Kevään lähestyessä Wings tuleekin sitten jälleen kerran olemaan kova luu, mutta divisioonan voitto lipuu Bostoniin kehnomman alkukauden vuoksi.
3. Toronto
Leafs pääsi viime vuonna pitkästä aikaa mukaan playoffeihin ja onnistui viemään lopulta finaaleihin asti edenneen Bostonin aina seitsemännen pelin jatkoajalle asti. Voiton avaimetkin olivat omissa käsissä, mutta karmaiseva kolmannen erän sulaminen antoi Bruinsille jatkopaikan. Muutokset joukkueessa olivat maltillisia ja viime kauden avainpelaajat jatkavat kaikki seurassa. Alisuorittanut Grabovski ostettiin ulos ja tilalle napattiin tuore Stanley Cup -voittaja Dave Bolland Chicagosta. Lisäksi vapaista agenteista palkattiin isolla rahalla David Clarkson, joka tuo kovuutta yläketjuihin. Mies tosin toilaili harjoituskaudella ja otti 10 ottelun pelikiellon, joten hänet nähdään tositoimissa vasta loka-marraskuun vaihteessa. Maalivahtiosastoa vahvistettiin hankkimalla hyvin pelanneelle Reimerille kirittäjäksi Jonathan Bernier Kingseistä. Tässä vaiheessa on mahdotonta sanoa kumpi kaksikosta on ykkönen, joten miehet pelannevat ainakin alkuun tasatahtiin. Reimerillä on ollut jonkun verran loukkaantumisia lyhyen uransa aikana, joten siinäkin mielessä on hyvä että parina on kaveri, jolla on potentiaalia pelata myös selvänä ykkösenä. Kaiken kaikkiaan Leafsin voi odottaa jatkavan siitä mihin viime kaudella jäi ja kilvoitella divisioonan kolmospaikasta muiden kanadalaisjoukkueiden kanssa. Veikkaan, että Leafs ottaa viimeisen varman pudotuspelipaikan ja jättää Sensin ja Habsin taistelemaan villin kortin paikoista.
4. Ottawa
Senators oli viime kauden sensaatio selvittyään pudotuspeleihin, vaikka paras hyökkääjä (Spezza), puolustaja (Karlsson) ja maalivahti (Anderson) viettivät valtaosan kaudesta sairaslistalla. Nyt kaikki kolme ovat terveitä, joten Sens on ainakin paperilla vahvempi kuin viime kaudella. Joukkuetta varjostavat kuitenkin ikävät huhut huonosta taloustilanteesta ja nähtäväksi jää, vaikuttavatko ne myös esityksiin kaukalossa. Pitkäaikainen kapteeni ja seuraikoni Daniel Alfredsson siirtyi kaikkien yllätykseksi Detroitiin ja ilmeisesti tiet eivät eronneet ihan sulassa sovussa. Alfien parhaat pelivuodet ovat jo takanapäin, mutta pukukopissa miehen puuttumisen huomaa taatusti. Sens-johto ei jäänyt lepäilemään laakereillaan, vaan Alfredssonin paikkaajaksi hankittiin Anaheimista Bobby Ryan, jolla on potentiaalia vaikka mihin jos vain pysyy terveenä ja löytää kemian Spezzan kanssa. Sensin suurin ongelma on kärkitason materiaalin kapeus, sillä timantinkovan ykköskentän jälkeen taso laskee merkittävästi. Viime kaudella vastuunkantajia löytyi kiitettävästi, mutta pysyykö tahti samana vai vajoavatko yllättäjät harmaaseen massaan vastuun pienetessä? Tällä kaudella Sensillä ei ole enää samaa yllätysmomenttia kuin viimevuotisella nimettömällä nipulla, joten veikkaan pistesaaliin pysyvän samoilla luvuilla. Playoffeihin joukkue pääsee silti olemalla parempi kuin Metropolidivisioonan viides.
5. Montreal
Habs yllätti useimmat viime kaudella voittamalla Koillisen divisioonan Bostonin nenän edestä. Suurimmat syyt menestykseen olivat tehokas ylivoimapeli sekä nuorisokaartin (Eller, Galchenyuk, Gallagher) esiinnousu. PK Subban oli alkukauden sivussa sopimuskiistan vuoksi, mutta paluunsa jälkeen hän oli pitelemätön ja voitti lopulta Norrisin parhaana puolustajana. Myös Andrei Markov teki väkevän paluun loukkaantumisten jälkeen ja oli tärkeä palanen hyvin toimineessa ylivoimassa. Alkavaan kauteen Montrealissa lähdetään lähes samoin eväin kuin edelliseenkin. Tärkein vahvistus on Philadelphiasta ulosostettu Danny Briere, joka tuo joukkueeseen kokemusta (ja pienentää entisestään hyökkäyksen keskipituutta - Bergevinin taktiikka lienee hankkia vastustajille päähänkohdistuneista taklauksista jäähyjä, joista murhaava YV sitten rankoo kovalla prosentilla). Puolustusta vahvistamaan hankittiin kokenut Doug Murray, joka tosin loukkaantui harjoituspelissä ja on useita viikkoja sivussa. Kaiken mennessä nappiin Montreal pystyy taistelemaan jopa divisioonan voitosta, mutta todennäköisempi loppusijoitus löytyy lähempää playoffs-viivaa. Oma veikkaukseni on, että Habs jää viidenneksi sillä muut kanadalaisjoukkueet ovat vahvistaneet rivejään enemmän. Sillä en lähde spekuloimaan, riittääkö viides sija villin kortin paikkaan vertailussa Metropolidivisioonan nelosen kanssa - tiukille tulee menemään.
6. Buffalo
Sabresissa jatketaan jo viime kaudella alkanutta uudelleenrakennusta ja nuoria pelaajia ajetaan sisään kaikille pelipaikoille tolppien väliä lukuunottamatta. Joukkueessa on paljon mielenkiintoisia lupauksia mukaanlukien Rasmus Ristolainen, joka harjoituspeleissä osoitti olevansa valmis NHL:ään jo nyt. Nuorten otteet kuitenkin ailahtelevat vääjäämättä pitkän kauden aikana, mikä tarkoittaa sitä että Sabres ei tule tällä kaudella taistelemaan playoff-paikasta vaan joutuu tyytymään kiusantekijän rooliin. Hyvänä päivänä kuka vain voi kaatua, kun taas huonona tulla pataan keneltä vain. Jos valtaosa lupauksista pystyy lunastamaan potentiaalinsa, Buffalosta on nousemassa muutaman vuoden päästä varteenotettava mestaruuskandidaatti.
7. Tampa
Lightning on jo vuosia ollut muutaman huippuyksilön varassa ja sama jatkuu edelleen. Joukkueen pitkäaikainen supertähti ja kapteeni Vinny Lecavalier ostettiin sopimuksestaan ulos ja hän siirtyi Flyersiin. Paikkaajaksi hankittiin Valtteri Filppula, jolla on kova työ täyttää edeltäjänsä saappaat. Detroitissa Filppula ei oikeastaan koskaan joutunut johtavaan rooliin, vaikka vastuuta ihan mukavasti saikin. Nyt hänen harteillaan on käytännössä se, löytyykö Lightningiltä laajuutta ykkösketjun ulkopuolelta. Veikkaan Filppulalle ihan kelpo kautta (n. 55-60 pinnaa), mutta siitä huolimatta Tampa tulee jäämään koko liigan häntäpäähän. Hyökkäys on Stamkosin ja St. Louisin johdolla ihan kelvollinen, mutta puolustus on äärimmäisen haavoittuva etenkin omassa päässä ja Bishop tai Lindbäck eivät kumpikaan ole sellaisia maalivahteja, jotka olisivat omimmillaan vuotavan puolustuksen takana. Tästä johtuen maaleja tulee ropisemaan omaan verkkoon liian tiuhaan ja voitot ovat tiukassa. Floridan sisäisen taistelun Tampa tulee tosin luultavasti voittamaan, sillä Panthersin tilanne on vielä huonompi.
8. Florida
Panthers tuntuu vuodesta toiseen pysyvän pohjalla hyvistä varausvuoroista huolimatta - poikkeuksena toissakautinen Kaakkoisen divisioonan voitto. Viime kauden ainoat valopilkut olivat Jonathan Huberdeaun parhaan tulokkaan palkinto sekä Sasha Barkovin varaaminen koko draftin kakkosena kesäkuussa. Tälle kaudelle joukkuetta on jälleen uudistettu palkkaamalla toivotaan toivotaan -tapauksia halvalla sekä hankkiutumalla muutamasta veteraanista eroon. Suurin mielenkiinto kohdistuu vuoden sapattivapaalta palaavan Tim Thomasin otteisiin. Bostonissa mies oli pari kautta sitten Vezina-kaliiberin kassari, mutta Panthersissa puolustus ei ole läheskään samantasoinen. Välivuosi ei myöskään voi olla näkymättä otteissa, joten parhaiden maalivahtien joukkoon Thomas tuskin enää nousee. Suomalaisittain mielenkiintoista on myös seurata Barkovin otteita ison veden takana. Kaiken mennessä nappiin jopa Calder on mahdollinen, sillä Barkov on viime aikojen suomalaislupauksista ominaisuuksiltaan parhaiten pohjoisamerikkalaisiin kaukaloihin sopiva. Vaikka Panthersissa seurattavaa riittääkin, joukkue jää auttamatta divisioonansa hännille ja myös koko liigan jumbopaikka on lähellä ellei Thomas pysty ihmetekoihin.
