The Beatles, The Smiths, Oasis ja..... Arctic Monkeys?
Arctic Monkeys on Sheffieldistä lähtöisin oleva, vuosituhannenvaihteen jälkeen perustettu brittirockbändi, jonka lyhyt ura on jo nyt monella tapaa merkittävä ja ennennäkemätön. Lukuisten voitettujen palkintojen ja myyntiennätysten (mm. nopeiten myyty debyyttialbumi) lisäksi se oli ensimmäisiä bändejä, jonka pinnallenousun tärkeimpänä kanavana toimi internet. Bändi ja sen ensimmäiset fanit latasivat nettiin muutamia vasurilla huitaistuja demoja, ja yhtäkkiä koko Britannia huomasi että tämähän on helvetin hyvää musiikkia. Tuloksena Monkeys oli supersuosittu jo ennen ensimmäistä albumiaan, ja näin ollen kun Whatever People Say I am, That's What I'm Not julkaistiin, rikkoi se samantien Oasiksen ennätyksen nopeimmin myydyn esikoisalbumin osalta.
Arctic Monkeysin tunnetuksi tulemisen tavan lisäksi poikkeuksellista bändissä ainakin omaan silmään ja korvaan on musiikillinen kehitys. Aiemmin mainittu debyyttialbumi oli riehakasta ja iloista nuorten miesten hauskanpitoa joka noudatteli 2000-luvun alun sensaatiobändien The Strokesin ja The Libertinesin jalanjälkiä, joskin taitavammin soitettuna. Levyltä nousi esiin monta yksittäistä huippukipaletta, joista mainittakoon Mardy Bum, Certain Romance ja Suomessakin runsaasti radiosoittoa saanut I Bet You Look Good on the Dancefloor. Monkeysien levyistä tämä esikoinen on selkeästi rikkonaisin kokonaisuus, upeitten biisien lisäksi heikompiakin hetkiä löytyy.
Toisella levyllä AM yllätti monet, Favourite Worst Nightmare oli askel rauhallisempaan ja synkempään suuntaan. Sanoitukset olivat muuttuneet henkilökohtaisemmiksi ja levylle mahtui enemmän rauhallisia biisejä. Kappalemateriaalikin oli tasaisempaa, levyllä ei ollut enää yhtä selkeitä helposti avautuvia hittejä kuin ensimmäisellä, mihin osa faneista hieman pettyi. Kakkoslevykin nousi kuitenkni Britannian albumilistan ykköseksi heti avausviikollaan. Maininnan arvoisia biisejä vaikkapa Teddy Picker, ykköslevyn tunnelmiin palaava Fluorescent Adolescent ja levyn päättävä upea tunnelmapala 505.
FWN:n jälkeen Arctic Monkeysilla oli edessään vaikea paikka. Kolmosalbumi on ollut monille lupaaville bändille kompastuskivi. Esimerkiksi oma kaikkien aikojen suosikkibändini Oasis ajoi semisti miinaan aikoinaan kolmannella albumillaan. FWN:n kiertueen jälkeen AM vetäytyi viettämään hiljaiseloa ja valmistelemaan albumia kaikessa rauhassa. Oli suuri kysymysmerkki, mihin suuntaan Monkeys musiikkiaan vie kolmannella albumilla, ja fanienkin odotukset ja vaatimukset vaihtelivat niin suuresti että kaikkien tyydyttäminen osoittautui aikaisessa vaiheessa mahdottomaksi. Osa halusi takaisin riehakkaaseen ykkösalbumin meininkiin, osa piti kakkosen rauhallisemmasta menosta ja loput halusivat jotain täysin uutta.
Levystä saatiin esimakua Crying Lightning -singlen muodossa. Biisivalinta vaikutti omituiselta ensimmäiseksi singleksi, se oli kuuntelua vaativa ja teki heti selväksi ettei ainakaan ykkösalbumiin olla palaamassa. Elokuun puolivälissä julkaistiin kolmosalbumi Humbug. Jo ensimmäisen kuuntelun jälkeen oli selvää, että nyt ollaan jälleen aivan jonkun uuden ja tuntemattoman äärellä. Levyn tyyli oli kakkosalbumi potenssiin kymmenen. Täysin ehjä kokonaisuus, synkkää ja henkilökohtaista, ja silti edelleen sillä samalla viekkaudella ja oveluudella kuin debyytillä. Ei sortumista ylidramaattisuuteen tai mahtipontisuuteen. Humbug paranee joka kuuntelulla. Kolmosalbumin tyyli herätti Iso-B:ssä hämmennystä, mutta lähinnä positiivista sellaista, sillä tämäkin albumi kipusi listan kärkeen myyden ensimmäisellä viikollaan enemmän kuin muut TOP5-albumit yhteensä. Humbugilta on hankala nostaa yksittäisiä biisejä esiin, mutta Cornerstone, Secret Door ja Pretty Visitors ovat huippulaatua. Perkele, koko levy on!
Arctic Monkeysin musiikillinen nerous ja selkäranka perustuu johtohahmo Alex Turneriin. Vuonna 1987 syntynyt Turner ei ollut kahtakymmentäkään debyyttialbumin aikoihin, ja pidettiin itsestäänselvyytenä että brittirockin perinteitä kunnioittaen kusi nousee päähän välittömästi. Mistään tälläisestä ei ole ollut merkkiäkään. Turnerin kypsyminen ja kehittyminen ihmisenä on heijastunut upeasti AM:n musiikilliseen kehitykseen. Turnerin sanoitukset ovat vauhdikkaita ja älykkäitä ja kitarointi tarttuvaa. Korvaamatonta taustatukea Alexille tarjoavat toinen kitaristi Jamie Cook, basisti Nick O'Malley sekä rumpali Matthew Helders. AM:n musiikillinen erilaisuus ja omaleimaisuus perustuu pitkälti juuri basson ja rumpujen vahvaan esilläoloon, erityisesti jälkimmäisillä albumeilla.
Henkilökohtaisesti Arctic Monkeys on minulle tällä hetkellä (Oasiksen lopettamisen myötä) maailman paras bändi. Jännitys ennen kolmosalbumia oli kova, ja pelko flopista vähintään yhtä suuri. Nyt kun Humbug on osoittautunut omalla kohdallani 2000-luvun merkittävimmäksi albumiksi, on kiima valtaisa. Suomeen poikia ei ole vielä saatu, enkä tiedä saadaankokaan, mutta suunnitelmissa on pikaisesti käydä tarkastamassa livekunto ulkomailla.
AM on mielestäni ainoa 2000-luvulla debyyttinsä tehnyt bändi, jolla on potentiaalia nousta todella merkittävien bändien joukkoon koko rockhistorian mittakaavassa. Musiikillisesti se on niin omaleimainen. Lisäksi muutosta ykkös- ja kolmosalbumin välillä voisi verrata jopa pienoiskoossa Beatleksen vastaavaan.
Tälläistä kuumeista houreilua tällä kertaa, ei saletisti ole yhtenäinen teksti. Alex Turner on oikeasti aivan uskomaton nero. Tämä on maailman parasta musiikkia.
Whatever People Say I am, That's What I'm not
http://www.youtube.com/watch?v=ZVXxzdVjlYY
http://www.youtube.com/watch?v=j052-ROwPFM
http://www.youtube.com/watch?v=JGCre4HgPLU&feature=related
Siinä järjestyksessä debyytiltä Mardy Bum, Riot Van ja I Bet You Look Good on the Dancefloor.
Favourite Worst Nightmare
http://www.youtube.com/watch?v=37WOf_kohB0
http://www.youtube.com/watch?v=N64QMKEbJQg
http://www.youtube.com/watch?v=pPVBvGzPTRw&feature=fvst
Teddy Picker, Fluorescent Adolescent ja 505.
Humbug
http://www.youtube.com/watch?v=J_G9RRY7SS0
http://www.youtube.com/watch?v=SEgXD4tAo8g
http://www.youtube.com/watch?v=sPcTdlmCOQY
Crying Lightning, Cornerstone ja Pretty Visitors. Tämä levy kylläkin kannattaa kuunnella kokonaisena heti alkuun jos on mahdollisuus.
Arctic Monkeys on Sheffieldistä lähtöisin oleva, vuosituhannenvaihteen jälkeen perustettu brittirockbändi, jonka lyhyt ura on jo nyt monella tapaa merkittävä ja ennennäkemätön. Lukuisten voitettujen palkintojen ja myyntiennätysten (mm. nopeiten myyty debyyttialbumi) lisäksi se oli ensimmäisiä bändejä, jonka pinnallenousun tärkeimpänä kanavana toimi internet. Bändi ja sen ensimmäiset fanit latasivat nettiin muutamia vasurilla huitaistuja demoja, ja yhtäkkiä koko Britannia huomasi että tämähän on helvetin hyvää musiikkia. Tuloksena Monkeys oli supersuosittu jo ennen ensimmäistä albumiaan, ja näin ollen kun Whatever People Say I am, That's What I'm Not julkaistiin, rikkoi se samantien Oasiksen ennätyksen nopeimmin myydyn esikoisalbumin osalta.
Arctic Monkeysin tunnetuksi tulemisen tavan lisäksi poikkeuksellista bändissä ainakin omaan silmään ja korvaan on musiikillinen kehitys. Aiemmin mainittu debyyttialbumi oli riehakasta ja iloista nuorten miesten hauskanpitoa joka noudatteli 2000-luvun alun sensaatiobändien The Strokesin ja The Libertinesin jalanjälkiä, joskin taitavammin soitettuna. Levyltä nousi esiin monta yksittäistä huippukipaletta, joista mainittakoon Mardy Bum, Certain Romance ja Suomessakin runsaasti radiosoittoa saanut I Bet You Look Good on the Dancefloor. Monkeysien levyistä tämä esikoinen on selkeästi rikkonaisin kokonaisuus, upeitten biisien lisäksi heikompiakin hetkiä löytyy.
Toisella levyllä AM yllätti monet, Favourite Worst Nightmare oli askel rauhallisempaan ja synkempään suuntaan. Sanoitukset olivat muuttuneet henkilökohtaisemmiksi ja levylle mahtui enemmän rauhallisia biisejä. Kappalemateriaalikin oli tasaisempaa, levyllä ei ollut enää yhtä selkeitä helposti avautuvia hittejä kuin ensimmäisellä, mihin osa faneista hieman pettyi. Kakkoslevykin nousi kuitenkni Britannian albumilistan ykköseksi heti avausviikollaan. Maininnan arvoisia biisejä vaikkapa Teddy Picker, ykköslevyn tunnelmiin palaava Fluorescent Adolescent ja levyn päättävä upea tunnelmapala 505.
FWN:n jälkeen Arctic Monkeysilla oli edessään vaikea paikka. Kolmosalbumi on ollut monille lupaaville bändille kompastuskivi. Esimerkiksi oma kaikkien aikojen suosikkibändini Oasis ajoi semisti miinaan aikoinaan kolmannella albumillaan. FWN:n kiertueen jälkeen AM vetäytyi viettämään hiljaiseloa ja valmistelemaan albumia kaikessa rauhassa. Oli suuri kysymysmerkki, mihin suuntaan Monkeys musiikkiaan vie kolmannella albumilla, ja fanienkin odotukset ja vaatimukset vaihtelivat niin suuresti että kaikkien tyydyttäminen osoittautui aikaisessa vaiheessa mahdottomaksi. Osa halusi takaisin riehakkaaseen ykkösalbumin meininkiin, osa piti kakkosen rauhallisemmasta menosta ja loput halusivat jotain täysin uutta.
Levystä saatiin esimakua Crying Lightning -singlen muodossa. Biisivalinta vaikutti omituiselta ensimmäiseksi singleksi, se oli kuuntelua vaativa ja teki heti selväksi ettei ainakaan ykkösalbumiin olla palaamassa. Elokuun puolivälissä julkaistiin kolmosalbumi Humbug. Jo ensimmäisen kuuntelun jälkeen oli selvää, että nyt ollaan jälleen aivan jonkun uuden ja tuntemattoman äärellä. Levyn tyyli oli kakkosalbumi potenssiin kymmenen. Täysin ehjä kokonaisuus, synkkää ja henkilökohtaista, ja silti edelleen sillä samalla viekkaudella ja oveluudella kuin debyytillä. Ei sortumista ylidramaattisuuteen tai mahtipontisuuteen. Humbug paranee joka kuuntelulla. Kolmosalbumin tyyli herätti Iso-B:ssä hämmennystä, mutta lähinnä positiivista sellaista, sillä tämäkin albumi kipusi listan kärkeen myyden ensimmäisellä viikollaan enemmän kuin muut TOP5-albumit yhteensä. Humbugilta on hankala nostaa yksittäisiä biisejä esiin, mutta Cornerstone, Secret Door ja Pretty Visitors ovat huippulaatua. Perkele, koko levy on!
Arctic Monkeysin musiikillinen nerous ja selkäranka perustuu johtohahmo Alex Turneriin. Vuonna 1987 syntynyt Turner ei ollut kahtakymmentäkään debyyttialbumin aikoihin, ja pidettiin itsestäänselvyytenä että brittirockin perinteitä kunnioittaen kusi nousee päähän välittömästi. Mistään tälläisestä ei ole ollut merkkiäkään. Turnerin kypsyminen ja kehittyminen ihmisenä on heijastunut upeasti AM:n musiikilliseen kehitykseen. Turnerin sanoitukset ovat vauhdikkaita ja älykkäitä ja kitarointi tarttuvaa. Korvaamatonta taustatukea Alexille tarjoavat toinen kitaristi Jamie Cook, basisti Nick O'Malley sekä rumpali Matthew Helders. AM:n musiikillinen erilaisuus ja omaleimaisuus perustuu pitkälti juuri basson ja rumpujen vahvaan esilläoloon, erityisesti jälkimmäisillä albumeilla.
Henkilökohtaisesti Arctic Monkeys on minulle tällä hetkellä (Oasiksen lopettamisen myötä) maailman paras bändi. Jännitys ennen kolmosalbumia oli kova, ja pelko flopista vähintään yhtä suuri. Nyt kun Humbug on osoittautunut omalla kohdallani 2000-luvun merkittävimmäksi albumiksi, on kiima valtaisa. Suomeen poikia ei ole vielä saatu, enkä tiedä saadaankokaan, mutta suunnitelmissa on pikaisesti käydä tarkastamassa livekunto ulkomailla.
AM on mielestäni ainoa 2000-luvulla debyyttinsä tehnyt bändi, jolla on potentiaalia nousta todella merkittävien bändien joukkoon koko rockhistorian mittakaavassa. Musiikillisesti se on niin omaleimainen. Lisäksi muutosta ykkös- ja kolmosalbumin välillä voisi verrata jopa pienoiskoossa Beatleksen vastaavaan.
Tälläistä kuumeista houreilua tällä kertaa, ei saletisti ole yhtenäinen teksti. Alex Turner on oikeasti aivan uskomaton nero. Tämä on maailman parasta musiikkia.
Whatever People Say I am, That's What I'm not
http://www.youtube.com/watch?v=ZVXxzdVjlYY
http://www.youtube.com/watch?v=j052-ROwPFM
http://www.youtube.com/watch?v=JGCre4HgPLU&feature=related
Siinä järjestyksessä debyytiltä Mardy Bum, Riot Van ja I Bet You Look Good on the Dancefloor.
Favourite Worst Nightmare
http://www.youtube.com/watch?v=37WOf_kohB0
http://www.youtube.com/watch?v=N64QMKEbJQg
http://www.youtube.com/watch?v=pPVBvGzPTRw&feature=fvst
Teddy Picker, Fluorescent Adolescent ja 505.
Humbug
http://www.youtube.com/watch?v=J_G9RRY7SS0
http://www.youtube.com/watch?v=SEgXD4tAo8g
http://www.youtube.com/watch?v=sPcTdlmCOQY
Crying Lightning, Cornerstone ja Pretty Visitors. Tämä levy kylläkin kannattaa kuunnella kokonaisena heti alkuun jos on mahdollisuus.
Viimeksi muokattu: