Noniin, toivottu parihan sieltä tupsahti. Anaheim ja Detroit ovat vääntäneet ihan hyviä poffisarjoja ennenkin joten en näe syytä miksei tästäkin voisi tulla sellainen. Joukkueiden välillä on myös jonkinnäköistä rivalrya ollut kehitteillä jo pidempään ja se huipentuu nyt sitten tähän kevääseen, Detroitin viimeiseen lännessä.
Runkosarjassa pelattiin kolme kertaa, voitot Detroitille 2-1 ja yhteismaalit 9-7.
Kaikki pelit päättyivät vierasvoittoihin.
Feb 15th Ducks @ Red Wings 5-2
Cogliano 2+0
Perry 1+1
Beleskey 1+1
Getzlaf 0+2
Andersson 1+1
Tatar 1+1
Mar 22nd Red Wings @ Ducks 5-1
Abdelkader 3+1
Datsyuk 1+2
Franzen 1+2
Selänne 1+0
Mar 24th Red Wings @ Ducks 2-1
Cleary 1+0
Miller 1+0
Getzlaf 1+0
Pelipäivistä ei vielä ole kauheasti tietoa, mutta ilmeisesti tiistaina ja torstaina pelattaisiin Anaheimissa. Pelit alkanevat 5.00 Suomen aikaa, mutta varmaa tietoa ei ainakaan meikäläisellä vielä ole.
Joku Anaheim-tietäjä jatkanee siltä osastolta sitten jossain vaiheessa, oma tietotaitoni tuosta porukasta ei riitä kirjoittamaan vaadittavalla tasolla mitään erikoisempaa.
TOP-5 pistemiehet:
1. Ryan Getzlaf 44GP 15+34=49
2. Corey Perry 44GP 15+21=39
3. Bobby Ryan 46GP 11+19=30
4. Saku Koivu 47GP 8+19=27
5. Teemu Selänne 46GP 12+12=24
__
Detroitista sitten. Silloin kun piti alkaa pelaamaan, nehän alkoivat! Neljästä kuolemanottelusta täydet 8 pistettä maalierolla 15-3. Tähtipelaajat alkoivat pelaamaan tasollaan ja Muuli Franzenkin alkoi heräilemään playoff-moodiin tehtailtuaan viimeisessä 8 matsissa 7 täysosumaa. Kysymysmerkiksi nousee puolustus. Sehän on ollut viime matseissa mallia:
Niklas Kronwall - Jonathan Ericsson
Kyle Quincey - Brendan Smith
Danny DeKeyser - Jakub Kindl
Reserveistä löytyy täydentämään Ian Whiteä, Carlo Colaiacovoa sekä Brian Lashoffia.
Omat pojathan siellä pelaa, pelaavasta kokoonpanostahan jokainen on Red Wings -varaus DeKeyseriä lukuunottamatta ja Wings-miehiähän tämäkin herra on henkeen ja vereen. Kolme kaveria joilla on alla 0 playoff-peliä herättää kuitenkin ison kysymysmerkin. Jakub Kindl on kasvanut tällä kaudella todella paljon ja näin ollen pääseekin aloittamaan playoffit pelaavassa kokoonpanossa. DeKeyserillä on 10 matsia NHL:ää ja Smithilläkään ei ole yhtään täyttä NHL-kautta vielä takana. Hemmetin kokematon nippu, saapa nähdä mihin venyvät. Faktahan se on, että nimilistaltaan tuo ei olisi ennen kautta ollut kyllä playoff-tason puolustus lähellekään.
Hyökkäys on toiminut viime pelit varsin hyvin. Ketjut ovat olleet:
Henrik Zetterberg - Pavel Datsyuk - Justin Abdelkader
Johan Franzen - Valtteri Filppula - Danny Cleary
Gustav Nyquist - Joakim Andersson - Damien Brunner
Patrick Eaves - Cory Emmerton - Jordin Tootoo
Todd Bertuzzi ja Mikael Samuelsson ovat terveinä katsomossa ja Darren Helm sekä Drew Miller ovat pipejä. Tomas Tatar on ainakin alkuun Grand Rapidsissa pelaamassa playoffeja. Ykkösketju toimii hyvin, Zeta ja Datsyuk -akseli toimii taas, joskaan ei vieläkään entisaikojen malliin kuitenkaan. Abdelkader pitää hulluudellaan huolen ettei kukaan hypi liikaa nenille. Eihän se tapella osaa, mutta kyllä sydäntä löytyy ja tulee aina sen verran siihen huitomaan ettei kukaan pääse Datsyukin kimppuun. Perry saattaisi tietysti haluta kokeilla.
Kakkosketjusta en itse ole ollut vakuuttunut. Filppula on tosin alkanut väläyttelemään ja Franzen pystyy ratkomaan pelejä yksinkin ainakin playoffeissa. Mutta sitten on tapaus Danny Cleary. Ei auta kuin toivoa, että mies herää taas Ducksia vastaan, sellainen perstuntuma on että Cleary onnistuu aika usein Anaheimia vastaan, eli miksei siis nytkin.
Kolmosketju on kolmen tulokkaan muodostama ketju. Nyquist on vauhdikas ja erittäin taitava pieni vipeltäjä ja tulee varmasti aiheuttamaan päänvaivaa Allenille ja Souraylle. Todennäköisesti noita herroja vastaan mies tulee pelaamaan. Andersson on hitaamman puoleinen tulokassentteri, joka ihan puskista nostettiin pelaamaan joku yksi Edmonton-ottelu helmikuun alkupuolella. Mutta siellä se vaan hyörii mukana vieläkin. 38 ottelua kertyi runkosarjassa tehoin 3+5. Puolustuspäässä erinomainen ja alivoimalla käyttökelpoinen kaveri. Ainoa miinus oikeastaan tuo hitaus. Brunner on sitten sellainen ilmaveivikynämies josta ei ikinä tiedä mitä tulee. Saattaa hassuttaa myös noita hitaita pakkeja ihan 100-0, mutta saattaa myös olla jatkuvasti turvallaan kentän pinnassa.
Nelonen on viime pelit hyörinyt ihan kiitettävästi hyökkäyspäässä. Eavesilla ja Emmertonilla jotain piileviä hyökkäyskykyjä saattaisi löytyäkin, mutta Tootoo on kyllä niin hemmetin kädetön, ettei montaa maalia noilta voi odottaa. Eiköhän Tootoo kuitenkin hämmennä omaan tyyliinsä varsin reippaasti ja Getzlafin ja Selänteen kupit saattavat mennä aika nopeasti nurin.
e. Maalivahdit unohtui, mitäpä noista. Jimmy Howard on ollut erinomainen viime ajat. Se yksi Calgary-matsi tähän mahtuu missä miehen piikkiin menee suoriltaan yksi ja varauksin toinenkin, muuten aivan huikeaa suorittamista. Viimeiset neljä peliä tosiaan kolme päästettyä ja pari nollapeliä. Pelaa Ducksilla sitten maalissa kuka tahansa niin ei kyllä Howardiin tulla taaskaan kaatumaan. Kolmena keväänä putkeen on aina jostain koloista kaivauduttu kertomaan kuinka Howard on paska ja Red Wings kaatuu siihen. Ei kaatunut 2010 vaan Howard vei Vezina-finalisti Bryzgalovia kuin litran mittaa, toisella kierroksella Sharks oli vaan älyttömästi parempi. Ei kaatunut 2011, eka sarja puhtaasti 4-0 Wingsille kun Bryzgalovista tehtiin taas reikäjuustoa ja Howard nappaili koppeja. Sharks jyräsi toisella kierroksella jo 3-0 johtoon laadukkaammalla joukkueella, sitten Datsyuk päätti vielä kääntää sarjan. Ei ihan riittänyt 4-3 tuli tukkaan, aika tasoissa väänsivät Niemi ja Howard tuolloin. 2012 Nashville-sarjasta tilastot ovat huonot, mutta Nashville oli kymmenen kertaa parempi kuin Red Wings. Detroitilla ei olisi ollut sarjassa mitään sanomista, olisi maalissa ollut kuka tahansa.
Loppuun vielä muutama fiilistelyvideo siitä kun joukkueet viimeksi kohtasivat, eli keväästä 2009:
Game 1, Lidström ratkaisee.
Todd Marchant ratkaisee kolmosjatkoajalla game 2:n
Game 6, Getzlaf vs. Hossa, Perry vs. Rafalski ja Niedermayer vs. Datsyuk
Ja kaikki ratkeaa game 7:ssa!
Näillä eväin tähän playoff-sarjaan. Toivotaan hyvää ja reilua sarjaa!
Runkosarjassa pelattiin kolme kertaa, voitot Detroitille 2-1 ja yhteismaalit 9-7.
Kaikki pelit päättyivät vierasvoittoihin.
Feb 15th Ducks @ Red Wings 5-2
Cogliano 2+0
Perry 1+1
Beleskey 1+1
Getzlaf 0+2
Andersson 1+1
Tatar 1+1
Mar 22nd Red Wings @ Ducks 5-1
Abdelkader 3+1
Datsyuk 1+2
Franzen 1+2
Selänne 1+0
Mar 24th Red Wings @ Ducks 2-1
Cleary 1+0
Miller 1+0
Getzlaf 1+0
Pelipäivistä ei vielä ole kauheasti tietoa, mutta ilmeisesti tiistaina ja torstaina pelattaisiin Anaheimissa. Pelit alkanevat 5.00 Suomen aikaa, mutta varmaa tietoa ei ainakaan meikäläisellä vielä ole.
Joku Anaheim-tietäjä jatkanee siltä osastolta sitten jossain vaiheessa, oma tietotaitoni tuosta porukasta ei riitä kirjoittamaan vaadittavalla tasolla mitään erikoisempaa.
TOP-5 pistemiehet:
1. Ryan Getzlaf 44GP 15+34=49
2. Corey Perry 44GP 15+21=39
3. Bobby Ryan 46GP 11+19=30
4. Saku Koivu 47GP 8+19=27
5. Teemu Selänne 46GP 12+12=24
__
Detroitista sitten. Silloin kun piti alkaa pelaamaan, nehän alkoivat! Neljästä kuolemanottelusta täydet 8 pistettä maalierolla 15-3. Tähtipelaajat alkoivat pelaamaan tasollaan ja Muuli Franzenkin alkoi heräilemään playoff-moodiin tehtailtuaan viimeisessä 8 matsissa 7 täysosumaa. Kysymysmerkiksi nousee puolustus. Sehän on ollut viime matseissa mallia:
Niklas Kronwall - Jonathan Ericsson
Kyle Quincey - Brendan Smith
Danny DeKeyser - Jakub Kindl
Reserveistä löytyy täydentämään Ian Whiteä, Carlo Colaiacovoa sekä Brian Lashoffia.
Omat pojathan siellä pelaa, pelaavasta kokoonpanostahan jokainen on Red Wings -varaus DeKeyseriä lukuunottamatta ja Wings-miehiähän tämäkin herra on henkeen ja vereen. Kolme kaveria joilla on alla 0 playoff-peliä herättää kuitenkin ison kysymysmerkin. Jakub Kindl on kasvanut tällä kaudella todella paljon ja näin ollen pääseekin aloittamaan playoffit pelaavassa kokoonpanossa. DeKeyserillä on 10 matsia NHL:ää ja Smithilläkään ei ole yhtään täyttä NHL-kautta vielä takana. Hemmetin kokematon nippu, saapa nähdä mihin venyvät. Faktahan se on, että nimilistaltaan tuo ei olisi ennen kautta ollut kyllä playoff-tason puolustus lähellekään.
Hyökkäys on toiminut viime pelit varsin hyvin. Ketjut ovat olleet:
Henrik Zetterberg - Pavel Datsyuk - Justin Abdelkader
Johan Franzen - Valtteri Filppula - Danny Cleary
Gustav Nyquist - Joakim Andersson - Damien Brunner
Patrick Eaves - Cory Emmerton - Jordin Tootoo
Todd Bertuzzi ja Mikael Samuelsson ovat terveinä katsomossa ja Darren Helm sekä Drew Miller ovat pipejä. Tomas Tatar on ainakin alkuun Grand Rapidsissa pelaamassa playoffeja. Ykkösketju toimii hyvin, Zeta ja Datsyuk -akseli toimii taas, joskaan ei vieläkään entisaikojen malliin kuitenkaan. Abdelkader pitää hulluudellaan huolen ettei kukaan hypi liikaa nenille. Eihän se tapella osaa, mutta kyllä sydäntä löytyy ja tulee aina sen verran siihen huitomaan ettei kukaan pääse Datsyukin kimppuun. Perry saattaisi tietysti haluta kokeilla.
Kakkosketjusta en itse ole ollut vakuuttunut. Filppula on tosin alkanut väläyttelemään ja Franzen pystyy ratkomaan pelejä yksinkin ainakin playoffeissa. Mutta sitten on tapaus Danny Cleary. Ei auta kuin toivoa, että mies herää taas Ducksia vastaan, sellainen perstuntuma on että Cleary onnistuu aika usein Anaheimia vastaan, eli miksei siis nytkin.
Kolmosketju on kolmen tulokkaan muodostama ketju. Nyquist on vauhdikas ja erittäin taitava pieni vipeltäjä ja tulee varmasti aiheuttamaan päänvaivaa Allenille ja Souraylle. Todennäköisesti noita herroja vastaan mies tulee pelaamaan. Andersson on hitaamman puoleinen tulokassentteri, joka ihan puskista nostettiin pelaamaan joku yksi Edmonton-ottelu helmikuun alkupuolella. Mutta siellä se vaan hyörii mukana vieläkin. 38 ottelua kertyi runkosarjassa tehoin 3+5. Puolustuspäässä erinomainen ja alivoimalla käyttökelpoinen kaveri. Ainoa miinus oikeastaan tuo hitaus. Brunner on sitten sellainen ilmaveivikynämies josta ei ikinä tiedä mitä tulee. Saattaa hassuttaa myös noita hitaita pakkeja ihan 100-0, mutta saattaa myös olla jatkuvasti turvallaan kentän pinnassa.
Nelonen on viime pelit hyörinyt ihan kiitettävästi hyökkäyspäässä. Eavesilla ja Emmertonilla jotain piileviä hyökkäyskykyjä saattaisi löytyäkin, mutta Tootoo on kyllä niin hemmetin kädetön, ettei montaa maalia noilta voi odottaa. Eiköhän Tootoo kuitenkin hämmennä omaan tyyliinsä varsin reippaasti ja Getzlafin ja Selänteen kupit saattavat mennä aika nopeasti nurin.
e. Maalivahdit unohtui, mitäpä noista. Jimmy Howard on ollut erinomainen viime ajat. Se yksi Calgary-matsi tähän mahtuu missä miehen piikkiin menee suoriltaan yksi ja varauksin toinenkin, muuten aivan huikeaa suorittamista. Viimeiset neljä peliä tosiaan kolme päästettyä ja pari nollapeliä. Pelaa Ducksilla sitten maalissa kuka tahansa niin ei kyllä Howardiin tulla taaskaan kaatumaan. Kolmena keväänä putkeen on aina jostain koloista kaivauduttu kertomaan kuinka Howard on paska ja Red Wings kaatuu siihen. Ei kaatunut 2010 vaan Howard vei Vezina-finalisti Bryzgalovia kuin litran mittaa, toisella kierroksella Sharks oli vaan älyttömästi parempi. Ei kaatunut 2011, eka sarja puhtaasti 4-0 Wingsille kun Bryzgalovista tehtiin taas reikäjuustoa ja Howard nappaili koppeja. Sharks jyräsi toisella kierroksella jo 3-0 johtoon laadukkaammalla joukkueella, sitten Datsyuk päätti vielä kääntää sarjan. Ei ihan riittänyt 4-3 tuli tukkaan, aika tasoissa väänsivät Niemi ja Howard tuolloin. 2012 Nashville-sarjasta tilastot ovat huonot, mutta Nashville oli kymmenen kertaa parempi kuin Red Wings. Detroitilla ei olisi ollut sarjassa mitään sanomista, olisi maalissa ollut kuka tahansa.
Loppuun vielä muutama fiilistelyvideo siitä kun joukkueet viimeksi kohtasivat, eli keväästä 2009:
Game 1, Lidström ratkaisee.
Todd Marchant ratkaisee kolmosjatkoajalla game 2:n
Game 6, Getzlaf vs. Hossa, Perry vs. Rafalski ja Niedermayer vs. Datsyuk
Ja kaikki ratkeaa game 7:ssa!
Näillä eväin tähän playoff-sarjaan. Toivotaan hyvää ja reilua sarjaa!
Viimeksi muokattu: