Suomen kriisitietoinen kansa antoi viime keväänä vahvan mandaatin oikeistolaiselle politiikalle ja taloustilanne on vuoden takaisestakin heikentynyt merkittävästi. Ei Suomi voi yksinomaan lisävelan varaan tulevaisuuttaan rakentaa, vaan rajujakin sopeutustoimia on tehtävä. Ja mieluummin meidän omasta, kuin EKP:n ja IMF:n toimesta.
Eikö muka raha riitä. Eihän tästä niin kauaa ole, kuin eräs pääministeri kertoi, että raha riittää. Nytkö ne rahat sitten jo loppuivat? Suomen kansa teki demokraattisesti väärän valinnan ja meillä olisi edelleen kaikki hyvin, jos vanha hallitus olisi jatkanut. Rahaa tulisi ovista ja ikkunoista, SAK esimerkiksi voisi keskittyä kokouksiinsa ja niihin herkullisiin kampawienereihinsä ja kaikilla olisi niin mukavaa, kuten eräissä tunnetuissa syntymäpäiväjuhlissa.
Mitä nyt pitää tehdä? Kaikille lienee selvää, ettei työntekijäjärjestöille kelpaa mikään muu, kuin saada joku symbolinen "iso" voitto. Itseasiassa ei ne työntekijät ole edes tässä se ryhmä, mikä sitä vaatii eniten, tärkeintä se on Elorannalle ja muille kapinakenraaleille. Juttelin aamulla erään erittäin ison yrityksen edustajan kanssa ja hänen kertomaansa oli, etteivät heidän työntekijänsä laajasti haluaisi lakkoilla, koska ensinnäkin menettävät rahaa, mutta painostus on niin rajua, etteivät uskalla jäädä lakon ulkopuolelle.
Hallituksen lienee siis taivuttava jossain, mutta mikäli taipuvat liikaa, niin seurauksena tulee olemaan, ettemme koskaan pysty kehittämään työmarkkinoita jatkossakaan. Tätä on siis demokratia, mutta onneksi vielä vanhoilla päivillä oivalsin mistä on demokratiassa kyse.