Tunnustan näin ensimmäisenä, etten tiedä, enkä tunne Ilveksen poika kotiin projekteista, kun on kysymys junioripelaajista. Mutta voin kertoa hieman Frölundan filosofiasta, sillä myös täällä on puhuttu paljon juuri omien pelaajien jalostuksesta.
Ensimmäinen pointti on se, etteivät juniorit kuulu maan ylimpään liigaan, vaan pelaavat ensin juniorisarjoissaan ja heistä parhaat ujutetaan sitten pikku hiljaa edustusjoukkueisiin. Suurella määrällä junioreita ei voi voittaa mestaruuksia, mutta he ovat pirteä lisä hyvässä joukkueessa.
Siinä kintaalla olevat lähetetään sitten divarijoukkueisiin, muihin ylimmän sarjan joukkueisiin, Pohjois-Amerikan junioriliigoihin jne ja pidetään sitten peukkuja, että he palaavat miehinä ja valmiina jääkiekkoilijoina omaan kotijoukkueeseensa.
Arto Tukion paluu Ilvekseen on juuri sellainen tapa.
Frölundassa on ollut vuosien mittaan paljon pelaajia, jotka ovat lähteneet, käyneet kääntymässä taas Frölundassa, lähteneet taas uudelleen ja palanneet sitten kun aika on ollut kypsä.
Esim. NHL:n työsulkukaudella joukkuetta vahvistivat mm. Daniel Alfredsson (Ottawa), Per-Johan Axelsson (Boston) ja Christian Bäckman, jotka ovat Frölundan kasvatteja. Silloin tuli kultaa.
Paluumuuttajat ovat myös oma lukunsa. Patric Carnbäck, Mikael ja Niklas Andersson ja Peter Högardh ovat myös pelaajia, jotka ovat palanneet Frölundaan ja voittaneet mestaruuden joukkueessa.
Sitten vielä yksi asia näistä omista junioreista, "liian" hyvät juniorit katoavat alta aikayksikön. Ei junioreista ennätä kasamaan koskaan mitään iskukykyistä joukkuetta. Ei ole kerta kaikkiaan aikaa. Joskus onnistuu kasaamaan hyvän ketjun, mutta seuraavana vuonna he sitten ovat jo poissa - jos puhutaan hyvistä pelimiehistä, joiden avulla voi jopa voittaa jotain.