Olen äärimmäisen kiitollinen siitä, että voin seurata NHL:ää Viasatin ruotsikanavalta, jossa on alkuperäinen otteluselostus ilman selostajan kummempaa tarvetta toimia cheerleaderina, ja voin valinaisella ruotsinkielen taidolla katsoa studiota jossa analysoidaan peliä (erinomaisen grafiikan ja videopätkien myötä) muutenkin kun "pitää lisätä liikettä ja saada kiekkoa maalille".
Urheilu on siitä kiva ympäristö, että itse peli tarjoaa tarpeeksi draamaa ja jännitystä kun ottelun tulos ja tapahtumat eivät ole etukäteen selvillä. Lisäksi jokainen tilanne ja maali mikä tapahtuu on kuitenkin uniikki, niin siitäkin riittäisi keskusteltavaa ja käsiteltävää. Toki se on jännää miten suomalaisessa urheilussa halutaan tehdä ottelun selostajasta jotain elämää suurempaa ja isompaa kun itse tapahtumasta... ikäänkuin urheilu ei itsestään riittäisi. Mutta ehkä se kertoo jotain suomalaisesta urheilukulttuurista?