Lainaan nyt sen verran, että missään nimessä ei ollut tarkoitus henkilöidä tätä sinuun, joten pahoitteluni jos sellaiseen muotoon sen puin.
Enkä toivottavasti ole väittänyt ettei mitään ns toimihenkilöitä yhtään missään tarvita.
Yksityiskohtiinkin on vaikea mennä, sillä näissä on nyt näitä tunnistettavuuskysymyksiä, ja siksi varmaankaan tämä ei ole helpoin paikka kuvailla ja avata yksityiskohtaisesti kaikkia asioita hyvin spesifisti, joten sillähän se aina pilkaksi päätyy.
Kilpailulainsäädäntöä en jaksa läpi nyt lukea, ja voipi olla että käytän siten tuossa väärää ilmaisua, mutta tiedän tapauksia joissa olemassa oleva yhteistyö on irtisanottu siksi, että uudet vaatimukset työn tuottamisessa tuolle instansille vaativat mm 20 hengen palkkaamista, jotta palvelu olisi voinut jatkua. Tämän pakottamana koko tuo palvelu oli tuolloin alasajettava. Itse palvelu ei missään nimessä olisi tätä vaatinut, mutta uudet kilpailutuskuviot tilaavassa yrityksessä tämän kesken sopimuskauden vaativat.
Luonnollisestikaan ei enää voinut myöskään uuteen kilpailutukseen osallistua palkkaamatta kahtakymmentä tekijää. Tulos, palvelun hinta tilaajalle nousi ja tekijälle laski hyvinkin ratkaisevasti, sillä tämän seurauksena tuotettavan työn hinnasta aiemman 100%:n sijaan laski tekijälle noin 40%:n työn hinnasta.
Edelleen siis korostan sitä, että vastaava suunta on vienyt eri alojen tekijöitä ikeeseen, jossa tuota työtä myyvä yritys on paisunut mittakaavoihin, jollaisiin ei välttämättä olisi tarvetta. Eli näissä tapauksissa usein sen työtä tekevä osa rahoittaa aivan turhia henkilöitä, koska esim taloushallinto ei vaadi yhden henkilön kohdalla montaa tekijää sen suhteen.
Pien- ja yksinyrittäjienkin kohdalla tämän muuttaminen erityisesti helpottaisi työn tuottoa tekijälleen ja kannustaisikin yrittämiseen, kun sitä ei ole pakko paisuttaa monen hengen porukaksi voidakseen saada työnsä. Näille aloille on siis pesiytynyt -ainakin osin- kulttuuri, jossa juurikin kipailutksen vaatimuksilla luodaan sijaa turpeille yksiköille, koska vain he oikeastaan voivat saada nuo sopimukset.
Jos joku siis myy työsi (enkä nyt tarkoita sinua henkilökohtaisesti), niin en usko että sinäkään varsinaisesti nautit ajatuksesta että sinulle jää jämät ja jos et suostu, niin et voi tehdä työtäsi ollenkaan. JOillakin aloilla tämä todellakin eniten on poissa siltä tasolta, joka työn lopulta tekee ja sen rahan siten tuottaa.
Ideaalitapauksissahan tilanne siis olisi se, että tuo tekijä maksaa vain siitä minkä tarvitsee. Suurta älyä kun ei vaadi elää toisen työllä ja sillä tehdä se tuotto. Lisäksihän näissä tapuksissa työn määrää ja tuottavuutta tekijöilleen ohjaa vieläpä sen yrityksen johto, ja jos yrityksen filosofiana on vieläpä tuotta se sisään tuleva raha nollatuntisopimuksilla, niin uskoaseni eivät koe sitä organisaatiota työnsä kannalta kovinkaan arvossa.
Lisäksihän juurikin turpeus on se syy, millä ihan kelpo työt muuttuvat halpatyöksi, koska todetaan olevan enemmän arvoa kaikella sillä muiden panoksella kuin sillä itse työllä.
En siis ihan kiinni että miksi suotta alat pilkalliseksi tässä asiassa, sillä tämähän lienee ihan totta ja menemättä yksitysikohtiin, niin edellä ottamani esimerkki on täysin todellinen. Alaa en mainitse juurikaan sysitä, että täällä ei liene tarkoituksena kenenkään tunnistettavauus.
Nykyiset -ja korjataan nyt tähän muotoon- kilpailuläinsäädännölliset TAI yritysten sisäiset määritykset oman kilpailuttamisensa ehtojen suhteen, eivät mahdollista ammattilaisen pääsyä tekemään työtään ilman, että välissä on isompi organisaatio.
En tarkoita mitenkään pilkata sinun näkemystäsi maailmasta ja siitä miten se toimii, enkä tiedä ikääsi, mutta tiedän ihan oman pitkän historiani vuoksi näistä kokemuksista. Tiedän myös sen, miten näissä yrityksissäkin jotka työtä ovat kaupanneet on kulttuuri muuttunut sen suhteen, että siitä työntekijän osasta on koko ajan karsittu lisää sen organisaation omiin taskuihin, vaikka eivät silloin aiemminkaan nälkään kuolleet kun olivat valmiita maksamaan tekijällekin.
Eli tekijän asema on heikentynyt hyvässä tahdissa ilman mainittavaa lisähyötyä heille. En tiedä, että onko tämä jotenkin vaikeaa ymmärtää, mutta ehkä asiaan vaikuttaa niin kokemukset kuin sekin ettei kaikkea voi avata aina niin yksityiskohtaisesti vaan joutuu puhumaan vähän yleisemmin asioista.
Mutta totisesti on ero siinä, että jos ammattilainen ei tarvitse työnsä suorittamiseksi isoa organisaatiota eikä tuo työ itsessäänkään laadultaan sellaista vaadi (koska laatu tulee yleensä tekijän mukana), niin saako tekijä itselleen koko myyntihinnan vai ainoastaan pienen osan siitä. Jälkimmäisessä tapauksessa kuvittelisin tekijänkin motivaation olevan lähellä samaa prosenttilukemaa kuin tuottokin ja vice versa.
Ja kun lisäksi uskon vieläpä, että se ammatti-ihminen osaa sen työsnä paremmin kuin se yrityksen johto, organisaatio, sijoittajat ja herra ties mitkä, niin aina en vain näe tarpeelliseksi muuttaa työtä halpatyöksi vain siksi, että sen pitää elättää joukkoa itse siihen työhön liittymättömiä henkilöitä. Yksittäinenkin ihminen yleensä kykenee myymään itselleen tarvittavat työt, joten siihenkään ei tarvita ihan joka alalla mitään verkostoa, sillä se yksi tekijä voi kuitenkin tehdä tosiaankin vain sen tietyn määrän työtä vaikka se organisaatio myisi sitä ihan tolkuttomasti. Eli lisäarvo myynnistäkin syntyy lähinnä organisaation tarpeisiin, eikä niinkään sen yksittäisen työntekijän tarpeita tyydyttämään.
Kun tähän lisäksi otetaan aspekti, jossa alati pyritään myymään noita yrityksiä x-ajan jälkeen, niin usein sekään ei päädy sen tekijän hyväksi, joka huonoimmassa tapauksessa menettää työnsä.
Mutta joo, saat toki jatkaa ivallista suhtautumistasi ihan rauhassa. Ei se minulta ole pois, eikä juuri haittaa vaikka idioottina pidetäänkin.