Mainos

Arvostele alkoholijuoma

  • 26 655
  • 91

Uleåborgir

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Päätalo, Huovinen, Sympathy For The Devil
Muutama viikko sitten ostin kuriositettimielessä (ehem) putelin Gambinaa. Gambinahan on sekoitus punaista vermuttia, giniä ja appelsiininkuorta sekä rikkidioksidia säilöntäaineena.

Maku muistuttaa punaista Camparia, mutta lisänä on hieno valopetroolin vivahdus. Yökkäysreaktiota ei oikeastaan tule, ensimmäinen suullinen on ehdottomasti haastavin. Jäiden kanssa nautittuna yllättävän juotavaa, eikä kysymyksessä missään tapauksessa ole myrkky. Juomista seuraavana päivänä elimistö ei tunne tarvetta nauttia lisää Gambinaa, mikäli Gambinaa on käytetty edellisenä iltana vähintään yksi 0,75 litran pullo.

Gambina on oiva seuralainen esimerkiksi kalapuikoille, keitetyille perunoille ja hernekeitolle. Ovatpa jotkut rohkeat nauttineet Gambinaa kylmän einespizzan kyytipoikana. Onkin oltava urhea kokeilija Gambina-asioissa.

Olen murheen murtama mies, koska en koskaan ehtinyt edes maistaa Sorbusta. Toivoisin arvioita Sorbuksesta.
 
Suosikkijoukkue
Greek Philosophers
Olen murheen murtama mies, koska en koskaan ehtinyt edes maistaa Sorbusta. Toivoisin arvioita Sorbuksesta.

Soppa on mainettaan paljon parempi juoma jopa maultaan. Tosin lukiossa eräs luokkakaverini kertoi nauttineensa eräänä krapula-aamuna aamiaiseksi kylmää hernekeittoa ja lämmintä soppaa, oli kuulemma ollut mieleenjäävä kokemus.

Fernet Branca on hyvin erikoinen juoma myös. Maku on aivan hirvittävä ilman krapulaakin, mutta jos sen saa alas, niin taas lähti koneet käyntiin, vaikka olisi millainen olo. Alan miehet kuulemma käyttävät tästä termiä "junttaryyppy".

Nykytietojen valossa lienee kuitenkin paheksuttavaa käydä Jatkoajassa alkoholiaiheisia keskusteluja Vapaan puolella, joten lopetan tällä erää tähän.
 
Viimeksi muokattu:

Musta Nuoli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkue, TuTo. Varauksellisesti.
Olen murheen murtama mies, koska en koskaan ehtinyt edes maistaa Sorbusta. Toivoisin arvioita Sorbuksesta.

Saamasi pitää. Minulla on Sorbus-miehenä vielä ikuisesti säästössä yksi korkkaamaton Sorbus-pullo.

Sorbuksen eli rakkaan sopan pihlajanmakuinen aromi ja makeahko, täyteläinen hively makunystyröillä herättää edelleen halun lähteä puiston penkille rähjäisissä vaatteissa nautiskelemaan pikantista jälkimausta sekä antamaan silmien levätä tummanpunaisen marjaisessa värikoostumuksessa.

Toinen, vielä suositumpi käyttötapa oli juoda kotona sohvalla Sorbusta. Ei mitenkään hienostelevasti viinilaseista, joita minulla ei edes ole, vaan rehvakkaasti mukista nautiskellen. Soppapullosta riitti myös ystävälle: eräskin NHL2010-pleikkariturnaus saatiin loppuun Sorbuksen voimalla. Sorbuksesta seurasi kuitenkin tässä tapauksessa lievän liikakäytön voimalla kova krapula ja värillinen, punainen haukotus posliinialttarin edessä.

Nuorena poikana Sorbus toimi myös maksuvälineenä, rippikouluikäisenä läheisen kauppakeskuksen metsässä majaili alan miehiä, joista valikoitui hakumies soppapullopalkalla. Kassi viinaa ja lonkeroa Alkosta, alan miehelle Sorbus.

Viineistä en ole koskaan pitänyt erityisesti, mutta Sorbus oli poikkeus ja ainoa viini, jota suostun juomaan muuten kuin pitkin hampain. Nyt ei enää rakasta Sorbustakaan saa kiitos Alkojen saatanallisen päätöksen tuhota suomalaista alkoholikulttuuriperintöä ja olla ottamatta soppaa myyntiin, joten nämä ovat muistoja vain.

Samoin on kadonnut valikoimista vielä rakkaampi yrttilikööri Herba, jonka muinainen luostarisekoitus antoi liköörille pikantin, uniikin maun ja pehmeän polttavan kosketuksen kielen päähän. Herbaa join aikoinani lähes yksinomaan, kunnes perkeleen Alko lopetti senkin ottamisen valikoimiin. Yksi pullo on vielä korkkaamattomana tulevaisuudentutkijoita odottaen.

Alkon palveluksia en enää juurikaan tarvitse näiden katkerien menetyksien takia. Ainoa tuote mitä sieltä enää voisin ostaa on iso G, Gambina, jonka rubiininpunaista juhlaa voi viettää parhaiten yksin kotona pimeässä. Nytkin on Gambina-pullo kaapissa, ja se ei tule säilymään korkkaamattomana, koska kirpeän raikas maku houkuttelee ennemmin tai myöhemmin.

Mutta muuten saa Alko jäädä sikseen, ostan nykyisin viinani ulkomailta, jossa sentään myydään juomia, joita voi juoda ja joita Alko ei tarjoa. Näistä paras on maailman paras vodka, biisoninruohovodka Zubrowka, jonka hivelevän pehmeä maku tuo mieleen mielikuvia onnellisena laiduntavista visenteistä.
 
Sorbuksesta seurasi kuitenkin tässä tapauksessa lievän liikakäytön voimalla kova krapula ja värillinen, punainen haukotus posliinialttarin edessä.
Tämä.

Myös Gambina, Carillo, Valdemari, Jorma, Doris. Pirskahtelevia purskahtelevia lämpöisen tynnyrin tuoksuisia, aavistuksen tinnerisiä mutta kuitenkin imelän makeita. Sopii erinomaisesti lämmittämään valoistuvaa keväistä aamupäivään kun luonto on vielä väritöntä, elotonta, kylmää ja ruskeaa siinä puiston penkin ympäristössä. Suositellaan nautittavaksi voipaketin, kuivan ranskanleivän, tai pyhäpäivänä vaikka molempien kyytipoikana kypsässä seurassa.
 
Suosikkijoukkue
Kärpät
Marabello on Pernod Ricardin vastine Gambinalle. Mausta voisi sen verran mainita, että se on vetisempää kuin Gambina, mutta vaikutuksiltaan samankaltainen kuin rubiininpunainen ruhtinas.

Maistelin Marabelloa ensimmäisen kerran joskus vuonna 2007, ja ihan yhtäkkiä huomasin outoja tuntemuksia: elämä on tosi ihanaa ja ihmiset on tosi reiluja ja kivoja. Kerroin myöhemmin tuosta tuntemuksesta kaverilleni, joka oli kova Gambina- (ja siten myös Rytmihäiriö-fani). Oli sitä mieltä, että olisi pitänyt soittaa hätäkeskukseen noin outojen tuntemusten johdosta.

Marabello on parhaimmillaan kalsarikännijuomana, (osittain juuri noiden kuvailemieni ominaisuuksien vuoksi). Muutama lasillinen Marabelloa, ja 89 prosentin todennäköisyydellä kaikki Jatkoaika-session viestit sijoittuvat Vapaalle puolelle.

Syötäväksi tuon kanssa sopii vaikkapa Snickers-patukka.

(Tuo Altian mahdollinen myynti muuten huolettaa, kuinka käy Gambinan?)
 

Apmp-

Jäsen
Suosikkijoukkue
Red Wings, TPS
Fernet Branca on hyvin erikoinen juoma myös. Maku on aivan hirvittävä ilman krapulaakin, mutta jos sen saa alas, niin taas lähti koneet käyntiin, vaikka olisi millainen olo. Alan miehet kuulemma käyttävät tästä termiä "junttaryyppy".

Omat Fernet Branca -kokemukset jäävät kahteen kertaan, mutta nekin ovat molemmat olleet jossain määrin mieleenpainuvia. Ensimmäinen oli sellainen kun kaverinporukan kanssa kokemattomina viinamiehinä abiristeilyllä mietimme mitä tilaamme krapulantappajaksi. Kukaan ei tiennyt mitä Fernet Branca on, mutta se kuulosti aika hyvältä ja päätimme tilata sitä kaksi snapsia kullekin. Yhteensä 24 kappaletta siis. Tarjoilija oli hiukan ihmeissään ja mainitsikin että aika kovia poikia olemme, mutta ei hänen sanomisensa mitään kelloja vielä siinä kohtaa soittanut. Fernetit saapuivat pöytään sitten hetken päästä ja kohotimme maljan hienon lukiotaipaleen kunniaksi ja kumosimme ekat alas. Tässä vaiheessa kahdentoista hengen porukasta seitsemän lähti juoksemaan vessaa kohti. Itse jäin neljän muun kaverin kanssa yökkäilemään ja taistelemaan pöytään ja sainkin pidettyä nesteet sisällä. Parin minuutin sulattelun jälkeen otettiin sitten toinen snapsi ja silloin minä ja kaksi muuta jätkää jouduttiin myös luovuttamaan ja poistumaan kohti vessaa. Kaksi jäljellejäänyttä kaveria sitten omien sanojensa mukaan kiskoivat kahteen pekkaan kaikki loput pöytään jääneet Fernetit, mutta tästä en sitten tiedä että pitääkö paikkaansa.

Toisella kerralla ostettiin pullo Fernetiä kun lähdettiin suunnilleen saman jengin kanssa mökille ja kyllä sekin pullo tyhjä sunnuntai-aamuna oli kun törkeässä krapulassa siivottiin.

Virolaisista laatutuotteista voisin arvostella Vergin vaalean rommin, jota nyt menneenä viikonloppuna yli litran kurkusta kumosin alas. Selvinpäin haju muistuttaa vähän jotain käsisaippuaa ja maku pelkästään on aika samanlainen. Hintaahan tällä komistuksella on 6,75 euroa per nollafemman pullo joten tätä luksuskamaa on hiukan köyhemmälläkin varaa nautiskella. Vaalealla rommillahan on kaksi käyttötarkoitusta ja niistä molempiin tämä sopii varsin mainiosti vaikka maku pelkästään siis melkoisen paha onkin. Vaalea rommi on tärkeä osa Long Islandia ja siihen hommaan tuo on ihan riittävää. Myös Cuba Libre ilman limeä toimii tämän kanssa erittäin mainiosti. Tätä jälkimmäistä paholaista nautin yleensä. Näin myös männä viikonloppuna. Kaiken kaikkiaan suosittelen ehdottomasti ja arvosanaksi annan 11/10.
 

Kumielvis

Jäsen
Suosikkijoukkue
Paltamon Pantterit
Alkoholijuomien ollessa kyseessä tykkään itse leikkiä (puisto)kemistiä, eli sekoitella noita enemmän tai vähemmän värikkäitä ja juoksevia nesteitä. Oma ehdoton suosikkijuomani on minttukaakao. Minttukaakaotahan voi tehdä kolmesta eri juomavaihtoehdosta, kuitenkin aina samalla suhteella. Yksi osa minttua ja kaksi osaa kaakaota. Vaihtoehtoiset viinat ovat Koskenkorva Minttu, tavallinen 40% Minttuviina sekä nykyään lähinnä virontuliaisina saatava 50% Minttuviina.
Maultaan minttukaakao on todella herkullinen sekoitus pehmeän suklaista kaakaota ja mintun terävää pistävyyttä. Minttu ja suklaa onkin pyhä kombinaatio joka toimii lähes poikkeuksetta kun puhutaan herkuttelusta. Minttukaakaon vahvuuteen voi toki vaikuttaa sekoitussuhdetta muuttamalla, mutta empiirisissä kokeissani olen havainnut että tuo 1/3 + 2/3 suhde toimii hyvin.
Herkullisimmillaan minttukaakao on nautittuna juuri valmistettuna Clas Ohlsonin muovisesta viinilasista (2,50€) erityisen juhlallisina päivinä puistossa istuen, esimerkiksi vappuna.
Minttukaakosta olen kokeillut myös sellaista versiota, jossa minttua käytetään vain ikään kuin mausteena. Tällöin juoma tulee nauttia lämpimänä, esimerkiksi takkatuleen tuijotellen ryijyn alla köllötellessä alaston nainen kainalossa jossain alppimajassa tai lapin hirsimökissä. Erittäin suositeltava kokemus.

Minttuviinaa voi käyttää myös kahteen suosikkishottiini, minttushottiin ja hyppy tyhjyyteen- shottiin. "Otetaanko hypyt tyhjyyteen?" on kysymys, joka on aloittanut monta mainiota iltaa, ja juoma toimiikin erinomaisena illan käynnistäjänä. Hyppy tyhjyyteen on shotti joka koostuu kahdesta viinasta, mintusta ja jekusta. Jaegermaisterista olen varma että joku muu osaa antaa vielä asiantuntevamman esitelmän, mutta onhan kyseessä varsin tunnettu ja arvostettu juoma, joka on erittäin monikäyttöinen ja maukas. Anyhow, hyppy tyhjyyteen- shotissa jekku on pohjalla ja minttu päällä, jako melko lailla 50:50. Makuelämyksenä shotti on erittäin herkullinen ja toimiva, minttu potkaisee aluksi raikastaen hengityksen, jonka jälkeen jekku pehmittää jälkimakua ja -poltetta tehden kokemuksesta erittäin miellyttävän ja päihdyttävän.
 
Maultaan minttukaakao on todella herkullinen sekoitus pehmeän suklaista kaakaota ja mintun terävää pistävyyttä.
Kyllä. Typerä piparminttuekstrakti ja valju maitosuklainen ja makea pikakaakaojuoma yhdessä ja lämmitettynä muodostavat mukiinmenevän kombon jonka kaupungilla paleleva kulkija löytää joka kuppilasta. Hinta-laatusuhde yleensä aika karsea, mutta näissä tilanteissa maksetaankin elämyksestä eikä makuelämyksestä.

Tuli muuten yksi ikisuosikki mieleen, joka ei noihin viski-, viini-, tai olutketjuihin sovi. Nimittäin "Vuorentaustalainen" -snapsi. 2cl tequilaa & 2cl absinttia. Kuulostaa ihan helvetin pahalta läppäjuomalta, mutta oikeasti on lähes tequilan tai vodkan veroinen snapsi, vaikka toki läppä-arvoakin yleensä on kun tuollaisen menet tilaamaan. Soisi valloittavan maailman.
 
Suosikkijoukkue
Die Nationalmannschaft, Bayern München, HIFK
Sorbuksesta osattomaksi jääminen ei ole mielestäni mikään järisyttävä menetys. Tietysti kulttuurihistoriallisessa perspektiivissä noinkin pitkään markkinoilla ollut tuote on merkillepantava. Monet ikäpolvet ehtivät nauttia tai "nauttia" tästä juomasta, joten Sorbus saattoi yhdistää toisiinsa sellaistenkin sukupolvien edustajia, joiden kokemusmaailmojen yhteiset nimittäjät olivat harvassa.

Toinen tällainen multisukupolvinen tuote on Sisu-pastilli. Tuon Sisun esille tässä yhteydessä, koska eräs mielenkiintoisimmista drinkeistä on Sisusoppa. Tai oli, koska Sorbus on tuotteena historiaa. Sisusoppa valmistettiin kotitekoisen salmiakkikossun tapaan; otetaan kolmen vartin pullo Sorbusta, lorautetaan tilkka tuulensuojaan kohta syrjäytyvän nestemäärän verran, ja sen jälkeen kaadetaan sekaan Sisu-pastilleja. Määrä maun mukaan, muutama aski. Sen jälkeen korkki kiinni, pullo astianpesukoneeseen, ja ohjelma päälle. Nautitaan juoman jäähdyttyä riittävästi.

Renttujuomia harrastin opiskelijana. Nyt lotraan vuosikertaviinien kanssa. Joskus harvemmin teen geeteen.

Kotitekoisista lähes klassikon asemaan oli nousta inkiväärikilju, parin kesän takainen innovaatio. Rotevaa tuli.
 

finnjewel

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät, KooKoo, KPL, Kiovan Dynamo
Silloin vielä, kun alkoholijuomassa oli tärkeintä alkoholiprosentin ja hinnan oikea suhde, olivat väkevät viinit kovin suosittuja. Sorbus oli yksi suosituimmista, koska se ei ollut ihan niin äklömakeaa kuin lukuisat, jo "soppaa" aikaisemmin valikoimista poistuneet tuotteet: Vinetto, Cordita, Monika, Väkevä Nordfors ("nutku"), jne. Hinnoittelu on sittemmin muuttunut muun tyyppisten juomien eduksi.

Yksi edelleen Alkosta löytyvä muinainen menestystuote on Muscat, vaalea väkevä viini, joka uppoaa erityisen hyvin niille, jotka vieroksuvat kaikkea hapanta, kitkerää ja katkeraa. Jos ei kronkeli teini-ikäinen tätä saa alas, niin ei sitten mitään. Harmi kyllä samantyyppinen astetta laadukkaampi neste eli Patras Muscatel on poistunut jo aikoja sitten Alkon hyllyiltä.

Eihän tätä hunajaista (sokeria 180 g/litra) ainetta aikuiset miehet tosin enää pysty lusikallista enempää juomaan.
 
Suosikkijoukkue
Vimpelin Veto, Roihuttaret, Kaljakylä Rangers, Fla
Samoin on kadonnut valikoimista vielä rakkaampi yrttilikööri Herba, jonka muinainen luostarisekoitus antoi liköörille pikantin, uniikin maun ja pehmeän polttavan kosketuksen kielen päähän. Herbaa join aikoinani lähes yksinomaan, kunnes perkeleen Alko lopetti senkin ottamisen valikoimiin. Yksi pullo on vielä korkkaamattomana tulevaisuudentutkijoita odottaen.

Tämä. Yhtään pulloa en kerennyt laittamaan muualle jemmaan kuin mielini sopukoihin. Tämä oli erittäin herkullista tavaraa, niitä harvoja väkeviä juomia, mitä olen Alkosta kotiin kantanut. Koska Musta Nuoli avannet tuon nektariputelin, voisin tulla hyvin mielelläni osingoille?
 

Vanha Len

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, Boners
No niin, nyt on juomien aatelit tässä ketjussa jo esiintyneetkin eli omia mietteitä kyseisistä juomista.

Gambina

Ekat gambinakännit vedin 15 vuotiaana. Maku oli sietämätön mutta kun pyysin mutsilta synttärilahjaksi jonkin pullon Alkosta niin toi geen. Pelinaisia. Aikuisena osasin vasta nauttia näistä kieroista makunautinnoista ja Campari appelsiinimehulla on oikein oiva drinkki. Alan miesten jutuissa iso G oli aina 80-luvulla.

Fernet Branca

Olen aina pitänyt fernetistä ja ansaitsin makutottumuksellani ihmettelyä kun nuorena miehenä tuota usein join kaveripiirissä. Kerran vedin fernetistä suhteeellisen tuiman känniin. Oli isoäitini hautajaiset ja toimin kantajana. Keikka oli henkisesti erittäin raskas ja kun saavuin hautajaisista kotiin, kiskaisen pullon fernettiä muutamalla huikalla. Sen muistan kun aloin jostain syystä puhdistamaan WC:n vesilukkoa ja sitten meni muisti. Heräsin aamulla sängystäni ja vaimo oli suorittanut urakkani loppuun. Helvetin hyvä juoma jota lipitän nautinnolla muutaman kerran vuodessa.

Sorbus

Soppaan sain ensikosketukseni joskus 80-luvun alussa kun hieman vanhemmat paikalliset punkkarit joivat sitä joka viikonloppu. Silloin maistui "aika pahalta" mutta jostain syystä aloin itsekin sitten lipittämään tuota ainetta. Oli muuten helkkarin hyvää kun pakastekylmään soppaan sekoitti kylmää kokista ja jäitä. Oli oikeasti suun makuista. Hyvä juoma oli Sorbus vaikka en sitä enää pahemmin 20 ikävuoden jälkeen juonutkaan.

Herba

"Ensin juotiin Herbaa ja sit vedittii turpaa". Aikoinaan liikkui urbaanilegenda siitä, että Herbaa kun juo, alkaa rähisemään. No, muutaman kerran otin kännin Herbasta mutta en mä ainakaan muuttunut väkivaltaiseksi. Ei tuo niin pahaa maultaan ollut mutta kuului nuoruudessa osastoon "juoppojen juoma".

Ja tarina jatkuu...
 

Mazaa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Karsinnat
Tuli muuten yksi ikisuosikki mieleen, joka ei noihin viski-, viini-, tai olutketjuihin sovi. Nimittäin "Vuorentaustalainen" -snapsi. 2cl tequilaa & 2cl absinttia. Kuulostaa ihan helvetin pahalta läppäjuomalta, mutta oikeasti on lähes tequilan tai vodkan veroinen snapsi, vaikka toki läppä-arvoakin yleensä on kun tuollaisen menet tilaamaan. Soisi valloittavan maailman.
Tässä tulee toinen todella "jäätävä drinkki"

Pohjoiskorealainen sukellusvene jäämerellä.
- 2 cl absinttiä
- 2 cl tequilaa (tai 60% Strohia, tai 20 prosenttista vettä ts. 80% vodkaa)
- kermavaahtoa
- 0,33l lonkero
- kaksi jääpalaa

Absintti, tequila ja kermavaahto laitetaan shottilasiin, joka tipautetaan vajaan puolen metrin korkeudesta 0,5l tuoppiin, jonne on kaadettu 0,33l lonkeroa ottamaan sukellusvene vastaan.

Lopuksi cocktail kruunataan asettelemalla kaksi jääpalaa aivan helvetisti vaahdonneen kermavaahdon keskelle. Fiilis on kuin olisi motissa pohjoiskorealaisella sukellusveneellä keskellä jäämerta ja maku toki sen mukainen. Suosittelen kokeilemaan.
 
Entäs tämä. Sniffer. Kerran tarjottiin, vieläkin ihmetyttää miksi sitä viinaa piti nenään vetää, mutta toisaalta onpa sinne laitettu paljon turhempaakin tavaraa.

"Ota eteesi konjakkilasi ja shottilasi. Shottilasissa tulisi olla pohjassa "syvennys". Käännä shottilasi pöydälle väärinpäin. Kaada Cointreau konjakkilasiin ja sytytä se palamaan. Sammuta liekki laittamalla kätesi tiiviisti lasin suulle. Raota kättäsi lasin suulta ja nuuhkaise alkoholihöyryt nenääsi. Juo lasi tyhjäksi ja kaada pohjalle jäänyt tippa ylösalaisin käännetyn snapsi-/shottilasin syvennykseen. Sulje toinen sieraimesi ja imaise cointreau-tippa toiseen sieraimeesi."
 

Jari66

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pelicans, Ukraina
Nuorna miesnä ollesna jostain sadistisesta syystä kaveriporukassa nautittiin yleensä pohjiksi Gin Lemon -merkkistä myrkkyjuomaa ennen siirtymistä paikalliselle tanssilavalle. Äärettömän hirvittävän pahanmakuinen juoma, josta sai ihan joka kerta megalomaanisen krapulan.

Tapahtui kuitenkin seuraavaa, jonka jälkeen en ole kyseistä makunautintoa enää harrastanut. Varhainen sunnuntaiaamu anoppilassa ja herään järkyttävään jysäriin ja janoon. Pöydällä vierekkäin Sprite ja edellisillalta jäänyttä raakaa Gin Lemonia. Tutisevat kädet hamuilevat pimeässä Sprite -pulloa ja siirtävät sen ahnaasti janoisille huulille. Vedän ihan kunnon kulauksen kunnes tajuan ettei ollut limsaa. Ei ollut.
 

Musta Nuoli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkue, TuTo. Varauksellisesti.
Herba

"Ensin juotiin Herbaa ja sit vedittii turpaa". Aikoinaan liikkui urbaanilegenda siitä, että Herbaa kun juo, alkaa rähisemään. No, muutaman kerran otin kännin Herbasta mutta en mä ainakaan muuttunut väkivaltaiseksi. Ei tuo niin pahaa maultaan ollut mutta kuului nuoruudessa osastoon "juoppojen juoma".

Minä olen kuullut tuon sanonnan muodossa "Sorbaa, Herbaa ja turpaan". En minä ainakaan ole koskaan ollut väkivaltainen kännissä, vaikka Sorbus ja erityisesti Herba maistuivat niin pitkään kuin noita oli myynnissä.

Toisinaan tulin pohtineeksi, että joka ainoa lempijuomani on periaatteessa juoppojen juoma, eli noiden päälle vielä Gambina. Mutta mitäs siitä, hienostelua ja snobbailuahan se on juoda juomia niiden korkean hintalapun tai elitistisen vertaisryhmän ryhmäpaineen takia - maku on se joka ratkaisee, ja parhaitenhan maun vivahde-erot tunnistavat ne miehet, joille alkoholi on totaalinen elämäntapa eli spurgut. Tosin näille maittoi myös Lasol, mutta mitä pienistä.

Kyllä Sorbus hakkasi joka tapauksessa kaikki muut viinit mennen tullen ja Herba oli likööreistä jaloin.

Banaaninviljelijä: osingoille pääset jos joskus tuon korkkaan, mutta ajattelin odottaa tulevaisuutta ja lähestyvää kuolemaani joskus lähivuosikymmeninä, joten tovi tuossa saattaa mennä. Jos on joskus vanhempana ukkona tiedossa, että tästä ei enää paluuta ole ja syntyy päätös hoitaa homma loppuun omin käsin, niin sitten vain sitä ennen juhlaillallinen, jossa korkataan Herba ja Sorba. Sen jälkeen voikin sitoa itsensä jeesusteipillä vessanpyttyyn kiinni jätehaittojen minimoimiseksi ja eliminoida itsensä riittävän tehokkaalla keinolla.
 

Defensefirst

Jäsen
Suosikkijoukkue
NHL, Gylfi Sigurdsson
Olen murheen murtama mies, koska en koskaan ehtinyt edes maistaa Sorbusta. Toivoisin arvioita Sorbuksesta.

Jostain syystä ei itsekään ole tullut Sorbusta maistettua vaikka iän puolesta se olisi toki onnistunut, kenties onneksi... Tuli kuitenkin mieleeni kuinka nyt eläköityvä sukupolvi kertoi Sorbuksen olleen "virallinen" asennusjuoma rakennettaessa toista masuunia Raahen Rautaruukille joskus 70-luvulla. Saattoi kuulemma Raahesta loppua jo maanantaina Alkosta kun reissumiehet saapuivat.

Minäkin olen murheen murtama mies, koska olen syntynyt niin myöhään ettei työaikana saa oikeen enään ryypiskellä, heti pidetään juoppona ja ollaan passittamassa hoitoon jos pikkupöhnässä saapuu töihin. Toiset saa jopa kenkää.
 

NDT665

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS
”Löin synttäreissä Jormalle Jormani kouraan ja hän vaikutti tapahtuneesta itkuisen ähkivän liikuttuneen iloiselta. ”

Tilanne oli jossa hieman vanhempi kamuni täytti vuosia. Ketkä hemmetit antavat lapselleen nimeksi ”Jorma”? En laiskuuttani viitsinyt katsella vaestorekisterikeskuksesta kastettujen lukumäärää. Uskon silti heitä olevan enemmän kuin Adolfeja?

Matkaan lähden näemmä jälleen löysän, lerppanaisen, tuulessa lepattavan sieluni kanssa koheden todellista maailmaa, jossa kaikkien huulilla on tiukan jäykkä violetinsininen Jorma?
Jorma on:
Jorma (0.75 l) - maustetut väkevät viinit - Tanska - 327037 - Viinikartta.fi
Linkki vie viinakaupan sivuille.

Suuhygieniasta huolehtivaisille voimaviini Jorma on oikea, koska se ei poistuessaan ehdi kirvellä samalla tavalla kuin vaikka yhtä järeä kilpakumppaninsa Listerine. Jorman kanssa oksentaessa on kenties pelottavinta, että sulattaako oksennussuihku mukanaan etuhampaita, virnistelevien teinien puoleksi sulaneita kasvoja tai niitä ikuisia irvailevia kameroita tai vaikka betoniseiniä.
Petoalueella Jorma-oksennuksia käytetään sivelemällä sitä riista-alueiden tolppiin. Jopa venäläisten alkoholisoituneiden rajamiesten kerrotaan väistelevän lampi- tai jokialueita, joissa: ”Jormaa on lujaa vedetty kurkunpohjalle ja ulos” – paha karma! Niissä asuu jotain pahaa! Jorma-juomaa voi käyttää myös kivi- tai puupohjaisten ulkorakenteiden maalien poistamiseen, jolloin Jorma-juoman maku yleensä paranee.

Minulle punaisenmarjaisa viini edustaa äärimmäisen kovaa kunnioitusta, rautaisaa vatsaa, kovaa luonnetta ja itsekunnioituksen puutetta.

Suosittelen lämpimästi extremepersoonille. Lienee ainoa viinasta, mitä en pysty juomaan!
 

El Lude

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kvanttimobikki kolmessa eri ulottuvuudessa
Nuorempana tuli lipeteltyä apikkaa, soppaa, ruskaa ja minttusuklaista viunaa. Soppa oli ihan jess ja samoin ruska. Apikka ja minttusuklaa ihan hirveitä aineita. Apikka oli saatanan pahan makuista ja minttusuklaaelämyksen jälkeen kieli oli kuin lapanen.

Arvoidaan nyt sitten alan miesten Valdemar: Pullon ulkonäkö viittaa rappioromantiikkaan ja sisältö hammaslääkäriin. Tuoksuu ja maistuu ihan desifiointiaineelta! Joutunen useampana päivänä tuhoamaan tämän herkun. Ei mennyt yhtenä iltana alas...
 

Uleåborgir

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Päätalo, Huovinen, Sympathy For The Devil
Kauniisti ovat veljet arvostelleet pyhiä juomia. Nyt arvostelen "Uleåborg Iced Tea" -juoman, jota valmistin itse kuukausi sitten. Tässä pitää tietää, että kyseessä on oikeastaan kilju, jonka kantavierre on lämmintä Pirkka-sarjan Earl Grey -teejuomaa. Käymiseen Pirkka-kuivahiivaa ja Suomen sokerin taloussokeria.

Uleåborg Iced Tea muistutti väriltään paiseesta purskahtavaa mätää. Kahteen kertaan suodatettuna alkoi liemi muuttua lähes läpinäkyväksi. Alijäähtyneenä juoma oli kuin armeijan alkupäivät, eli kun ei liikoja miettinyt, niin siedettävää oli. Jostakin täysin käsittämättömästä syystä UIT ei edes yrjöttänyt akuuttivaiheessa. Himmeästi saattoi nauttija kokea suussaan Earl Grey -teen bergamot-aromin. Juoman hinta per litra on noin 30 senttiä, joten hinta-laatusuhde on ihan kelvollinen, prosentteja UIT:ssa oli noin 10, ehkä snadisti alle.

Muuta: Uleåborg Iced Tea kannattaa nauttia yksin, koska sivulliset voivat vetää vääriä tai oikeita johtopäätöksiä juoman nauttijan alkoholisoitumisasteesta ja rahataloudellisesta potenssista.
 
Suosikkijoukkue
Die Nationalmannschaft, Bayern München, HIFK
Ketkä hemmetit antavat lapselleen nimeksi ”Jorma”? En laiskuuttani viitsinyt katsella vaestorekisterikeskuksesta kastettujen lukumäärää. Uskon silti heitä olevan enemmän kuin Adolfeja?
Kun nuorimmaisemme syntyi viime vuosikymmenellä, niin minulla oli kertoa vaimolle tasan kolme nimiehdotusta kuopukselle; Mauri, Yrjö ja Jorma. Mikään noista ei kelvannut, ehdoton veto-oikeuteen perustuva hylky tuli armotta. Poika sai aikanaan nimen ihan sopuisasti, mutta ajatella, yksikään kolmesta huippuehdotuksesta ei päässyt edes keräilyeriin. Oli minulla vielä takataskusta vetäistä Lothar, yhtäältä suuren saksalaisjalkapalloilijan ja toisaalta Taika-Jimin voimamieskaverin innoittamana. Sekään ei kelvannut, koska lapsesta tulisi kuulemma Lortti.

Jorma, väkevä viini. Erehdyin maistamaan Jormaa muuansissa illanistujaisissa, missä isäntä tarjosi "mielenkiintoista aperitiivia". Hävyttömän pahaa se oli. Ei minkäänlaista asiallista bodya, outo tunkkaisen terävä ynnä keinoaineinen maku, vastenmielinen suutuntuma, omituinen väri, kerrassaan tympeä jälkimaku. Sanalla sanoen melkoista kuonaa juomaksi.

Siinä sitten ajateltiin, että jos tämä on jotain isännän itse tekemää juomasekoitusta, niin ehkei sitä kehtaisi tyystin moittia. Kenties pitäisi etsiä edes kohteliaisuuden takia jotain rakentavaa sanottavaa? Päätin sitten olla rehellinen, ja totesin ettei moista puljonkia ilkene juoda. No sitten vasta paljastettiin että ähähää, maistoitte pojat Jormaa. Tyyppi oli saanut Jorma-pullon työkavereiltaan pilan päiten lahjaksi. Ehkä noita ostetaan juuri huumoripulloksi.

Uleåborgirin UIT pitäisi kokea itse, muuten sitä on hankala mennä arvostelemaan. Kuvailun perusteella Uleåborgirin esiin tuoma sosiaalinen ulottuvuus on kyllä syytä huomioida.

Edellä viittaamani inkiväärikilju, tai hienommin ilmaistuna inkivääri-kookos-lambic (IKL) oli vastaavan tyyppinen kotituotos. Vorneaa ainetta, erittäin vorneaa. Tuoretta inkivääriä yleiskoneella silpuksi, mukaan kookoshiutaleita, viinihiivaa, sokeria ja haaleaa vettä. Tuostahan se lähtee. Kansi päälle ja vesilukko pulputtamaan.

Ehdoton seurustelujuoma. Karsii nimittäin vääränlaisen seuran justiinsa pois norkoamasta.
 

Apmp-

Jäsen
Suosikkijoukkue
Red Wings, TPS
Jos kerran omiakin viritelmiä voi arvostella niin täältä pesee! Monet ovat varmaan maistaneet Citymarketin jenkkihyllyistä saatavaa Vanilla Cokea ja tykästyneet siihen. Nyt neuvonkin miten sellaista saa tehtyä ihan kotikutoisesti ja päästen siitä vielä känniinkin.

Tarvittavat ainesosat:

0,5l vodkaa
2 vaniljatankoa
vanilja- tai vanilliinisokeria
sokeria
Coca-Colaa

Tämän jalon herkun valmistuminen vie aikaa muutaman päivän. Homma alkaa siten, että maanantaina työpäivän jälkeen pitää käydä paikallisesta Alkosta hakemassa pullo viinaa. Itse suosin Pernod Ricardin tuotteita, eli tässä tapauksessa Tapiota. Suomi-viinat ja Leijonat voi ihan suosiolla jättää hyllyyn, niillähän ei tosimies tee yhtään mitään. Ostoslistalle pitää lisätä myös nuo vaniljatangot, sillä niitä ei ainakaan meikäläisen kotoa oletuksena löydy. Suosin Rainbowin tankoja, sillä ne ovat ylivoimaisesti halvimpia. Kaada pullosta loraus viinaa pois, jotta ainesosat mahtuisivat pulloon paremmin. Tee vaikka joku drinkki. Pilko tangot osiin ja laita kappaleet pulloon. Tämän jälkeen lapioi pulloon pari teelusikallista vanilliinisokeria ja pari teelusikallista normaalia sokeria. Laita korkki kiinni ja ravistele pulloa viikon aikana muutamia kertoja päivässä. En tiedä onko sillä ravistelulla mitään merkitystä, mutta siitä tulee hyvä fiilis. Sokeria tuohon voi laittaa vielä lisääkin, vanilliinisokeria en suosittele kauheasti enempää laittamaan, sillä mausta tulee liian vaniljainen. Jos maku on liian vahva omaan mieleesi, pulloon voi myös lisätä lorauksen vettä, mutta se ei tietenkään ole välttämätöntä. 3-4 päivää on aika hyvä aika antaa tämän maustua, sillä tangoista irtoaa makua varsin hitaasti.

Lopputulema on sellaista oranssi-ruskeaa nestettä. Maistuu raakana ihan vitun pahalta, mutta Coca-Colan kanssa oikein lantrattuna maku on aika erinomainen ja on saanut kavereiltani ja tutuiltani paljon kehuja. Kannattaa myös huomioida, että ne tangot eivät sula sinne sekaan samalla tavalla kuin esimerkiksi karkit (joista itseasiassa voisinkin kertoa seuraavaksi), joten juoma näyttää esteettisesti aika karsealta. Tilanteen voi korjata kaatamalla tavaran suppilon läpi toiseen pulloon, jolloin vaniljatangon kappaleet jäävät suppiloon, mikäli ne on pilkottu oikean kokoisiksi.

Viimeisteltynä se näyttää siis tältä. Kuva on otettu pimeässä huoneessa salaman kanssa joskus pari vuotta sitten. Värimaailma saattaa täten olla hiukan väärä.
 

Apmp-

Jäsen
Suosikkijoukkue
Red Wings, TPS
Koska kukaan ei liki kuukauteen tänne ole mitään kirjoittanut, koen oikeudekseni lähettää tuplapostauksen. Hävetkää muuten. Eihän täällä nykyään puhuta muista kuin homoista ja potkupalloa pelaavista ämmistä. Huomattavasti tähdellisempi keskustelu on jäänyt täysin homojen varjoon.

Nyt ollaan varmaan hävetty tarpeeksi ja voin kertoa siitä, mistä edellisessä viestissä jo lupasin. 18-kesäisinä jannuina mietittiin, että mitäs kaikkea sitä voisi viinaan koittaa sekoitella. Perus mehut ja limsat oli jo kokeiltu ja oli aika ottaa uusi aluevaltaus karkkiosastolle. Sieltäkin oli nämä hornat, fisut, salmarit ja ties mitkä turkinpippurishotit jo väsäilty ja yritettiinkin sitten keksiä jotain muuta sopivaa. Pohdittiin ja pohdittiin, mutta mitään ei keksitty. Sitten Penalla (nimi muutettu) tuli mieleen idea. Idea, joka heti syntyessään kuulosti ihan järkyttävältä, mutta samalla myös kiinnostavalta ja jännältä. Pena ehdotti, että voisi kokeilla lapsuuden suosikkikarkkiaan liuottaa viinaan. Penan suosikkikarkki oli Sirkusaakkoset. Olin vähän negatiivinen ideaa kohtaan, osin siksi että se kuulosti typerältä ja osin siksi että se olin itse aina ollut enemmän Hedelmäaakkos-miehiä. No Pena sai sitten meikäläisen kuitenkin vakuuttuneeksi ja huomaamatta oltiinkin jo Citymarketin karkkihyllyn ääressä. Sitten silmä kovana etsimään Leafin Aakkosia. Pettymys oli kova kun niitä ei ollutkaan. Mutta Malacon paska-Aakkosia oli ja niitä ostettiin sitten muistaakseni kaksi pussia molemmat. Kotiin kun pääsin niin tämän jalon drinkin valmistus sitten alkoi. Aika reilun määrän sai kaataa täydestä pullosta viinaa pois, että sai sopivan määrän (muistaakseni 1 pussi ja toisesta vähän päälle) karkkia mahtumaan pulloon. Sen jälkeen pulloa piti varmaan viikon verran ravistella monta kertaa päivässä, jotta nuo liivatekarkit "sulivat" sinne. No, viikon verran muhittuaan se sitten valmistui. Ja mikä lopputulos olikaan! Väriltään litku oli sellaista betoninharmaata ja koostumukseltaan helvetin paksua ja limaista, ei nyt ihan tahnaa, mutta sinne päin. Makuhan tuossa loppujen lopuksi oli ihan asiallinen, mutta koostumus oli jotain niin painajaismaista, että litkusta noin kolme neljäsosaa kaatui sitten darrassa viemäristä alas. Sirkusaakkosten kanssa ihan sama tarina. Maku oli yllättävän lähellä sitä karkkia, mutta koostumus oli ihan vitun yököttävä ja meinasi aiheuttaa välitöntä hissiliikettä sisäelimissä. Kommentit olivat samankaltaisia myös muilta maistamaan uskaltautuneilta. Maku ihan jees, mutta liiallisen hyytelömäisyyden takia täysin juomakelvotonta. Tuota myös koitettiin jatkaa vedellä siinä mitenkään mainittavasti onnistumatta.

Nuorna miesnä ollesna jostain sadistisesta syystä kaveriporukassa nautittiin yleensä pohjiksi Gin Lemon -merkkistä myrkkyjuomaa ennen siirtymistä paikalliselle tanssilavalle. Äärettömän hirvittävän pahanmakuinen juoma, josta sai ihan joka kerta megalomaanisen krapulan.

Gin Lemon on kyllä sellaista tavaraa, että jo pelkästään nimen kuulemisesta tulee todella huono olo. Kyllähän tuolla tuli kännejä aikanaan kiskottua. Nykyään jos pitäisi niin ei kyllä puhettakaan. Toinen litku, jota täällä päin aikanaan juotiin on Vilma Verigreippi. Tuota ja Gin Lemonia vuoroviikonlopuin niin johan alkoi tanssijalka aina vipattaa. Nämä nesteet olivat suosiossa siinä 16 ikävuoden kieppeillä kun alkoi lukiobileitä olla ja niissä luonnollisesti tuli pyörittyä.
 

Kumielvis

Jäsen
Suosikkijoukkue
Paltamon Pantterit
Iljettävistä koostumuksista tulee ehdottomasti mieleen karuin shotti, jonka voi baarista tilata eli Alien Brain Hemorrhage. Ufon aivoverenvuoto siis. Juoma näyttää tältä. Ainekset ovat persikkakossu, baileys, blue curacao ja punainen grenadiini-siirappi. Persikkakossu tulee pohjalle, baileys päälle, sitten loraus curacaota ja lopuksi viimeistellään pudottelemalla pisaroita siirappia. Muodostaa tuollaisen aivomössön.
Maultaan shotti on ihan mukiinmenevä. Maut ovat ihan kivassa harmoniassa keskenään, ongelmaksi koituukin tuo hirmuisa koostumus. Sulanut aivomössö tulee varsin elävästi mieleen kun yrittää niellä saostunutta kermalikööriä, koostumus on kuin vettynyttä spermaa. Näiden mielikuvien johdosta juoma on hitusen hankala saada alas. Vaikutuksen sillä kyllä tekee, ja kaikista vähääkään hienommista kapakoista löytyy myös tarvittavat ainekset kyseisen shotin väsäämiseen. Yhdellä sanalla kuvailtuna: elämyksellinen.
 

El Lude

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kvanttimobikki kolmessa eri ulottuvuudessa
Kerrotaanpa sitten oma suosi... ööh yrjökki näiden sekoitusten suhteen. Saatiin kavereiden kanssa 1980/1990-lukujen taitteessa todellinen kuningasidea: taskulämmintä punaista maitoa ja lämmintä kossua sekaisin. Muistaakseni joku kutsui tätä paukkua "mörmelöksi". Jäi yhteen kertaan tämä kokeilu. Hyi yök, että puistattaa vieläkin lämmin maito ja kossu yhdessä ja samassa lasissa...

Sitten vielä unkarilainen Alma (olen tainnut arvostella tämän siinä hirveimmät juomat ketjussa): pontikanmakuinen omenarupia(!) sisältävä hirvitys veljeskansan maasta. Emme saaneet tätä tuhottua useampaan pekkaan Nummirokissa muistaakseni vuonna 1993. Aivan kauheaa ainetta. Puolet tästä 1/2-litran "makunautinnosta" kaatui lopulta maahan. Alma vei neljästä semijuoposta voiton.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös