Ai niin, siellä oli jaoksetkin. Olisinko ollut 1. jaoksessa, kun tupa oli alakerrassa. Yläkerrassa taisi olla 2. ja 3. jaos.
Varmaan muistat Kemppaisen veljekset ja AUK:n vääpelin, olisiko ollut Ryti?
1. jaos oli keskikerroksessa ja 2. sekä 3. jaos olivat kolmannessa kerroksessa. Ensimmäinen kerros luonnollisesti oli se, missä oli aseenkäsittelyhalli, tv-tupa ja kapiaisten työhuone. Ainakin.
Kukaan Kemppaisen veljekset livenä nähnyt ei voi unohtaa heitä koskaan. Se on luonnonlaki. Siinä oli kyllä sellainen veljespari, ettei paremmasta väliä. Niin paljon huikeita muistoja, että kirjan voisi kirjoittaa. Yksi esimerkki. Tämä oli tapahtunut jonkun aikaisemman saapumiserän aikana, kun saapuneille varusmiehille oli näytetty nopean varustenvaihdon demonstraatio. Jompi kumpi veljeksistä oli muodon edessä asekäsittelyhallin edessä maastopuvussa. Hän lähti siitä sisään, ja oven sulkeutumisesta parin sekunnin päästä toinen veljeksistä tuli ulos sarkapuvussa. Tämä oli kuulemma mennyt läpi varusmiehiin täysin luonnollisesti siitä syystä, että eivät vielä ensimmäisenä (tai toisena) päivänä tienneet tuolla olevan kaksi lähes samannäköistä (ja arvoista) kapiaista. Antti & Antero, koskaan ei tiennyt mitä tulee. Eivät aina tainneet itsekään tietää.
Ja kyllä, vastaus myös vääpeli-kohtaan. AUK:n vääpelinähän toimi silloin sotilasmestari Alpo Niemi. Jos olivat Kemppaisen veljekset melkoisia velikultia, niin Niemi vei niitäkin ihan kuusnolla. Ja hänestäkin riittää tarinoita. AUK:n aikaan meille tuli virka-aputehtävä jonnekin Kemin seudulle. Alpo briiffasi meidät bussimatkan aikana suurin piirtein näillä sanoilla:
"Kyseessä on kadonneen etsintä. Alamaailman touhuja. Niin, ja uhria ei sitten tarvitse elvyttää". Sotilasmestari Niemen tuntevat voinevat kuulla tuon selostuksen hänen äänellään.
Toinen juttu liittyy siihen, kun meillä oli tulossa AUK:n kurssijuhla Rovaniemellä. Aina ennen leirejähän oli tapana pitää sellainen vaara/vastuu/mikälie-tunti, missä käytiin läpi kaikki tulevan harjoituksen vaaralliset asiat ennakkoon. No, Alpo halusi pitää sellaisen kurssijuhlasta. Ja sanoitti sen näin:
"Ja minä sanon sen yhden asian nyt sitten suoraan. Niin että siellä kurssijuhlassa ei sitten nussita! Paitsi, jos se tapahtuu juhlan jälkeen hotellihuoneessa takaapäin korkeasta polviasennosta, niin sille minä annan siunaukseni".
Mutta vaikka sekä Kemppaisen veljekset että Niemi olivat melkoista huruosastoa näin jälkikäteen katsottuna, niin varusmiesten puolella he olivat aina. Siitä ei kahta sanaa. Eivät olleet mitään kiusaajia eivätkä pätemässä yhtään millään lailla. Päinvastoin. Olivat todella mukavia ukkoja kun paremmin tunsi, ja opettivat vaikka kädestä pitäen mitä pitää tehdä. Olivat omassa hommassaan aivan timanttisia. Huumoria riitti melkoisesti, kun noiden kanssa pyöri. Lisäksi, AUK:n leireillä ei koskaan loppunut ruoka, vaan Niemi oli tilannut sitä sellaisen määrän, että sillä olisi ruokkinut puolet pohjois-Kalotista. Jostain syystä AUK:n leirit olivat sellaisia, ettei sinne tarvinnut ottaa omia lisäeväitä mukaan.
AUK:n johtajana sen sijaan oli yliluutnantti Vilo. Etunimeä en enää muista. Jos olivat kolme aiemmin mainittua tyyppiä reiluja ja rehtejä sekä varusmiesten puolella, niin tämä hunsvotti oli sitten täydellinen vastakappale heille. Jos sanakirjassa olisi kuva sanan ihmiskyrpä kohdalla, siinä olisi Vilon naama. Kuulin kyllä varusmiespalveluksen jälkeen, että hän sai lähteä AUK:n johtajan paikalta, ja hänet siirrettiin esikuntaan muihin hommiin. Yksi lause on kyllä häneltäkin jäänyt elämään. Oltiin jollain AUK:n leirillä ja yksi kaveri yritti saada muistaakseni nuotiota syttymään. Hän sitten kyseli, kun ei ollut tupakkamiehiä itse, että onko kenelläkään sytytintä. Niin Vilo siihen omaan vittumaiseen tyyliinsä totesi: "Sotilas ilman tikkuja on kuin huora ilman vittua!"
Pienenä bonuksena kolmas tarina Niemestä, ja tähän liittyy oikein hyvin myös juuri edellä mainittu hunsvotti. Huomaatte varmaan tämän luettuanne, mitä tarkoitin reiluudella ja varusmiesten puolella olemisella. Tämä saapumiserä oli ollut ennen minun aikaa, mutta en tiedä oliko juuri edellinen. Joku edeltävä kuitenkin. AUK:n kirjurin isä oli kuollut ja hautajaiset olivat ilmeisesti perjantaina, kun kirjuri oli tarvinnut lomaa yhden vuorokauden. Hän oli tehnyt loma-anomuksen ja vienyt sen sotilasmestari Niemelle, sekä lisäksi selittänyt tilanteen, miksi tarvii lomaa. Niemi oli ymmärtänyt tilanteen, ja laittanut puollon lomalle.
Sen sijaan johtaja Vilo ei ollut ilmeisesti ymmärtänyt asiaa (tai ei kiinnostanut), vaan oli laittanut hylkäyksen lomalle. Paperin saatuaan kirjuri oli mennyt itku kurkussa Niemen luokse, että loma-anomus ei ollut mennyt läpi. Niemi oli ottanut lapun kirjurin kädestä, kävellyt suoraan Vilon huoneeseen ja lapion kokoinen käsi oli läimäissyt paperin johtajan pöydälle ja todennut:
"SEN MINKÄ MINÄ PUOLLAN, SEN TE HYVÄKSYTTE!!!!". Kuulemma loma-anomus oli hyväksytty käden käänteessä. Laitoin tuon Niemen huudahduksen isolla, koska tarina kertoo, että se kuului palo-ovien läpi seuraavassa patterissa :)