Ampumahiihtokausi 2009 - 2010

[Taitopelaaja]

Myös ampumahiihdon maailmancup käynnistyy viikon kuluttua Ruotsin Östersundista. Edessä on jälleen mielenkiintoinen kausi maailmancupin sekä tietysti olympialaisten merkeissä.

Miesten puolella suosikkina kauteen lähtee (jälleen kerran) norjalainen ihmemies Ole Einar Björndalen. Björndalen on voittanut kuusi kertaa maailmancupin kokonaiskilpailun, jonka lisäksi plakkarissa on myös viisi kakkostilaa sekä yksi kolmossija. Olympiakultaa mies on voittanut myös useita kappaleita, jonka lisäksi palkintokaappia komistaa 33 MM-mitalia, joista 14 on kultaisia. Viime vuonna Björndalenin pahimmat haastajat olivat Puolan Tomas Sikora sekä Norjan Emil Hegle Svendsen. Todennäköisesti heistä molemmat ovat myös tänä vuonna vahvasti taistelemassa kärkisijoista. Suomalaisista on mielenkiintoista nähdä Paavo Puurusen kisakunto. Ainakin alkukauden kilpailut maastohiihdon puolella ovat olleet lupaavia.

Naisten puolella suurimmat suosikit löytynevät Saksasta. Viime kauden alussa sairasteluista kärsinyt Magdalena Neuner on varmasti yksi suurimpia suosikkeja, jos vain ammunta yhtään sujuu. Kati Wilhelm, Martina Beck (os. Glagow) sekä Simone Hauswald (os. Denkinger) tuovat valtavan määrän kokemusta Saksan joukkueeseen ja ovat potentiaalisia menestyjäehdokkaita. Andrea Henkel on myös olympiavoittajana, maailmanmestarina sekä maailmancupin kokonaisvoittaja erinomainen lisä tuohon listaan. Hän tosin on kärsinyt kovista sairasteluista alkutalvesta ja harjoitteluaikaa on tuhlaantunut useita viikkoja.

Viime kauden maailmancupin hallitsija Helena Jonsson on varmasti jälleen kerran tasaisen varma. Ei sovi unohtaa myöskään Norjan Tora Bergeriä, Ranskan Sandrine Baillya tai venäläisiä ampumahiihtäjiä. Heidän terävin kärki tosin kärähti, joten jää nähtäväksi löytyy heiltä uusia tähtiä. Suomalaisittain suurimmat odotukset ovat tietysti Kaisa Mäkäräisessä, mutta myös nuoren Mari Laukkasen esitykset ovat varmasti seuraamisen arvoisia.

Tässä vielä kilpailukalenteri tulevalle kaudelle:

Östersund:
02.12. Normaali 15 (N)
03.12. Normaali 20 (M)
05.12. Sprintti 10 (M) + Sprintti 7,5 (N)
06.12. Viesti 4x7,5 (M) + Viesti 4x6 (N)

Hochfilzen:
11.12. Sprintti 10 (M) + Sprintti 7,5 (N)
12.12. Takaa-ajo 12,5 (M) + Takaa-ajo 10 (N)
13.12. Viesti 4x7,5 (M) + Viesti 4x6 (N)

Pokljuka:
17.12. Normaali 20 (M) + Normaali 15 (N)
19.12. Sprintti 10 (M) + Sprintti 7,5 (N)
20.12. Takaa-ajo 12,5 (M) + Takaa-ajo 10 (N)

Oberhof:
06.01. Viesti 4x6 (N)
07.01. Viesti 4x7,5 (M)
08.01. Sprintti 7,5 (N)
09.01. Sprintti 10 (M)
10.01. Yhteislähtö 15 (M) + Yhteislähtö 12,5 (N)

Ruhpolding:
13.01. Sprintti 7,5 (N)
14.01. Sprintti 10 (M)
15.01. Viesti 4x6 (N)
16.01. Yhteislähtö 15 (M) + Yhteislähtö 12,5 (N)
17.01. Viesti 4x7,5 (M)

Antholz:
20.01. Normaali 15 (N)
21.01. Normaali 20 (M)
22.01. Sprintti 7,5 (N)
23.01. Sprintti 10 (M)
24.01. Takaa-ajo 12,5 (M) + Takaa-ajo 10 (N)

Vancouver:
13.02. Sprintti 7,5 (N)
14.02. Sprintti 10 (M)
16.02. Takaa-ajo 12,5 (M) + Takaa-ajo 10 (N)
18.02. Normaali 20 (M) + Normaali 15 (N)
21.02. Yhteislähtö 15 (M) + Yhteislähtö 12,5 (N)
23.02. Viesti 4x6 (N)
26.02. Viesti 4x7,5 (M)

Kontiolahti:
13.03. Sprintti 10 (M) + Sprintti 7,5 (N)
14.03. Takaa-ajo 12,5 (M) + Takaa-ajo 10 (N)

Holmenkollen:
18.03. Sprintti 10 (M) + Sprintti 7,5 (N)
20.03. Takaa-ajo 12,5 (M) + Takaa-ajo 10 (N)
21.03. Yhteislähtö 15 (M) + Yhteislähtö 12,5 (N)

Hanty-Mansijsk:
25.03. Sprintti 7,5 (N)
26.03. Sprintti 10 (M)
27.03. Yhteislähtö 15 (M) + Yhteislähtö 12,5 (N)

Sana on vapaa. Toivottavasti palstalaisia kiinnostaa tämä Keski-Euroopassa sekä Norjassa huimassa suosiossa kylpevä laji.

 

[Taitopelaaja]

Tänään se kausi sitten alkaa. YLE näyttää koosteena naisten 15 kilometrin kilpailun klo. 19:20 alkaen.

Mielenkiintoista nähdä, miten kausi alkaa. Ensimmäiset kilpailut ovat aina ensimmäisiä kilpailuja, mutta antavat silti hieman osviittaa siitä, mitä tulevan pitää. Kaisa Mäkäräinen lähtee varsin luottavaisin mielin kauteen, sillä alkukauden kilpailuissa maastohiihdon puolella hiihto on kulkenut mukavasti. Myös silmäleikkauksen myötä ammunta on tullut Mäkäräiselle helpommaksi piilolinssien poistuttua silmistä.

Ampumahiihto on äärimmäisen vaativa laji ja tulokset riippuvat monesti osatekijästä. Itse olisin suhteellisen tyytyväinen, mikäli Mäkäräinen pystyisi sijoittumaan 20:n parhaan joukkoon. Mari Laukkasta toivoisin myös pisteille, mutta saa nähdä riittävätkö hänen rahkeensa sinne saakka.

Suomalaisten lähtönumerot illan kilpailuun: Kaisa Mäkäräinen 37, Teija Lehtimäki 70 ja Mari Laukkanen 113. Kilpailijoita on yhteensä 116.

 

[Taitopelaaja]

Östersundin avauskilpailu sujui viime vuoden tahtiin. Helena Jonsson ja Anna Carin Olofsson-Zidek nappasivat kotiyleisön riemuksi kaksoisvoiton, joten hieno päivä länsinaapurille. Kolmanneksi sivakoi valkovenäläinen Daria Domratsheva.

Suomalaisittain päivä keskinkertainen. Kaisa Mäkäräisen 15:s sija oli ihan kelvollinen avaus kaudelle. Mäkäräinen ampui kolme sakkoa ja hävisi voittajalle rapiat kaksi minuuttia. Teija Lehtimäki oli 44:s ja Mari Laukkanen 65:s.

 

[baxxter]

Suomalaisittain päivä keskinkertainen. Kaisa Mäkäräisen 15:s sija oli ihan kelvollinen avaus kaudelle. Mäkäräinen ampui kolme sakkoa ja hävisi voittajalle rapiat kaksi minuuttia. Teija Lehtimäki oli 44:s ja Mari Laukkanen 65:s.

Rohkenen olla eri mieltä tuosta keskinkertaisuudesta. Mäkäräistä nopeampia ladulla olivat vain Olofsson, Hauswald, Jonsson(18s) ja Domracheva(2s). Mielestäni erinomainen suoritus ja näyte hiihtovauhdista. On vain ajan kysymys koska paljonkin parempia sijoituksia tulee jos hiihtovauhti vakiintuu top-vitoseen tai edes top kymppiin. Hiihtovauhdin mukana menestys tulee vaikka kahden lajin kombinaatiosta onkin kyse. Suoritus olisi ollut keskinkertainen jos Mäkäräinen olisi ollut 15. yhdellä tai kahdella sakolla.
Lisäksi Teija Lehtimäen sijoitus on naisen kolmanneksi paras maailmancupissa.

 

[Beltran]

Mäkäräinenhän on urheilija jonka mieluusti laskemme lajin kärkinimiin ja potentiaaliseksi mitalikandidaatiksi Vancouverin Olympiakisoissa. Sijoituksena 15. on minun mielestäni keskinkertainen. Tietysti sitä voi selitellä ja päätellä että parempia sijoituksia on tulossa.
Tänään on sitten miesten kisa. Puuruselle sija 15 olisikin jo ihan kelpo tavaraa. Tässä lajissa taso on ilmeisesti huomattavasti kovempi kuin maastohiihdossa.

 

[baxxter]

Jos silmät ummessa katsoo sijoitusta niin onhan se Mäkäräisen aiempiin suorituksiin nähden keskinkertaine. Suorituksena se mielestäni on kuitenkin hyvä koska kuten jo aiemmin totesin niin ammunta on paljon enemmän päivästä kiinni kuin hiihto. Kun hiihto kulkee, niin ammunta natsaa Kaisan tasoisella urheilijalla varmasti jossain vaiheessa. Aivan liikaa olen suomalaisilta nähnyt niitä suorituksia että ammutaan 0-1 sakkoa ja ollaan kolme minuuttia kärjestä sijalla 38. Hiihtäen sinne kolmen kärkeen noustaan ja hiihtovauhdin perusteella pidän edelleen Mäkäräisen eilistä suoritusta kaikkea muuta kuin keskinkertaisena.

 

[Taitopelaaja]

Jos silmät ummessa katsoo sijoitusta niin onhan se Mäkäräisen aiempiin suorituksiin nähden keskinkertaine. Suorituksena se mielestäni on kuitenkin hyvä koska kuten jo aiemmin totesin niin ammunta on paljon enemmän päivästä kiinni kuin hiihto. Kun hiihto kulkee, niin ammunta natsaa Kaisan tasoisella urheilijalla varmasti jossain vaiheessa. Aivan liikaa olen suomalaisilta nähnyt niitä suorituksia että ammutaan 0-1 sakkoa ja ollaan kolme minuuttia kärjestä sijalla 38. Hiihtäen sinne kolmen kärkeen noustaan ja hiihtovauhdin perusteella pidän edelleen Mäkäräisen eilistä suoritusta kaikkea muuta kuin keskinkertaisena.

Olet oikeassa. Tarkoitin eilen nimenomaan Suomen kokonaispanosta sijoituksien perusteella keskinkertaisena. Kaisa Mäkäräisen suoritus oli kuitenkin lupauksia antava ja hyvässä aikataulussa hän tällä hetkellä on. Teijan suoritus oli tietysti hänen omaan tasoonsa nähden myös hyvä avaus kaudelle.

Tänään vuorossa sitten miesten avauskilpailu. Toivon mukaan Paavo Puurunen aloittaa myös mukavasti kauden. Maastohiihdon kilpailuiden perusteella hänellä on eväitä samankaltaisiin suorituksiin kuin Kaisa Mäkäräinen ylsi.

 

[baxxter]

Olet oikeassa. Tarkoitin eilen nimenomaan Suomen kokonaispanosta sijoituksien perusteella keskinkertaisena. Kaisa Mäkäräisen suoritus oli kuitenkin lupauksia antava ja hyvässä aikataulussa hän tällä hetkellä on. Teijan suoritus oli tietysti hänen omaan tasoonsa nähden myös hyvä avaus kaudelle.

Juuri näin. Hyvällä hiihtäjällä on mahdollisuus pärjätä jokaisessa kilpailussa, keskinkertaisella huomattavasti harvemmin.

Suomen miesten suoritus ei paljon hurraahuutoja kerää. Vaikka Timo Antila oli pisteettömän viime kauden jälkeen heti 40 sakissa niin hiihtovauhti on varsin kehnoa. Jos nolla-ammunnalla olisi nippanappa kympin sakissa niin ei hyvältä näytä. Kauppisen ja Kinnusen suorituksia ei liene tarpeellista edes kommentoida. Hitaita hiihtämään mutta huonoja ampumaan.

Toivottavasti miesten vauhti paranee tulevaisuudessa sillä näillä lähtöarvoilla ei Olympialaisiin tarvi lähettää kuin Puurunen. Nämä kolme muuta ovat jo sen ikäisiä ettei opintomatkaan kannata rahoja haaskata jos suoritukset ovat tuota luokkaa.

 

[Pascal Lemoix]

Ampumahiihdossa täytyy kuitenkin pitää mielessä, että potentiaalisia voittajia ja vähintään potentiaalisia mitalisteja on joka kisaan asettaa kymmenittäin. Lajissa on myös "never heard" -luokan urheilijat napanneet olympiamitaleita. Kun se ammunta on niin Herrassa. Kaikilla yhtä aikaa, niin muuttujia on melkein ääretön määrä.

Lisäksi ampumahiihdossa osallistujamäärät ovat yleensä merkittävästi suuremmat kuin maastohiihdossa, jolloin se sija 67:kin voi olla jokseenkin puolivälissä joukkoa, kun maastohiihdossa se on aika lailla viimeisiä sijoja.

Pelkkien isojen sijanumeroiden vuoksi ei kannata paniikkinappulaa pitää pohjassa.

 

[baxxter]

Ampumahiihdossa täytyy kuitenkin pitää mielessä, että potentiaalisia voittajia ja vähintään potentiaalisia mitalisteja on joka kisaan asettaa kymmenittäin. Lajissa on myös "never heard" -luokan urheilijat napanneet olympiamitaleita. Kun se ammunta on niin Herrassa. Kaikilla yhtä aikaa, niin muuttujia on melkein ääretön määrä.

Lisäksi ampumahiihdossa osallistujamäärät ovat yleensä merkittävästi suuremmat kuin maastohiihdossa, jolloin se sija 67:kin voi olla jokseenkin puolivälissä joukkoa, kun maastohiihdossa se on aika lailla viimeisiä sijoja.

Pelkkien isojen sijanumeroiden vuoksi ei kannata paniikkinappulaa pitää pohjassa.

Ei minulla henkilökohtaisesti ole tarvetta sen kummemmin paniikkinappulaa painella. Eivät esittämäni mielipiteet suomalaisten, poislukien Puurunen, menestysmahdollisuuksista perustuneet pelkästään Östersundin 20km tuloksiin. Hiihtovauhti ja ampumapaikkatoiminnan nopeus ei yksinkertaisesti riitä vaikka asiaa miten päin ajattelisi. Näillä lähtöarvoilla edes kymmenen parhaan joukkoon sijoittuminen vaatisi niin paljon yhteensattumia ja muiden epäonnistumisia ettei se nähdäkseni ole realistista.

Tietysti täytyy muistaa, että Olympialaisissa joka maalla on vain neljä kilpailijaa mukana toisin kuin maailmancupissa jossa kovimmilla mailla on jopa seitsemän paikkaa. Siitä huolimatta Puurunen on ainut jolla on realistinen mahdollisuus top kymppiin.

 

[Taitopelaaja]

Päivitetään hieman ampumahiihdon maailmancupinkin tilannetta.

Kilpailuja on takana kymmenisen kappaletta ja etenkin naisten puolella hallinta on ollut pitkälti ruotsalaisilla. Helena Jonsson ja Anna Carin Olofsson-Zidek ovat voittaneet yhteensä neljä kilpailua, joten he ovatkin kärkikaksikko maailmancupissa. Miesten puolella tilanne on tasaisempi ja tällä hetkellä piikkipaikaka pitää Venäjän Jevgeni Ustjugov. Tim Burke ja Simon Fourcade ovat seuraavana.

Paraikaa menossa on naisten yhteislähtö Oberhofissa ja myöhemmin on miesten vuoro.

 

[Taitopelaaja]

Täytyy kyllä sanoa, että Ruotsin Helena Jonsson on kyllä käsittämättömän kovassa kunnossa. Ammunta etenkin on äärimmäisen varmaa, jonka lisäksi myös hiihto sujuu varsin nopeasti. Saksalaiset eivät ole aivan edellisvuosien kunnossa olleet, ja esimerkiksi Magdalena Neuner on ollut suhteellisen vaisu koko kauden ajan. Tosin pari edellistä kilpailua on tuonut kolmannet sijat.

Miesten puolella Ole Einar Björndalen on jatkanut loistavia otteita, vaikka ei maailmancupia johdakaan. Tosin hän jätti hieman väliin kilpailuja ja satsaa täysillä olympialaisiin. Mielenkiintoinen kausi menossa kuitenkin.

Tänään vuorossa oli naisten yhteislähtö, jonka Jonsson vei nimiinsä. Toiseksi sivakoi Hauswald ja kolmanneksi ylsi Neuner käsittämättömän kovan hiihtonsa ansiosta. Myös miehet hiihtivät kyseisen kilpailun, jossa voiton nappasi Norjan Svendsen. Maailmancupia johtava Venäjän Utsjugov oli toinen ja kolmanneksi ylsi Simon Eder.

 

[Eager]

Jälleen alkoi harmittamaan kun katselin Jonssonin suoritusta se ettei Suomesta löydy samanlaista ässää. Kaisan hiihtovauhti on kausi kaudelta kehittynyt sinne maailman kärjen tuntumaan/tasolle, mutta ammunnassa tulee niitä missejä turhan paljon. Lisäksi toiminta ampumapaikalla on monesti turhan hidasta. Ei siitä muuten ole kauankaan kun Kaisa ja Helena tappelivat suunnilleen samoista sijoista ja nyt toinen on se mihin muiden suorituksia verrataan. No onhan Kaisakin jo sillä tasolla ettei voi valittaa ja kehittymiselle on vielä aikaa ja ennenkaikkea potentiaaliakin löytyy. Ainoa laatuaan Suomessa. Valitettavasti. Mari Laukkasenkin kehitys on hivenen junnannun paikallaan eikä sitä seuraavaa askelta kohti maailmankärkeä ole vielä tällä kaudella nähty, mutta toivaan toivotaan.

Neunerista sen verran että Magdalena tietääkseni sairasteli harjoituskauden lopulla ja siten alkukausi meni miten meni. Kun hiihtovauhti ei ollut mitenkään maagista niin eivät ne sijoituksetkaan niin mairitelleet. Nyt Neunerkin tuntuu saaneen sen tutun huiman hiihtovauhtinsa jälleen esille jolla pystyy sakkojaan paikkaamaan ja kunto tuntuisi olevan sopivan nousujohteinen kohti Vancouveria.

Mr. Ampumahiihtokin se vain jaksaa ja jaksaa kiusata nuorempiaan vuodesta toiseen. Enää tänäpäivänä mies ei ole se samanlainen pelote ladulla kuin aikanaan vaan ikä on jo tehnyt tehtäviään vaikka kovaa mennään edelleen, mutta ampumapaikkatoiminta ja ne hermot (siis mitkä?) vaativatkin sitten jo oman tarinansa. Ja eiköhän se viimeinen silaus ja lisä hiihtovauhtiinkin taas saada totutun laadukkaalla viimeistelyjaksolla. Ainakin näin uskon. Ole-Einarissa on hienoa sekin että niitä MC-kokonaisvoittojakin löytyy jo sen verran ettei ole enää niin väliä vaan kisat käyvät pelkästä valmistautumisesta Vancouveria varten. Yksi niitä harvoja norjalaisia, joita todella arvostan ja jolle toivon sydämmeni pohjasta menestystä. Muuten monesti niin ylimielisestä ja itserakkaasta naapurikansasta puhuttaessa.

Kovat ja hienot kisat siis luvassa tässäkin lajissa. Vancouveria odotellessa...

 

[Pascal Lemoix]

Jälleen alkoi harmittamaan kun katselin Jonssonin suoritusta se ettei Suomesta löydy samanlaista ässää. Kaisan hiihtovauhti on kausi kaudelta kehittynyt sinne maailman kärjen tuntumaan/tasolle, mutta ammunnassa tulee niitä missejä turhan paljon. Lisäksi toiminta ampumapaikalla on monesti turhan hidasta. Ei siitä muuten ole kauankaan kun Kaisa ja Helena tappelivat suunnilleen samoista sijoista ja nyt toinen on se mihin muiden suorituksia verrataan. No onhan Kaisakin jo sillä tasolla ettei voi valittaa ja kehittymiselle on vielä aikaa ja ennenkaikkea potentiaaliakin löytyy. Ainoa laatuaan Suomessa.

Kaisa ja Jonsson ovat taistelleet tälläkin kaudella samoista sijoista, jos sakot ovat olleet tasan. Usein Kaisa on vieläpä ollut hivenen edellä hiihtovauhdissa. Mäkäräisellä 2 sakkoa on sellainen hyvä päivä. Nolla-ammunnalla voitto olisi ihan realistinen tavoite.

 

[Eager]

Kaisa ja Jonsson ovat taistelleet tälläkin kaudella samoista sijoista, jos sakot ovat olleet tasan.

Tässäpä tämä olennaisin ja se mitä siis hain. Helena vaan on nykyään varmuuden perikuva siinä missä Kaisa ottaa yhä turhan paljon sakkoja. Hiihtovauhtihan on ollut Kaisalla jo useamman kauden hivenen Jonssonia kovempaa. Molempien hiihto on siis parantanut suunilleen samaa tahtia kohti maailman kärkeä, mutta ammunnassa se ero on ruotsalaisen eduksi turhan suuri. Tosin Jonsson nyt on ollut koko uransa ajan Mäkäräistä hivenen varmempi ampumapaikalla, mutta nykyään ero on vain entistäkin suurempi. No mitäpä sitä valittamaan kun meillä on naisampumahiihtäjä, joka hyvänä päivänään voi vaikka voittaa kilpailun (se ensimmäinen voitto olisi ihan toivottavaa niin sekin sarake olisi sitten avattu niin seuraava olisi jo huomattavsti helpompi ottaa). Tähänkin pitää olla jo helvetin tyytyväinen.

 

[Köpi]

Ylen selostajakaksikko Pertti Tapola - Heikki Ikola jutteli jossain lähetyksessä Ruhpoldingista että Saksan ampumahiihdon pitkäaikainen päävalmentaja Frank Ullrich väistyy tämän kauden jälkeen ja seuraaja olisi jo nimetty?

Onko lajin seuraajilla tietoa kuka tämä uusi nimi on, kun itse en netistä millään tietoa löytänyt.

 

[Hanson]

Ampumahiihto - varsinkin miesten osalta - on suomalaisittain yksi kaikkein surkeimmista lajeista kansainvälisesti vertaillen. "Hiihtovauhdissa jäädään ja ammuntakin on epävarmaa." Paavo Puurunen saattaa joskus olla jopa sijan 30 kieppeillä, mutta kyllä silloinkin on jo kaikki mennyt "nappiin" hänen osaltaan. Onneksi laji on muuten mielenkiintoinen ja hyvä TV-laji. Taitaa olla yleisömäärillä mitaten suosituin hiihtolaji. Tilanteet ovat yllättäviä ja jännitys säilyy useimmiten loppuun asti. Edes se, että suomalaiset ovat lajissa täysin paskoja, ei häiritse seuraamista.
Eipä naisten puolella tilanne paljoa parempi ole ; siellä on vain Mäkäräinen, jolta voi odottaa sijoittumista kympin kärkeen.
Onkohan syy valmennuksessa ? Tai sitten lajin pariin ovat valikoituneet täysin lahjattomat urheilijat ? Toivottomia räpeltäjiä koko sakki ! Kun Ulrich vapautetaan Saksan valmennuksesta, niin siitä äijä tänne.

 

[Pascal Lemoix]

Ampumahiihto - varsinkin miesten osalta - on suomalaisittain yksi kaikkein surkeimmista lajeista kansainvälisesti vertaillen.
Eipä naisten puolella tilanne paljoa parempi ole ; siellä on vain Mäkäräinen, jolta voi odottaa sijoittumista kympin kärkeen.
Onkohan syy valmennuksessa ? Tai sitten lajin pariin ovat valikoituneet täysin lahjattomat urheilijat ? Toivottomia räpeltäjiä koko sakki !

Taitaa olla vain niin, että toiminta ja maajoukkueringit ovat käyneet liian pieniksi. Maastohiihdossakaan ei mitään suurta runsaudenpulaa ole harrastajista, mutta eiköhän se ole verottavin tekijä ampumahiihdosta. Lisäksi edellinen kestomenestyjä on Heikki Ikola.

Kaisa Mäkäräinen voisi olla vetonaula, mutta jonkun ison voiton se vaatisi alle. Kaisa Variksestakaan ei tullut ampumahiihtoliitolle lopulta kuin iso lovi kassaan sponsoreiden vetäytyessä.

 

[Taitopelaaja]

Paavo Puurunen ei ole oikein taukonsa jälkeen löytänyt varmuutta tekemiseensä, mutta etenkin alkukaudella hiihtovauhti näytti todella lupaavalta. Tämän päivän kilpailu meni hänen osaltaan pipariksi, mutta uskoisin että hän edelleen kykenee parhaana päivänään taistelemaan varsin hyvistäkin sijoista.

Mutta itse pääaiheeseen. Suomen ongelma ampumahiihdossa on lajin pienuus Suomessa. Maastohiihto on täällä paljon kovemmassa huudossa (joskaan siinäkään ei kovin suuret urheilijamassat ole), joka verottaa entisestään tasoa. Itse kyllä ihmettelen asiaa, sillä ampumahiihdossa liikkuu selkeästi isommat rahat ja on maailmalla näkyvämpi laji kuin maastohiihto. Voisihan esimerkiksi joku puhtaasti vapaan maastohiihtäjä (joka ei aivan esimerkiksi maajoukkueeseen yllä) siirtyä tähän lajiin? Joku Kattilakoski tai Lallukka olisi varmasti pärjännyt hiihtovauhdiltaan ampumahiihdon puolella, ja eiköhän ammuntakin olisi sujunut parin-kolmen vuoden harjoittelulla. Toki siinä ohessa olisi voinut hiihtää myös edelleen maastohiihdon kilpailuja.

En kuitenkaan halua ruveta arvostelemaan urheilijoiden valintoja, mutta luulisi maastohiihdon puolelta löytyvän potentiaalisia hyviä ampumahiihtäjiä. Nykyiset ampumahiihtäjämme Mäkäräistä lukuun ottamatta ovat aivan liian hitaita ladulla. Ehkä ongelma on siinä, että täällä Suomessa ei ole ketään laji-ihmisiä jotka houkuttelisivat porukkaa myös ampumahiihdon puolelle. Olisihan Suomessa kuitenkin varsin hyvät olosuhteet lajia harrastaa, ja järjestetäänhän täällä lajin MM-kilpailujakin.

 

[Thomasson]

Mielenkiinnolla olen seurannut kauden ampumahiihtokilpailuja. Kaisa Mäkäräinen on jopa yksi suosikkiurheilijoistani, yhdessä Paavo Puurusen kanssa. Kaikin puolin esimerkillisiä urheilijoita molemmat myös ladun ulkopuolella.

Vieläkin muistan kun tulin ala-asteella koulusta kotiin helmikuussa 2001. Isä hehkutti, kuinka Paavo Puurunen johtaa kisaa. Vaikken tuohon aikaan yhtä laajamittaisesti urheilua seurannutkaan, tajusin että Paavo on tekemässä huikeaa pommia. Olisinko ehtinyt katsomaan kaksi viimeistä ampumapaikkaa. Innokas penkkiurheilija olin silloinkin, ja jännitys oli kova. Niin ikään kova urheilumies, isäni riemuitsi melkoisesti, kun Paavo saapui voittajana maaliin. Ja hienoltahan se itsestänikin tuntui. Yhä tänä päivänä nousee lakki korkealle, kun tajuaa kuinka hienon tempun Puurunen tuolloin teki.

Muutaman viime kauden ajan olen katsellut Mäkäräisen menoa kiinnostuneesti. Palkintokorokepaikkojahan on jo jokunen kakkossijoista lähtien tullut, mutta voitto antaa yhä odottaa itseään. Täältä löytyy kuitenkin luottoa, että se tämän kauden aikana vielä tulee. Nappikisoja ammunnan osalta on tältä kaudelta vähän, mutta kauden tärkeimpiä kisoja kohti mentäessä uskon Mäkäräisen vertyvän parempaan ampumavireeseenkin. MM-kisat menivät 2007 hyvin ja viime talvena mitali oli jo lähellä. Hiihtovauhtia tälle kaudelle tuntuu jopa löytyneen kilpakumppaneihin verrattuna lisää, joten itse näkisin Kaisan varteenotettavana mitalikandidaattina Vancouverissa.

Parin päivän päästä alkavat viimeiset maailmancup-kisat ennen olympialaisia Antholzissa voivat olla jopa eräänlainen kulminaatiopiste. Jos Kaisalla menee lähellekään viime vuoden tapaan (kaksi kakkossijaa), uskon itseluottamuksen kasvavan ja rentoutta tulevan siihen malliin, että Kaisa on Vancouverissa vahvoilla. Jos taas kisat epäonnistuvat, on etappi vaikeampi. Tosin, olympialaisiin on yhä kolme viikkoa, jonka aikana ehtisi vielä hioa ammuntaa. Hiihdon sujumisesta ei ole yhtään epäilyksiä, mutta nyt pariin kisaan olisi mukava saada hyvät ampumasuoritukset ja Kaisa voisi lähteä rennoin mielin valmistautumaan kauden päätavoitteeseensa. Jos ammunta epäonnistuu, ovat olympialaiset selvästi suurempi kysymysmerkki, vaikka toki kaikki mahdollisuudet hyviin sijoituksiin olisivat edelleen.

Nimimerkki Hanson sanoi, että Puurusella olisi mennyt kaikki nappiin, kun hän on sijan 30 kieppeillä. No jaa, olen hänenkin kilpailujaan tällä kaudella seurannut ja täytyy tukea YLEn ampumahiihtoasiantuntija Heikki Ikolan ajatuksia siitä, että nappikisaa ei ole vielä tälle kaudelle sattunut. Toisinaan hiihto on ollut lähellä kärkeä, mutta silloin taas ammunta on tökkinyt. Yhdessäkään kisassa Paavo ei ole onnistunut niin hyvin kuin hänellä olisi mahdollisuudet. Sanoisin, että hyvänä päivänä, jolloin muilla on epäonnea, Paavolla on mahdollisuudet kymmenen joukkoon.

Miesampumahiihdolle on ylipäänsä hyvin kuvaavaa se, mistä Heikki Ikolakin on kauden aikaan puhunut: "Hyvänä päivänä neljäkymmentä urheilijaa on voittajasuosikkeja." Tähän joukkoon hän laski Puurusenkin. Toki tuo voi olla hivenen liian väljästikin katsottu, mutta kuitenkin: kärjen leveys miehissä on todella kova. Etenkin hyvin tuulisessa kelissä, jossa tulee paljon ohilaukauksia ja Paavo kokeneena kilpailijana saa alleen loistoammunnan, on Puurusella mielestäni kirkkaasti kymmenen kärkeen mahdollisuudet. Pallisijoista en uskalla (ääneen) puhua, mutta noita sijoja 20-30 selkeästi paremminkin Paavo pystyy menestymään. Ja mikä hienointa, Puurunen on arvokisojen miehiä.

Puurunen tuli tuonne viestiin kesken korkean paikan leirinsä muutaman päivän siellä vietettyään, juuri kriittisessä vaiheessa, jolloin kroppa on aika jumissa. Varmasti siksi viesti ei hänen osaltaan parhaalla mahdollisella tavalla sujunut. Uskon kuitenkin, että Puurunen tietää mitä tekee ja tekee kaiken nyt kokeneen urheilijan silmin olympialaisia silmällä pitäen. Siellä hän on takuulla kauden kovimmassa iskussaan, ja uskoahan Taitopelaajan tavoin riittää, että Puurunen tulee taistelemaan hyvänä päivänään hyvistä sijoituksista.

 

[Thomasson]

Italian viimeiset olympialaisia edeltävät maailmancupin kisat eivät menneet suomalaisilta ihan tuubiin. Mäkäräisellä oli vatsatautia, jonka vuoksi hän osallistuikin vain pikakilpailuun. Siinäkään tauti ei ollut pois karistettu, sillä seuraava ja viikonlopun viimeinen mahdollinen kilpailu jäi ampumahiihtämättä. Puurusella puolestaan korkean paikan leiri taisi painaa vielä, tai näin Ikolakin arveli.

Mutta eipä mitään. Eiköhän Kaisa kuitenkin kokoa vatsataudin jälkeen itsensä ja ole olympialaisissa iskussa. Vastoinkäyminen varmasti vain sisuunnutti mieltä, ja Vancouverissa sitten helähtää. Hiihdon suhteen ei epäilyksiä ole missään vaiheessa ollutkaan, mutta menestys tosiaan riippuu hyvin pitkälti siitä, miten Kaisan taulut putoavat alas. Kauden aiemmasta ampumatasosta on potentiaalia petrata.

Ampumahiihdosta kiinnostuneita suosittelisin etsimään käsiin uuden Urheilulehden. Juha Huopasen artikkeli "Puurunen tekee tuloaan" tekee varmasti selväksi, että Puurusella on eväät tällä kaudella nähtyä korkeammallekin. Tosin, onhan se näkynyt jo tämän kauden kisoissa, kun tarkasti on katsonut. Nappionnistumista ei ole vielä tullut.

Kuten myös todettua, Puurunen on arvokisojen miehiä. Tätä Huopasenkin artikkeli vastaanpanemattomalla tavalla, Paavon omin kommentein höystettynä selventää. Esimerkiksi vuonna 2001 Puurunen nappasi MM-kultaa. Kisoja ennen kauden paras maailmancupin sijoitus oli kuudestoista. Edellisissä olympialaisissa Torinossa Puurunen taas sijoittui yhteislähdössä neljänneksi. Kisoja ennen Puurusen paras maailmancupin sijoitus oli seitsemästoista.

Kyse on kunnon ajoittamisesta. Puurunen satsaa täysin arvokisoihin, kuten hän näkee kohdallaan järkevimmäksi. Niihin hän nostaa kuntoaan siinä missä monilla kärkinimillä ei ole enää niin paljon värkeissä varaa vauhtia kohentaa.

Ampumahiihtomitali Vancouverista olisi toki todella kova suoritus. Arvoituksia leijuu vielä niin Kaisan kuin Paavonkin yllä, mutta Kaisa on jo tällä kaudella podiumilla heilunut ja Puurunen on arvokisaonnistuja. Ja Paavolla kulkee sanojensa mukaan jo kovempaa kuin ennen Torinoa.

Mielenkiinnolla olympialaisia odotellessa.

 

[Taitopelaaja]

Olen Thomassonin kanssa aivan samaa mieltä siitä, että Paavo Puurunen jos joku on arvokisaurheilija. Hän on kokenut ja määrätietoinen urheilija, joka varmasti tietää miten huippukunto ajoitetaan oikeaan aikaan. Kaisa Mäkäräisen tilanne on periaatteessa hyvä, sillä hiihtovauhti riittää kamppailemaan jopa kilpailujen voitosta asti, mutta aivan huipputulokset ovat jääneet kuitenkin aika vähiin.

Maailmancupin kilpailuja ei ennen olympialaisia sitten enää olekaan, ja viimeiset pari viikkoa valmistautumisen osalta lähtevät käyntiin. Miesten puolella olympialaisten suurimmat suosikit löytyvät ilman muuta Norjasta. Svendsen ja Björndalen ovat saalistaneet yhteensä seitsemän osakilpailuvoittoa, ja suorituksen kovuutta nostaa vielä se, että Ole-Einar on jättänyt usean kilpailun väliin keskittyäkseen olympialaisiin. Naisissa suosikkeja on useampia, mutta alkukauden perusteella suurin suosikki on edelleen Helena Jonsson. Saksalaiset ovat tosin nostaneet tasoaan pitkin kautta ja esimerkiksi loistavana hiihtäjänä tunnettu Magdalena Neuner nappasi Italiassa viikko sitten pari osakilpailuvoittoa. Eikä sovi unohtaa myöskään venäläisiä tai kokenutta Sandrine Baillya.

 

[Thomasson]

Naisissa koko kauden varmasti kilpaillut Helena Jonsson on myös omissa papereissani suurimpia ennakkosuosikkeja. Napsun vikkelämpi joskin ailahtelevampi maannainen Anna Carin Oloffson-Zidek tarjoaa hyvän stuntin.

Saksalaisista nostaisin etunenässä esiin Magdalena Neunerin ja Andrea Henkelin. Näkisin heidät tällä hetkellä jopa Jonssonin yläpuolelle. Toki myös etenkin nopea menijä Simone Hauswald kuuluu varteenotettaviin saksalaisiin.

Neunerin kukistaminen, mikäli hän ampuu missään kisassa joko nollat tai yksi sakkoa, on kuitenkin keneltä tahansa todella vaikeaa. Myös kahdella sakolla hän on kaikissa paitsi ehkä pikakilpailussa lähellä voittoa.

Venäläisten menossa on ollut ihmeellisiä hiipumisen merkkejä. Joulukuussa Pokljukassa Svetlana Sleptsovan meno oli pelottavan vahvaa. Pikakilpailussa hän pisti Neuneria ladullakin pataan parillakymmenellä sekunnilla ja oli suorastaan ylivoimainen. Takaa-ajo oli samaa suvereenia hallintaa.

Tuo viikonvaihde jäi kuitenkin hänen yksittäiseksi kuntohuipukseen. Pokljukaa ennen hän oli toki kelpo iskussa myös, mutta nosti tasoaan rajusti juuri Pokljukan viikonvaihteeseen ennen maailmancup-taukoa. Nyt tammikuussa hänen, kuten kaikkien muidenkin venäläisten meno on tuntunut kuitenkin ihmeen takkuiselta. Tiedä, mikä siinä on takana – onhan venäläisillä omanlainen urheilukulttuurinsa, harjoittelunsa ja valmistautumisensa. Hälyyttävän paljon on vain vauhti hiipunut. Tosin sieltä on tietyn asian suhteen viime aikoina aika laajalla rintamalla uutisia hiihdosta ja ampumahiihdosta tullut. Niistä voisi kenties jonkinlaisia mietteitä tehdä.

Itänaapurin naiset kuitenkin hyvin varmasti nostavat – omin keinoinsa – tasoaan olympialaisiin, joten katsoisin heidätkin vielä "Skillipelurin" tapaan voittajaehdokkaiden joukkoon. Ykköstykkinä näkisin ehkä Sleptsovan.

Miesten puolella taas Ole-Einar Björndalen tulee jälleen kerran olemaan todella kova. Omassa vihkossani ykkössuosikki. Aika lähelle iskisin maanmies Emil Hegle Svendsenin. Venäjän lippua tukevasti kannattelee maailmancupin kakkospaikalla majaansa pitävä Jevgeni Ustjugov. Lisäksi Saksalla ja Itävallalla on muutamia tykkimenijöitä, ja on soppaa sekoittamassa USA:n Tim Burkea, cupin johtajaa Simon Fourcadea et cetera, et cetera. Kärjen taso on todellakin laaja.

 

[Eager]

Puurusesta samat höpinät kuin Thomassonilta ja Taitopelaajalta. Eiköhän se vanha jälleen verry. Hiihtovauhtihan on Paavolla ollut läpi kauden ihan mukavalla tasolla kiitos laadukkaan harjoittelujakson, mutta ammunta puolestaan on ollut totutusta poiketen varsin epävarmaa, joten varjoja löytyy. Sillä menestyäkseen Paavon pitää ampua pirun hyvin. Varsinkin normaalimatkankilpailua sopii odottaa ihan mielenkiinnolla jossa se ammunta nousee arvoon arvaamattomaan.

Miesten puolella odotan kovaa norjalaisten välistä valtataistelua nuori vastaan vanha, vanha vastaan nuori. Eli Ole-Einar vastaan Svendsen. Suurimmat uhat tulevat mielestäni Itävallasta Landertingerin (varsinkin) ja Sumannin voimin. Saksalaisista kokenut Greis ja nuori Peiffer ovat ne joilta jotain voi odottaa muuten lienee aika hiljaista. Venäläisistä Ustjugov, mutta maan kokenut kaartikin varsinkin normaalikilpailussa on seuraamisen arvoinen. Ranskalaisista uskon nuorempaan Fourcadeen eli Martiniin huomattavasti enemmän juurikin kovemman hiihtovauhdin ansiosta (tosin nämä kisat voivat jäädä vielä oppimatkaksi), mutta cup-johtaja Simonkin taistelee luonnollisesti mitalleista. Tim Burkeen puolestaan en oikein usko sillä eiköhän ne yllätykset olleet jo tässä. Lisäksi miehen otteet ovat olleet hivenen laskusuuntaisia muiden kunnon ja iskun noustessa. Niin ja onhan siellä se Sikorakin vaikkei kausi niin putkeen ole mieheltä mennytkään. Ja koska kyse on ampumahiihdosta niin yksittäisissä kisoissahan voi tapahtu mitä vain ja hyvällä ammunnalla voi moni muukin taistella podiumpaikasta varsinkin normaalikilpailussa, mutta eiköhän yllämainittu joukko siellä kärkipäässä viihdy kisasta toiseen.

Naisten puolella usko Jonssonin on kova juurikin Helenan osoittaman tasaisuuden vuoksi. Kovin haaste tule ehdottomasti nousukuntoisen Neunerin suunnalta, mutta miten menee se viimeinen pysty kovissa paineissa? Siinäpä kysymys. Muutkin saksalaiset ovat kovia. Henkel ja Hauswald etunenässä ja lisäksi uskon Wilhelmiinkin. Olofsson-Zidek on kokemuksen tuomalla varmuudella myöskin samassa joukossa mukana. Venäläiset ovat todellakin kysymysmerkkejä kuten miesten puolellakin, mutta jos douppaus kotioloissa on vain onnistunut niin ovat ehdottomasti kovia Slepsovan johdolla. Sitten kun tähän lisää Ranskan Baillyn ja Norjan Bergerin (usko on kummasti aika vahva Torankin suhteen) joka on siellä viimeisellä hiitolenkillä paha pideltävä jos vain panokset ovat suuret vaikkei nyt muuten niin hiihdossa säväytäkkään. Se on sitä tahdonvoimaa mitä suurimmassa määrin. Domracheva on myöskin seurannan arvoinen, mutta saattaapi sortua kokemattomuuteen ja paineisiin ampumapaikalla ja liian kovaan vauhtiin ladulla mikä sitten osittain johtaa niihin ammuntavaikeuksiin. Niin ja onhan suomalaistakin jännittämistä Kaisan muodossa. Jos vain ammunta osuu kohdille niin mitalli on ehdottomasti otettavissa. Tämä pitää sisällään kuitenkin se suuren jos sanan. Toivotaan kuitenkin ehdottomasti sitä nappikisaa. Niin ja kuten miesten pätkässä tuli todettua yllätyksiä tulee aina ja tie podiumille on yksittäisissä kisoissa mahdollinen niin monille muillekkin.

Mielenkiintoiset kisat siis tulossa ampumahiihdonkin saralla eli herkkua on todellakin luvassa.

 

[Thomasson]

Se tuubi, johon suomalaisten ampumahiihtäjien olympiasuoritusten olisi suonut menevän, oli kaukana.

Ehdoton edellytys suomalaisten menestykselle on loistoammunta. Sellaisia ei Vancouverin karkeloissa pahemmin näkynyt.

Mäkäräisen ja Puurusen parhaat mahdollisuudet olivat pieleen menneiden ensimmäisten kisojen jälkeen pitkillä matkoilla. Puurunen joutui pikamatkalla kehiin pahimpaan sateen aikoihin, eikä ihmeitä ollut tehtävissä. Mäkäräiselle kostea ja pehmeä latu on taas vaikea, sillä jalkavoimiltaan hän on heikko. Vaikka hän kevyt onkin, jalan voimat eivät kovasti märällä reitillä riitä. Viitteitä nähtiin pikamatkalla ja osin takaa-ajossakin.

Naisten 15 kilometrin kisaan latu oli jo hiihdettävää sorttia ja kova. Sellainen on selkeästi paras latupohja enemmän tekniikkaan kuin vahvaan runnomiseen hiihtoaan pohjaavalle Mäkäräiselle. Ensimmäiseen ammuntaan tullessa hän olikin aivan kärkivauhdissa, mutta ammunta oli Mäkäräisenkin tyylille liian hidasta ja varmistelevaa, ja ennen kaikkea paikalta napsahti kaksi sakkoa. Kisa oli sitten melkeinpä siinä. Nolla-ammuntaa tuskin kukaan villeimmissä unissaankaan odotteli, mutta venymisellä yhdelle sakolle Mäkäräinen olisi taistellut kymmenen joukkoon sijoituksista.

Miesten 20 kilometriähän oli sitten suomalaisittain jotain uskomatonta. Puurusella olkapää vahvassa teipissä – kiitos ja soronoo. Kaksikymppinen olisi nähdäkseni ollut mahdollisen yhteislähdön (siihen sijoitukset eivät riittäneet) ohella Paavolle paras kisa. No, kun rehti mies kuvaili hiihtäneensä käytännössä yhdellä kädellä ja ammuntakin oli tuskaisen vaikeaa, niin mitä pystyi enää Paavolta jälkikäteen ajatellen kisasta vaatimaankaan.

Jotain kuvaa ampumahiihdosta lajina antaa se, että Paavo olisi ollut nolla-ammunnalla kisan kahdeksas. Vaikea sanoa, paljonko hiihtovauhdissa olisi ollut kiristettävää ja miten paljon paremmin ammunta olisi miehen todennäköisesti viimeisessä olympiakisassa sujunut. Mutta jo siis tuolla tuskan hiihdolla nollille ampuessaan Puurunen olisi ollut kahdeksas. Yhdellä sakolla taas kirkkaasti kahdenkymmenen joukossa.

Herkkä lajihan ampumahiihto on. Ehdottomasti tuokin toipilaana vedetty viimeinen kisa kertoo, että kaiken osuessa nappiin Paavollakin olisi mahdollisuutensa ollut. Puurunen kertoi ennakkoon hiihtonsa olevan parempaa kuin ennen Torinon olympialaisia, joissa hänen paras kisansa tuotti neljännen sijan. Ei taso maailmalla ole muutamassa vuodessa ainakaan hurjasti noussut. Pientä tuuriahan mies olisi siis toki kymmenen sakkiin tarvinnut. Sitä ei kuitenkaan tullut.

Menivätkö muut sittenkin liian kovaa? Puurusen viimeisen kisan mahdollisuuksista terveenä on vaikea sanoa, mutta ainakin kymmenen hujakoille hän olisi varmastikin ammunnan loistopäivänä yltänyt. Silloin puhutaan maksimissaan yhdestä sakosta. Siihen Paavo kaiken onnistuessa pystyy.

Mäkäräinen ei olisi näissä kisoissa voitosta millään uransa parhaallakaan ampumasuorituksella taistellut, niin paljon osa – selvimpänä esimerkkinä tuplamitalisti Anastasia Kuzmina – nosti maailmancupista tasoaan. Vähän ennen olympialaisiahan Kaisa jopa oli hiihto-osuuden nopein. 15 kilometrillä ensimmäisillä ampumapaikoilla Mäkäräinen oli vielä hyvässä kyydissä, mutta hölläsiköhän kuitenkin loppuun kun mahdollisuudet murenivat huonoon ammuntaan. Varmasti ainakin jonkin verran. Kymmenen joukkoon Mäkäräinen olisi kyllä loistokisalla päässyt, mutta mitaliin asti rahkeet eivät vain tällä kertaa olisi tainneet huippuammunnallakaan riittää.

Naisten ykkössuosikeiksi ennustamani saksalaiset pitivät aika hyvin. Neuner oli armoitettuna hiihtäjänä ykkössuosikkini, ja kaksi kultaa sekä hopea on kyllä vakuuttavaa kamaa. Ammuntakin onnistui näihin kisoihin hyvällä tavalla, ja nainen oli saanut pystyammuntaansa huomattavasti vakautta. Kova sivakoija Hauswald vetäisi siihen "sakuille" pronssin päälle. Henkelin ammunnassa oli tavallista enemmän hermoilua ja "pissimistä", mutta sijat 6., 9. ja 10. ovat tällä tasolla kelpo juttua.

Venäläisnaiset olivat yllättäväkin vaisuja, joskin Zaitsevan yhteislähdön hopea hieman pelasti. Miehissä ennakkoon korkealle nostamani Ustjugov vertyi vastaavasti viimeiseen henkilökohtaiseensa ja räväytti yhteislähdöstä kultaa.

Norjan Mr. Ampumahiihdon melkoinen epäonnistuminen oli kaukana siitä, mitä hänen odotusarvonsa olivat. Ok, yhden hopean Björndalen sai, mutta se on hänelle vähän. Hän jälkeensä suurimmaksi suosikiksi veikkaamani Svendsen sen sijaan lunasti häneen asetetut odotukset kullalla ja hopealla. Kova hiihtäjä, ja pari lähes nappiammuntaa, joten siinä se oli.

Olympiatopicissa kerroin pitäneeni Ranskan Marie-Laure Brunetia pienenä yllätyskorttina, ja yllätyksiähän hän järjestikin. Pohjasin ennustukseni hänen todella varmaan ja tasaiseen ammuntaansa. Olympialaisten paineissa sakkoja tulee, mikä sai näkemään hänessä yllätyspotentiaalia. Sakkoja tuli, ja Brunethan sai kisoihin vielä lisää kyytiä viimeistelyharjoitusten onnistuttua nappiin. Vetäisi kuudenneksi pikakilpailussa sekä takaa-ajoi pronssille. Niin hienot olympialaiset, että huh-huh. Jonkin verran tasonnostosta kertoo sekin, että hän on lähes säännöllisesti ollut maailmancupissa Mäkäräistä hitaampi ladulla.

Vieläkin täytyy yhä enemmän ihmetellä, että ranskalaiset ovat laajalla rintamalla saaneet hyvin kuntonsa ajoitettua. Lamy-Chappuis yhdistetyssä, murtomaahiihdossakin nähdäkseni yllättävän kovaa kyytiä ja ampumahiihdon mitalitulva niin naisissa kuin miehissä Vincent Jayn kullasta lähtien. Hienossa kurssissa ovat ranskalaiset olympialaisissa.

Suomalaisista Timo Antilan sija 40 pikakilpailussa yhdellä sakolla oli oikeastaan ainoa suoritus, josta voi "puhtaat paperit" antaa.

Puurunen ei taida uraansa harmi kyllä pitkään jatkaa. Mäkäräisen tulevaisuutta ajatellen Suomessa ei tietääkseni oikein ole latuja, joista pääsisi rasittuneena ampumapenkalle. Tämä on ammunnan kannalta ollut se huonoin juttu. Ampumapaikat ovat enimmäkseen kevyiden hiihto-osuuksien jälkeen, mutta monesti maailmancupin kisoissa ampumaan tullaan raskailta osuuksilta ja rasittuneina. Resurssit ovat, mitä ovat, eikä ulkomailla harjoittelulle ole aina runsaasti panoksia. Tätä pitäisi kuitenkin pystyä jollain tapaa paikkaamaan sitten kotimaassa.

Rasituksen alaisena ampumisessa Kaisalla on ollut siis vaikeuksia. Etenkin pystyllä kovan hiihto-osuuden jälkeen jalkojen tutistessa taulujen pudottelu on ollut vaikeaa. Tähän pitäisi harjoittelussa panostaa.

Toinen asia on se, että Kaisa ei ole lihasvoimiltaan kauhean vahva. Voimaa pitäisi saada jalkoihin vielä hieman lisää. Mahdollisuudet paranisivat siten raskaammillakin laduilla. Sellaisilla kuten olympialaisten kaksi ensimmäistä kisaa, joita toisinaan käydään.