heisenberg196
Jäsen
UPM:n ja Paperiliiton välinen tilanne on haastava. Paperiliitton jäsenien ja metsäteollisuudessa työskentelevien kerrotaan mediassa olevan liian korkeasti palkattuja ja toimitusjohtajan suulla kerrotaan mandaateista, joilla ehkäistään tuotantolinjojen ja -tehtaiden sulkemisia.
Jokainen, joka vähääkään ymmärtää metsäteollisuudesta, ymmärtää, että lakot ja sulkemiset eivät käytännössä liity toisiinsa millään tavalla. Konsernit, tässä tapauksessa UPM, kyllä tietää, ja ovat jo kauan tienneet, että mikä paperikone/-tehdas suljetaan seuraavaksi. PR-temppuna Ammattiyhdistysliikkeen ja työnantajan välinen kiista siis toimii UPM:n silmin katsottuna loistavasti; suuri yleisö syyttää ammattiyhdistystä ja työntekijöitä työpaikkojen ja verotulojen menetyksestä, jos ja kun UPM laittaa kioskin/kioskeja jostain kiinni. Todellisuudessa tämä johtuu korkeista logistiikka ja energiakustannuksista, joihin itse yritykset eivät voi Suomessa vaikuttaa.
Metsäteollisuus on erittäin suhdanneherkkä ala suurien tuotantomäärien takia ja työvoimakustannukset ovat liikevaihdosta n. 5-10%. UPM:n hakemat säästöt työntekijöiden kustannuksella eivät vaikuta työpaikkojen säilyvyyteen. Sellutehtaiden kannattavuuteen vaikuttaa raaka-aineiden, eli puun ja kemikaalien, logistiikan kustannukset sekä energian hinta. Paperitehtaalla kannattavuuden määrittää pääraaka-aineen, sellun sekä logistiikan, kemikaalien ja energian hinta. Työntekijöiden kustannukset lopputuotteen hinnasta näyttelevät erittäin pientä osaa. Tämä johtuu valtavasta volyymistä, jolla nykyaikaiset sellu- ja paperitehtaat tuotetta maailmalle tuottavat.
Yritän tiivistää seuraavaan kappaleeseen muutamia UPM:n tarjoamia työehtoja 1.1.2022 alkaen:
Excel näyttää, että keskimäärin ko. työnantajan palveluksessa olevien työntekijöiden palkkoja leikattaisiin noin 8000 - 14 000 eurolla vuodessa. Työnantaja kertoo, että nykyinen ansiotaso säilyy. Tämähän on tietysti laskutavasta kiinni.
Kärjistetty esimerkki:
Kalle tienaa vuodessa 50 000 euroa. Kallen työaika on vuodessa 1700 tuntia. Kallen laskennallinen ''keskituntiansio'' on siis 29,4 €.
Uuden työehtosopimuksen myötä Kallen on mahdollista tienata 50 000 euroa vuodessa, eli sama ansiotaso säilyy. Työehtosopimuksen muutosten myötä Kalle joutuu kuitenkin tekemään vuodessa 180 tuntia enemmän työtä, saavuttaakseen saman vuosiansiotason. Kallen laskennallinen ''keskituntiansio'' olisi uuden sopimuksen myötä 26,6 €.
Esimerkin luvut eivät perustu todellisuuteen, mutta työnantajan intresseissä on nostaa vuosittaista työaikaa. Laskutavasta kiinni, eikö niin.
Jos Paperiliitto hyväksyisi mukisematta UPM:n tarjoamat työehdot, vääristäisi se myös kilpailuasetelmaa. Esimerkiksi muut UPM:ään verrattavissa olevat metsäteollisuuskonsernit, metsäjätit, kuten Stora Enso ja Metsä Group, jotka ovat jo sopimuksensa tehneet, joutuisivat tulemaan toimeen merkittävästi erilaisilla sopimuksilla, mitä tulee työstä aiheutuviin kustannuksiin.
UPM ei myöskään tunnusta nykyisen työehtosopimuksen jälkivaikutusta, eli se ei mahdollista töiden jatkumista nykyisellä työehtosopimuksella, kunnes uusi työehtosopimus saadaan aikaiseksi. Ei tulisi lakkoa eikä vaikutuksia kansantalouteen. Paperiliitolle tämä kävisi, UPM:lle ei.
Toivon veronmaksajien ja kansalaisten puolesta, että asemasotaan saataisiin sopuisa ratkaisu ja tahot tekisivät hyvässä yhteishengessä molempia palvelevan sopimuksen. UPM:n ja välillisten yritysten rahavirta ja toimeentulo Suomen tehtaiden toiminnoissa pääsisi jatkumaan normaalisti ja työntekijät pääsisivät töihin, kuten tähänkin asti. Tämä olisi koko Suomen etu.
UPM haluaa muutosta, ei Paperiliitto.
Jokainen, joka vähääkään ymmärtää metsäteollisuudesta, ymmärtää, että lakot ja sulkemiset eivät käytännössä liity toisiinsa millään tavalla. Konsernit, tässä tapauksessa UPM, kyllä tietää, ja ovat jo kauan tienneet, että mikä paperikone/-tehdas suljetaan seuraavaksi. PR-temppuna Ammattiyhdistysliikkeen ja työnantajan välinen kiista siis toimii UPM:n silmin katsottuna loistavasti; suuri yleisö syyttää ammattiyhdistystä ja työntekijöitä työpaikkojen ja verotulojen menetyksestä, jos ja kun UPM laittaa kioskin/kioskeja jostain kiinni. Todellisuudessa tämä johtuu korkeista logistiikka ja energiakustannuksista, joihin itse yritykset eivät voi Suomessa vaikuttaa.
Metsäteollisuus on erittäin suhdanneherkkä ala suurien tuotantomäärien takia ja työvoimakustannukset ovat liikevaihdosta n. 5-10%. UPM:n hakemat säästöt työntekijöiden kustannuksella eivät vaikuta työpaikkojen säilyvyyteen. Sellutehtaiden kannattavuuteen vaikuttaa raaka-aineiden, eli puun ja kemikaalien, logistiikan kustannukset sekä energian hinta. Paperitehtaalla kannattavuuden määrittää pääraaka-aineen, sellun sekä logistiikan, kemikaalien ja energian hinta. Työntekijöiden kustannukset lopputuotteen hinnasta näyttelevät erittäin pientä osaa. Tämä johtuu valtavasta volyymistä, jolla nykyaikaiset sellu- ja paperitehtaat tuotetta maailmalle tuottavat.
Yritän tiivistää seuraavaan kappaleeseen muutamia UPM:n tarjoamia työehtoja 1.1.2022 alkaen:
- Päivätyössä työskenteleviltä työnantaja haluaisi pekkaset pois, säilyttäen kuitenkin nykyisen liukuman = päivätyössä työskentelevät eivät pystyisi pitämään yhtäkään arkivapaata kesä- ja talvilomien ulkopuolella.
- Lomarahat puolitettaisiin työntekijöiltä (-50%)
- Vuorotyössä työskentelevien vuosittainen työaika lisääntyisi noin 30 päivällä vuodessa. Työpäivät eivät välttämättä lisääntyisi, mutta ansionmenetykset olisivat tuntuvia.
Excel näyttää, että keskimäärin ko. työnantajan palveluksessa olevien työntekijöiden palkkoja leikattaisiin noin 8000 - 14 000 eurolla vuodessa. Työnantaja kertoo, että nykyinen ansiotaso säilyy. Tämähän on tietysti laskutavasta kiinni.
Kärjistetty esimerkki:
Kalle tienaa vuodessa 50 000 euroa. Kallen työaika on vuodessa 1700 tuntia. Kallen laskennallinen ''keskituntiansio'' on siis 29,4 €.
Uuden työehtosopimuksen myötä Kallen on mahdollista tienata 50 000 euroa vuodessa, eli sama ansiotaso säilyy. Työehtosopimuksen muutosten myötä Kalle joutuu kuitenkin tekemään vuodessa 180 tuntia enemmän työtä, saavuttaakseen saman vuosiansiotason. Kallen laskennallinen ''keskituntiansio'' olisi uuden sopimuksen myötä 26,6 €.
Esimerkin luvut eivät perustu todellisuuteen, mutta työnantajan intresseissä on nostaa vuosittaista työaikaa. Laskutavasta kiinni, eikö niin.
Jos Paperiliitto hyväksyisi mukisematta UPM:n tarjoamat työehdot, vääristäisi se myös kilpailuasetelmaa. Esimerkiksi muut UPM:ään verrattavissa olevat metsäteollisuuskonsernit, metsäjätit, kuten Stora Enso ja Metsä Group, jotka ovat jo sopimuksensa tehneet, joutuisivat tulemaan toimeen merkittävästi erilaisilla sopimuksilla, mitä tulee työstä aiheutuviin kustannuksiin.
UPM ei myöskään tunnusta nykyisen työehtosopimuksen jälkivaikutusta, eli se ei mahdollista töiden jatkumista nykyisellä työehtosopimuksella, kunnes uusi työehtosopimus saadaan aikaiseksi. Ei tulisi lakkoa eikä vaikutuksia kansantalouteen. Paperiliitolle tämä kävisi, UPM:lle ei.
Toivon veronmaksajien ja kansalaisten puolesta, että asemasotaan saataisiin sopuisa ratkaisu ja tahot tekisivät hyvässä yhteishengessä molempia palvelevan sopimuksen. UPM:n ja välillisten yritysten rahavirta ja toimeentulo Suomen tehtaiden toiminnoissa pääsisi jatkumaan normaalisti ja työntekijät pääsisivät töihin, kuten tähänkin asti. Tämä olisi koko Suomen etu.
UPM haluaa muutosta, ei Paperiliitto.