Koulutus ei vaan voi olla ainoa kriteeri sille "paremmalle" palkanmaksulle. Edelleen viittaan siihen, miten paljon aivan turhaa "koulutettua" porukkaa elätetään siivellä aloilla, joissa se ainoa tarpeellinen koulutus on se itse tuottava työ, josta ei useimmat selviä edes korkeasti koulutettuna jos pitäisi se koulutuksena siirtää käytäntöön. Ja usein ne teoriatkaan ei osukohdilleen, jos sen työn vielä pitäisi olla laadukastakin. On siis aivan eri asia teorisoida asioita kuin tehdä niitä käytännössä. Tämän olen saanut täyin omassa historiassani kokea useammnkin kerran.
Moni sitä -ei niin "koulutettua"- työtä tekevä pääsisi erittäinkin hyville ansioille, kun se turha paska rattailta nakattaisiin tunkiolle.
Kun vielä mainostetaan meidän nousevan sillä TYÖLLÄ, niin luulisi sen ruohonjuurityön olevan sitten arvossaan myös kun sitä palkkaa ja ehtoja katsellaan.
Meillä pitäisi entistäkin vahvemmin toki tukea koulutusta, mutta ei vain korkea koulutusta, vaan täysin spesifiä koulutusta joka keskittyy käytäntöön, eli sen tuottavan työn itsensä suorittamiseen hyvällä tasolla.
Lisäksi pitäisi muuttaa takaisinpäin kilpailutus lainsäädäntöä ja laajentaa mahdollisuuksia silläkin tasolla sinne ruohonjuurelle saakka. Maassa on aivan liikaa jo kohta näitä "toimihenkilöitä", joiden ainoa motiivi kouluttautumiseensa tuntuukin löytyvän vain siitä ajatuksesta, että sillä pitäisi heille maksaa parempi palkka.
Kouluttautumista ja sitoutumista vaatii kuitenkin se moni käytännönkin työ, joten kyllä sillekin pitää antaa arvo, eikä ajatella että se olisi jotenkin vähempiarvoista, koska ei istua lukemassa erilaisia teorioita viittä vuotta.
Idealistisella tasolla ajatellenhan työntekijälle olisi parsa tilanne sellainen, jossa työ myytäisiin firmoille ilman että heillä olisi mitään omistuksia tekijän innovointiin, ja jossa työntekijät maksaisivat työstään vain niille "toimihenkilöille" joiden panosta kokevat tarvitsevansa tukemaan tarpeitansa.
Sieltähän voisi näin olleen nopeastikin vapautua paljon porukkaa ostamaan rukkasia ja katselemaan pääsisikö johonkin vähän työtä tekemään. Ja kun sitten ei voisi koulutuksensa turvin ollakaan vaatimassa palkkaa, niin voisi ääni kellossa sielläkin vaihtua.
Yritän näitä kertoa nyt siinä kontekstissa, että en usko kehittyvän vastakkainasettelun olevan parasta mitä voimme tehdä yhteiskuntamme hyväksi, ja tietynlaiselle hallintomme tasoille hyväveliperseilylle ei vaikeassa tilantessa pitäisi olla sijaa. On kuitenkin helpompaa yhteisymmärryksessä pyrkiä tekemään vaikkapa hetkellisiä muutoksia johonkin, kuin täysin yksisilmäisesti omaa persettä voidellen pyrkiä ajamaan oman sidosryhmänsä asioita perustelleen niitä pakolla, sillä vaihtoehtoja asioille ja niiden toteuttamiselle aina on olemassa.
Nyhtän esim paukapääministeri on ihan sekopäisenä rukkaamassa veroalea, joka osaltaa heijastuu myöskin noihin EKP:n ihmettelyhin. Ei kukaan järjellä varustettu rupea tällaisessa kohtaa laskemaan veroja, vaan katsomaan miten niiden määrää voidaan lisätä. Silloin tullaan juurikin sellaiseen kuten vaikkapa se luksus ALV, jonka turvn voidaan sitten helpottaa vaikkapa ruuan ALVia.
Verotetaan kiinteitä - ei siirrettävissä olevia- omaisuuksia vähän enemmän. Tämän turvin voidaan rukata vaikkapa perintöverotusta sellaiseksi, että sitä taas ei peritä siitä kiinteästä omaisuudesta (ei siis ole rahaa sillä hetkellä) joka perikunnan riemuksi jää, mutta peritään sitten jos ja kun realisoituu. Perintöverohan on sikäli ihan hvyäkin asia, että sen pitäisi hillitä omaisuukisen keräämistä ylisukupolvisesti, ja siten pyrkiä synnyttämään ryhmä joka ei koskaan tule tekemään työtä ja jonka todellisuudentaju maailmasta on hyvin häilyvää. Tätä ongelmaahan on mm. Hongkongissa mietitty, jossa vain lamboilla ajelevat huumeita käyttävät perilliset eivät ole kykeneväisiä edes sukupolven vaihtoihin yrityksissä, sillä eivät omaa vähäisiäkään elämäntaitoja.
Kyllähän jokaisen sukupolven pitäisi kuitenkin voida osallistua vallitsevassa tilanteessa maailmansa rakentamiseen, ja siten ei hyödytä tukea jakautuvaa maailmaa jossa eliitti mässäilee suojamuurien takana ja odottaa koska joku onnistuu pistämään päiviltä. En siis tue edes idologisella tasolla liian voimakkaita tulo- ja omaisuuseroja. Sijoittajiakin voidaan hajauttaa sillä, että mahdollisimman monen palkka myös siihen riittää, jolloin useammalkin on mahdollisuus säälliseen elintasoon, mutta järjestelmä ei tue vaina sitä absoluuttisen rikastumisen ideologiaa. Lisäksihän voisi olla jopa suotavaa, että työntekijät omistaisivat tulevaisuudessa enemmän yritystään jossa työskentelevät, sillä sekin lienee sijoittamista. Silloin heilläkin on enemmän vaikutusmahdollisuuksia siihen, millaiseen kasvuun yrityksen tarvitsee pyrkiä jamihin se mahdollinen kasvu ohjautuu. Riittääkö vallitseva status millaisella aikajänteellä turvaamaan kaikkille mukana olijoille hyvän elämän. Lisätäänkö tuotoilla vapaa-aikaa, palkkaa vai tuotekehitystä vai kaikkea sitä.
Niin paljon on jo nähty sitä, että ahneus ei mihinkään hyvään johda, joten oman ahneuden perusteleminen jollakin muulla kriteerillä on perseestä.
Tällä hetkellä se puupääministerimme kuitenkin on kaikin tavoin pyrkimässä kampittamaan kehittymässä olevia työntekijöiden markkinoita asettautumalla täysin yhdelle puolelle ja leikkaamalla koulutuksestakin. Se on perseestä, ja se on todella tyhmää ja lyhtynäköistä, jos siis pyrkimyksenä on vähentää edes keksipitkässä juoksussa velkaantumista tai vastakkainasettelun kasvua ihan uusiin svääreihin.
Tuolta kirjoituksesta löytyi hauska pointti:
"Idealistisella tasolla ajatellenhan työntekijälle olisi parsa tilanne sellainen, jossa työ myytäisiin firmoille ilman että heillä olisi mitään omistuksia tekijän innovointiin, ja jossa työntekijät maksaisivat työstään vain niille "toimihenkilöille" joiden panosta kokevat tarvitsevansa tukemaan tarpeitansa."
Nimenomaan, jokainen duunarihan voisi tehdä noin. Ei muuta kuin perustamaan yritys vaan ja myymään työpanoksensa sopivalla hinnalla ja sopimuksella. Ei tartte silloin sieltä ruohonjuuritasolta elättää turhia toimihenkilöitä.
Että silleen...