Taitokisa oli ihan kiva ja onnistui loppumetreillä olemaan jopa pieni jännityspala.
Aluksi oli hieman taitoa ja nopeutta vaativa luistelu/pujottelukisa, jonka Muun maailman joukkue vei Joe Sakicin hieman haparoitua omalla osuudellaan ja Teemu sai viime metreillä kiskaistua ohi. Teemu oli muutenkin tosin Joeta nopeampi.
Yksilökisassa Kariya oli aivan omaa luokkaansa Zhamnovia vastaan.
Luistelukisassa (yksi kierros kaukalon ympäri) Suomi sitten "loisti" Sami Kapasen nopeudella, molemmat pisteet (niin yksittäis-, kuin joukkuekisassakin) Muulle maailmalle. Sami voitti nyt toisen kerran, tosin vastus oli tällä kertaa varmaan kevyimmästä päästä aikoihin. Samillakin aika lipsahti karvan verran yli 14 sekunnin kun viimeisestä mutkasta taskuraketti tuli aika epävarman oloisesti. Ei kuulemma ollut mitenkään "varma tunne" Samilla kisan aikana, mutta tämä riitti hyvin tällä kertaa. Hauska yksityiskohta oli se kun Mike York luisteli ainoana myötäpäivään.
Kovin laukaus kisassa oletin Ameriikan mantereen panevan ison vaihteen päälle mutta niin se vain viime vuoden tapaan voitto kolahti 101, 5 mailin vauhdilla Eurooppaan ja nyt Sergei Fedoroville. Joukkuepisteet tosin helposti AmerKanadalle.
Tarkkuuskisassa Muu maailma oli hätää kärsimässä ja kaikki pisteet olivat menossa helposti kotijäille, mutta sitten Markus Näslund kilkkasi kaikki neljä kohdetta kuudella kudilla ja jakoi voiton Jarome Iginlan kanssa. Iginlalla oli jo edellisestä kisasta hyvä vire päällä, taisi olla kolmanneksi kovin kuti ja aivan niukasti Rob Blakea hitaammin.
Tasaista siis oli koko ajan, mutta Muun maailman johdolla. Kolmen miehen hyökkäys -kisassa oli sitten jo molareitten vuoro ja vaikka kentällä oli pirun monta samperin taitavaa kiekonkäsittelijää, -kuljettajaa ja -laukojaa, niin kahdeksastatoista hyökkäyksestä (kolme hyökkääjää, kolme hyökkäystä, kolme molaria) oli tuloksena yksi ainoa maali, Kanamerikan ensimmäinen syöksy kohti Tommy Saloa. Toisaalta ymmärtäähän tuon. Molarilla oli kaikki valtit hallussa kun kolme toisiaan tuntematonta superpelaajaa on pakotettu syöttelemään tiukan aikamääreen aikana toisilleen useamman kerran ennen kuin kukaan saa yrittää vetoa.
"Kutkuttavasti" tasatilanteessa mentiin sitten viimeiseen kisaan, jossa kolme kertaa kuusi pelaajaa joukkueittain kokeilivat rangaistuslaukausta kolmea eri maalivahtia vastaan. Nyt niitä maaleja tuli sitten hieman enemmän. Sami töräytti komean rystyvippauksen tolpan kautta ohi Theodoren, mutta Selänteellä ei verkko valittanut.
Muu maailma ratkaisi pelin toisessa vuoroparissa jossa neljä kuudesta harhautti Sean Burkea oikein kunnolla. Kun sitten sekä Bullin Wall ja Dominator ottivat tarpeeksi kuteja kiinni niin lopputulos oli Muun maailman voitto pistein 12-11.
Ihan hauskaa katseltavaa, jos kohta tuo 3-0 -hyökkäys-kisa latistui, ilmeisesti pakollisten syöttöjen ansiosta aika latteaksi yrittämiseksi. Maalivahdeille ei kyllä tullut yhteensä edes kolmea vaikeaa tilannetta eteensä.
Parhaita: maalivahdit (paitsi Salo, jolla ei aivan paras päivänsä ja Burke rankkareissa), Sami Kapanen, Jarome Iginla, Paul Kariya ja Teemu Selänne luistelukisassa, Sergei Fedorov, Chris Pronger (mahtava harhautus Khabibulinille!), Roenick/Shanahan/Näslund tarkkuskisassa ja vanhaherra Mario, joka koppasi komean maalin Hasekin vartioiman maalin oikeaan yläkulmaan - tarkka!
Lisää täällä esim. täällä:
http://www.nhl.com/allstar2002/superskills_020102.html
Ennen taitokisaa pelattu rookieiden 4-4 -miehityksellä ottelu oli ainakin minusta aika niin-ja-näin esitys. Jäällä oli tilaa ja hyökkäyksiä tuli jatkuvalla syötöllä mutta sellaista vapautunutta kikkailua ja huikeaa taitokiekkoilua jota tällä kaiketi erityisesti haettiin oli mielestäni aivan liian vähän. Tottakai jäällä oli taitoa ja upeita harhautuksia, mutta jotenkin...
vielä enemmän olisi saanut olla show-meininkiä. Oli kuin kaverit olisivat hupimielessä lähteneet pelailemaan, mutta sitten viime hetkellä hieman alkaneet jännittämään ja puristamaan mailasta. En tiedä, ehkä oma pitämätömyyteni saattoi johtua matsin hyvin nopeasta repeämisestä ja "valkopaitaisten" pelaajien kädettömyyydestä? Barry Melrosen "valmentaman" tummapaitaisten joukkueen maalissa ollut Robert Luongo oli myös helkkarin hyvä ja vaikka Blackburnkaan ei huono ollut, niin sen verta kumminkin että melkein kaksi kertaa enemmän hörppäsi kuin Floridan panttereiden virkaveli.
13-7 -lopputuloksista vastasi lähinnä Ilja Kovalchuk, joka kaappasi jälleen lisää glooria murjomalla kuusi kassia Dan Blackburnin taakse (yksi tosin tyhjiin) ja saaden aivan ansaitusti parhaan pelaajan palkinnon.
Ensi kerralla jätetään ne pakit kokonaan pois niin jääkiekko poistuu lopullisesti kuvasta.