Alppihiihto - menestys maailmancupissa
Ensi viikolla selviää, ketkä suomalaiset alppihiihtäjät lähtevät Torinoon Palanderin ja Poutiaisen lisäksi. Hieman ihmetyttää, että alppihiihtäjien edesottamuksia ei tällä palstalla ole juuri käyty läpi. Siitä syystä alla lyhyt analyysini kaikista maajoukkuetason laskijoista.
NAISET
Tanja Poutiaisen (s. 1980) alkukausi ollut loistavan viime talven jälkeen yllättävän vaisu. Mukana on ollut paljon epävarmuutta ja myös -onnea. Pujottelucupissa tällä hetkellä 8. sija ja suurpujottelucupissa 11. Välillä ollut nähtävissä mahdollisuus huippuvauhtiin, joten toivottavasti pienen kisatauon aikana saisi homman kohdalleen. Kostelicin, Pärssonin ja itävaltalaisten vauhti silti tällä hetkellä pelottavan kovaa olympialaisia ajatellen.
Henna Raidan (s. 1975) menestys on ollut varsin vastaava viime talveen verrattuna, pujottelucupissa tällä hetkellä 23. Tasaisen varmaa suorittamista, mutta ikä huomioiden turha odottaa harppausta kymmenen parhaan naispujottelijan joukkoon.
Marika Ollikan (s. 1981) menestys jäänyt vaatimattomaksi. Missään mc-pujottelussa ei ole ollut mitään jakoa toiselle kierrokselle.
Noora Haterma (s. 1984) on parempi suurpujottelijana kuin pujottelijana ja on ainoa suomalaisista naislaskijoista, joka on päässyt tällä kaudella pisteille Eurooppa-cupin suurpujottelussa. Maailmancupissa vauhti ollut vielä liian kovaa, mutta kehityskelpoinen laskija kyseessä.
MIEHET
Kalle Palander (s. 1977) on päässyt tänä talvena huippuvauhtiin. Pujottelucupissa 3. ja suurpujottelucupissa 5. tila ovat osoituksena siitä, että kummassakin lajissa on mahdollisuus voittoon. Maailmancupissa osakilpailuvoitot ja mitali(t) Torinossa täysin mahdollisia, mutta kovan työn takana ne tulevat olemaan. Pujottelussa Rocca, Raich ja Ligety ovat selkeästi pahimmat haastajat ja suurpujottelussa n. 10 parasta laskijaa ovat olleet todella tasaväkisiä tällä kaudella.
Sami Uotilan (s. 1976) loukkaantuminen oli paha takaisku, kun loukkaantumisia on aiemminkin osunut turhan paljon Uotilan kohdalla. Saa nähdä, jatkaako enää ensi kaudella uraansa.
Jukka Leino (s. 1978) on välillä väläytellyt vauhtiaan, mutta liian usein lasku päättyy ulosajoon typerän virheen seurauksena. Oikea asenne tietysti painaa täysillä eikä varmistella, mutta lisää varmuutta pitäisi otteisiin saada. Wengenin 21. tilan pitäisi riittää olympiamatkaan, jos valitsijat lajista mitään ymmärtävät. Onnistuessaan kaikki mahdollisuudet jopa kymmenen joukkoon pujottelussa. Suurpujottelu selkeästi heikompi laji.
Jukka Rajalan (s. 1982) kohdalla ollut nähtävissä vähän samaa yliyrittämistä kuin Leinolla. Rajalaa pidän kuitenkin itse potentiaalisimpana laskijana seuraavaksi suomalaiseksi huippulaskijaksi Palanderin ja Poutiaisen lisäksi. Suurpujottelu taitaa olla Rajalalla hieman pujottelua vahvempi laji, mutta onnistuessa molemmat kulkevat. Maailmancupissa tällä kaudella pelkkiä epäonnistumisia, mutta viime viikon kaksi voittoa Eurooppa-cupin suurpujotteluissa todella kova suoritus. Tuntuu vaan siltä, että Suomessa ei oikein osata arvostaa saavutuksia, mutta mukana oli kovia laskijoita. Näiden näyttöjen on pakko riittää olympiajoukkueeseen.
Jouni Kaitala (s. 1983) on ollut yllättävän vaisu tällä kaudella. Viime vuoden MM-kisojen 13. tila pujottelussa ja 25. tila suurpujottelussa lupasivat odottaa läpimurtoa tälle kaudelle, mutta jostain syystä menestystä ei ole tullut. Tulee kiire antaa olympianäyttöjä.
Jouni Pellinen (s. 1983) on mielenkiintoinen laskija, sillä lajivalikoima ulottuu pujottelusta syöksylaskuun. Vauhti ei vielä oikein riitä maailmancup-tasolle, mutta toivottavasti lähivuosina nähtäisiin Pellinen säännöllisesti maailmancupin vauhtilajeissa.
Petri Härkönen (s. 1981) on välillä pärjännyt kohtalaisesti eurooppa-cupin suurpujotteluissa, mutta maailmancupissa ei oikein vauhti riitä.
Rasmus Laine (s. 1983) pääsi hieman yllättäen heti kauden ekaan mc-suurpujotteluun, kun voitti suomalaisten omassa karsinnassa niin Rajalan kuin Leinonkin. Sen jälkeen on ollut vähän pimennossa.
Ensi viikolla selviää, ketkä suomalaiset alppihiihtäjät lähtevät Torinoon Palanderin ja Poutiaisen lisäksi. Hieman ihmetyttää, että alppihiihtäjien edesottamuksia ei tällä palstalla ole juuri käyty läpi. Siitä syystä alla lyhyt analyysini kaikista maajoukkuetason laskijoista.
NAISET
Tanja Poutiaisen (s. 1980) alkukausi ollut loistavan viime talven jälkeen yllättävän vaisu. Mukana on ollut paljon epävarmuutta ja myös -onnea. Pujottelucupissa tällä hetkellä 8. sija ja suurpujottelucupissa 11. Välillä ollut nähtävissä mahdollisuus huippuvauhtiin, joten toivottavasti pienen kisatauon aikana saisi homman kohdalleen. Kostelicin, Pärssonin ja itävaltalaisten vauhti silti tällä hetkellä pelottavan kovaa olympialaisia ajatellen.
Henna Raidan (s. 1975) menestys on ollut varsin vastaava viime talveen verrattuna, pujottelucupissa tällä hetkellä 23. Tasaisen varmaa suorittamista, mutta ikä huomioiden turha odottaa harppausta kymmenen parhaan naispujottelijan joukkoon.
Marika Ollikan (s. 1981) menestys jäänyt vaatimattomaksi. Missään mc-pujottelussa ei ole ollut mitään jakoa toiselle kierrokselle.
Noora Haterma (s. 1984) on parempi suurpujottelijana kuin pujottelijana ja on ainoa suomalaisista naislaskijoista, joka on päässyt tällä kaudella pisteille Eurooppa-cupin suurpujottelussa. Maailmancupissa vauhti ollut vielä liian kovaa, mutta kehityskelpoinen laskija kyseessä.
MIEHET
Kalle Palander (s. 1977) on päässyt tänä talvena huippuvauhtiin. Pujottelucupissa 3. ja suurpujottelucupissa 5. tila ovat osoituksena siitä, että kummassakin lajissa on mahdollisuus voittoon. Maailmancupissa osakilpailuvoitot ja mitali(t) Torinossa täysin mahdollisia, mutta kovan työn takana ne tulevat olemaan. Pujottelussa Rocca, Raich ja Ligety ovat selkeästi pahimmat haastajat ja suurpujottelussa n. 10 parasta laskijaa ovat olleet todella tasaväkisiä tällä kaudella.
Sami Uotilan (s. 1976) loukkaantuminen oli paha takaisku, kun loukkaantumisia on aiemminkin osunut turhan paljon Uotilan kohdalla. Saa nähdä, jatkaako enää ensi kaudella uraansa.
Jukka Leino (s. 1978) on välillä väläytellyt vauhtiaan, mutta liian usein lasku päättyy ulosajoon typerän virheen seurauksena. Oikea asenne tietysti painaa täysillä eikä varmistella, mutta lisää varmuutta pitäisi otteisiin saada. Wengenin 21. tilan pitäisi riittää olympiamatkaan, jos valitsijat lajista mitään ymmärtävät. Onnistuessaan kaikki mahdollisuudet jopa kymmenen joukkoon pujottelussa. Suurpujottelu selkeästi heikompi laji.
Jukka Rajalan (s. 1982) kohdalla ollut nähtävissä vähän samaa yliyrittämistä kuin Leinolla. Rajalaa pidän kuitenkin itse potentiaalisimpana laskijana seuraavaksi suomalaiseksi huippulaskijaksi Palanderin ja Poutiaisen lisäksi. Suurpujottelu taitaa olla Rajalalla hieman pujottelua vahvempi laji, mutta onnistuessa molemmat kulkevat. Maailmancupissa tällä kaudella pelkkiä epäonnistumisia, mutta viime viikon kaksi voittoa Eurooppa-cupin suurpujotteluissa todella kova suoritus. Tuntuu vaan siltä, että Suomessa ei oikein osata arvostaa saavutuksia, mutta mukana oli kovia laskijoita. Näiden näyttöjen on pakko riittää olympiajoukkueeseen.
Jouni Kaitala (s. 1983) on ollut yllättävän vaisu tällä kaudella. Viime vuoden MM-kisojen 13. tila pujottelussa ja 25. tila suurpujottelussa lupasivat odottaa läpimurtoa tälle kaudelle, mutta jostain syystä menestystä ei ole tullut. Tulee kiire antaa olympianäyttöjä.
Jouni Pellinen (s. 1983) on mielenkiintoinen laskija, sillä lajivalikoima ulottuu pujottelusta syöksylaskuun. Vauhti ei vielä oikein riitä maailmancup-tasolle, mutta toivottavasti lähivuosina nähtäisiin Pellinen säännöllisesti maailmancupin vauhtilajeissa.
Petri Härkönen (s. 1981) on välillä pärjännyt kohtalaisesti eurooppa-cupin suurpujotteluissa, mutta maailmancupissa ei oikein vauhti riitä.
Rasmus Laine (s. 1983) pääsi hieman yllättäen heti kauden ekaan mc-suurpujotteluun, kun voitti suomalaisten omassa karsinnassa niin Rajalan kuin Leinonkin. Sen jälkeen on ollut vähän pimennossa.
Viimeksi muokattu: