Alkoholikeskustelua

[Aatos]

Löytyykö täältä raittiita ? Entä alkoholisteja ?

En ole alkoholisti, mutta olen jättänyt etanolin nauttimisen kokonaan ja voin mainiosti. On vain sellainen olo etten halua sekoittaa itseäni.

Yksi lasi viiniä johtaa väsymykseen, joten olen jättänyt senkin.

Seurassa istuessa tuntuu nousuhumalaiset jutut jotenkin typeriltä.

Ainoa haitta tästä selvinpäin olosta, on sosiaalinen, eikä sitä auta vähätellä. Välillä se vituttaa, välillä ei.

Monissa maissa (esim. Espanja/Italia/Ranska) humalassa olo on hävettävää, mutta ei Suomessa, ainakaan yleisesti.

Suurimmat ongelmat syntyvät eittämättä humalajuomisesta. Väkivaltaa tehdään aika vähän selvinpäin. Klisee juopon tuurista ei pidä paikkaansa - traumoja syntyy.
Ja esim. maksasairauksiin kuolee n. tuhat ihmistä joka vuosi.

Haitat ovat kiistattomat, entä hyödyt ?
Sosiaalisesti hyötyä ainakin on...

 

[Jomppa_Koo]

Täältä löytyy jo "Matkalla alkoholismiin" -ketju: http://keskustelu.jatkoaika.com/showthread.php?t=29787&highlight=alkoholismiin

Tähänkin ketjuun voisi toki jotain lyhyesti kirjoitella. Eli en ole raitis ihminen, vaan alkoholi maistuu ihan kohtuullisen hyvin. Olen kuitenkin onnistunut pitämään pitkiäkin taukoja juomisesta, ilman suuria vieroitusoireita. Rahatilanne on yksi sellainen asia, joka osittain myös pakottaa olemaan erossa alkoholista. Aina ei vaan ole varaa ryypätä, ainakaan opiskelijan budjetilla. Viime keväänä tapahtui sellainen asia, että olin juomatta vähän aikaa ihan omasta tahdosta, eikä pieni tauko tuntunut missään. Päätin vain että en juo, vaikka olisi ollut varaa. Nuori ihminen siis olen, enkä aio ainakaan vielä nimittää itseäni alkoholistiksi, vaikka juomaa meneekin alas kohtuullisella tahdilla.

Vitutukseen se on hyvä lääke...

 

[Visnovsky]

Vitutukseen se on hyvä lääke...

Touché, tosin vitutus & juovuspäissään oleminen ei ole paras yhdistelmä, tulee joskus tehtyä hieman typerämpiäkin juttuja nimim. kokemusta on (varmasti kaikilla on jotain omakohtaista kokemusta?).

Eli ei, en ole raitis mutta en kyllä turhan useinkaan alkoholia nauti. Tosin silloin kun, niin nautin kunnolla - ei ehkä niinkään viisasta, mutta hauskaa (ainakin pääosin).

 

[passenger]

Vitutukseen se on hyvä lääke...

Tätä en ole ymmärtänyt ikinä, tai minulle ei ainakaan toimi. Alkoholia tulee käytettyä aika usein ja tässähän syy kiteytettynä

 

[kiljander]

omalla kohdallani (ja uskon tämän olevan aika yleistä) voin sanoa että alkoholi auttaa depikseen hetken ja seuraavana päivänä ahdistaa entistäkin enemmän. No, sittenhän voi juoda lisää ja noidankehä on valmis. Väitän että aika moni ihminen olisi paljon onnellisempi elämäänsä raittiina. Kokemukseni perusteella, oltuani muutaman kuukauden kokonaan ilman alkoholia, raittiit ajat ovat aina olleet elämäni parhaita. Nykyään en enää käytä paljoa ja harvahko viinin nautiskelu keskittyy ainoastaan viikonloppuun ja ruoan yhteyteen.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Alkoholia tulee käytettyä aika usein ja tässähän syy kiteytettynä

Saman asian voi ilmaista Kuosmasen ja Pellonpään dialogia mukaillen vähän lyyrisemmässä muodossa.

En ole raitis, mutta en taida myöskään kantaa ns. alkoholistigeenejä. Nuorena poikana tuli toki kiskottua viinaa kaksin käsin, mutta ei ikinä kahta päivää peräkkäin tähän tahtiin. Krapularyyppy on vieras käsite, reippaan viihdeillan jälkeen ei tee vähääkään mieli minkäänlaista a-tarviketta. Viime vuosina suuremman kuin 3-4 keputuoppia vastaavan kertajuopottelun harrastaminen on ollut hyvin harvinaista. Tarvitaan erinomaisen pätevä syy, jos riskeeraan seuraavan päivän pirteän aamun ja produktiivisen moodin juominkeihin osallistumalla.

Hyviä juomia kannattaa kyllä maistella, jos juominen pysyy hallinnassa. Jos ei pysy, niin ei pidä lähteä leikkimään vakavalla asialla.

 

[julle-jr]

omalla kohdallani (ja uskon tämän olevan aika yleistä) voin sanoa että alkoholi auttaa depikseen hetken ja seuraavana päivänä ahdistaa entistäkin enemmän. No, sittenhän voi juoda lisää ja noidankehä on valmis. Väitän että aika moni ihminen olisi paljon onnellisempi elämäänsä raittiina. Kokemukseni perusteella, oltuani muutaman kuukauden kokonaan ilman alkoholia, raittiit ajat ovat aina olleet elämäni parhaita. Nykyään en enää käytä paljoa ja harvahko viinin nautiskelu keskittyy ainoastaan viikonloppuun ja ruoan yhteyteen.

Minustakin on oikeastaan itsestään selvää, että mikä tahansa huume aiheuttaa pidemmän päälle negatiivisia fiiliksiä, mikäli sitä käytetään usein ja mikäli annosmäärät käyttökerroilla ovat suuria. Alkoholi tietysti on vahvana huumeena erityisen vaarallinen.

Toisaalta pari olutta tai viinilasillista ei ainakaan omalla kohdallani ole vielä tuntunut seuraavana päivänä mitenkään. Eikä silloin tällöin vedetty kännikään ole henkisesti tuntunut pahalta seuraavana päivänä, olettaen, että on välttynyt typeryyksiltä illan aikana. Jos elää muuten perusterveellistä ja liikunnallista elämää, voi olla ihan paikallaan aina joskus palkita itsensä sopivalla humalalla, siis jos pitää humalassa olemisesta. Jos taas alkoholia tai mitä tahansa huumetta käytetään siksi, että ilman sitä on paha olla, on tilanne minusta ihan päälaellaan. "Normaali" hyvä olo pitää saavuttaa jotenkin muuten kuin päihteillä, eikä niin, että päihdettä käytetään, jotta saavutetaan normaaliolo.

Omalla kohdallani nykyään on kyllä useimmiten niin, että kännissä ei ole erityisen hauskaa. Tai on nousuhumalassa, mutta sitä ei pysty ylläpitämään kovinkaan pitkään. Perusbaari-illassa on parasta se, kun mennään kavereiden luokse aloittelemaan ja sekoitellaan ensimmäisiä paukkuja. Baarissa yleensä jo vähän väsyttää ja alkaa tuntumaan siltä, että nyt on juotava shotteja tai lähdettävä kotiin. Shottien juominen taas saattaa johtaa edellä mainittuihin typeryyksiin :) Aloittelun lisäksi baari-illan toinen kohokohta saavutetaan silloin, jos on jaksanut hakea grilliltä hampurilaisen ja pääsee kotiin avaamaan sitä lämmintä foliokääröä. Silloin on monesti seesteinen olo kun on hiljaista ja saa istua rauhassa vaikkapa parvekkeella ja katsoa auringonnousua.

Mitä tulee tuohon lainaamaani tekstiin, niin sitä en ymmärrä, miksi ruoan kanssa suoritettu viininjuominen pitäisi olla erityisesti viikonlopun juttu. Samat vaikutukset sillä kai on arkenakin?

 

[Paul Kemp]

Hyvä otsikko, koska itse olen juuri tällä hetkellä aloittamassa kokonaan alkoholittoman elämäntavan kokeilua. Viimeiset viisi vuotta ovat olleet erittäinkin kosteita ja nyt alkaa tuntua jo vahvasti siltä, että elämäntarkoitusta ei sieltä tuopin pohjasta tai krapulaisista aamuista löydy. Päihteenä alkoholi on nimittäin loppujen lopuksi hemmetin paskaa tavaraa, joten jos äärimmäinen tarve vielä iskee päästä todellisuutta pakoon, niin mieluummin turvaudun yrttiterapiaan. On siis aika kääntää tällä tavoin uusi lehti elämässä ja jättää baarissa ravaaminen ja tissuttelu iltaisin himassa pois. Ehkäpä samalla säästyy sen verran rahaakin, että saisin jonkin ajan kuluessa viimein kerättyä loputkin Beatlesin albumit levyhyllyyn..

Mutta, ainoa iso mutta onkin tässä se, että mitä tapahtuukaan mun sosiaaliselle elämälle? Oma kaveripiiri kun on erittäinkin baari-, olut-, juhlimis- jne. orientoitunutta, että saapa nähdä kuinka jengi reagoi, kun en tulekaan enää harva se viikonloppu vetämään päätä täyteen ja "nauramaan" kuluneille jutuille, jotka aliarvioivat perunasäkinkin älykkyyttä. Varmaankaan totaalinen raitistuminen ei käy ihan käden käänteessä, mutta alkoholiannosten väheneminen on ollut tasaista jo jonkin aikaa, että hyvin pian varmaan "uskaltaa" jättää sen vähänkin pois.

Saapa nähdä, että kuinka pojan käy. Tyttöystävä on lopettamassa samaan aikaan röökinpolttoa, joten en mä aio ainakaan helpommin retkahtaa.

 

[Lawless]

Klisee juopon tuurista ei pidä paikkaansa - traumoja syntyy.

Ymmärtääkseni pitää - jossain määrin. Muistaakseni sitä oli ihan tutkittukin, että humalainen selviää onnettomuuksista keskimäärin vähemmillä vammoilla kuin selväpäinen. Ei tosin liene yllätys, että humalaiselle sattuu tällaisia onnettomuuksia paljon enemmän. Huuhaata tai ei, mutta kyllä nämä tutkimustulokset minusta ihan loogisilta vaikuttavat.

Löysin tällaisen jutun aiheesta: Juopon tuuri ei ole vain myytti

 

[scholl]

En nauti juurikaan alkoholia, vaan vain olutta ja viiniä. Sehän se raja oli Saksassakin jo yliopistossa. Viiniä ja olutta saa Mensasta jos haluaa, brenkkua ei.

Eli siis olutta ja viiniä käytän usein päivittäin 0-3, välillä enemmän, mutta viinaa/alkoholia en, enkä nykyään koe juurikaan humaltumista. Nykyään tulee siis treenauksen takia hyvin harvoin kiskottua jurrit. Aikoinaan sitä tuli yökerhoissa otettua isot määrät pari krt vkossa, joten muutos on aika suuri. Toki myönnän, että ei pelkästään vitutukseen, vaan ylikierroksilla käymiseen auttaa se, jos joskus esim. vähintään kerran kuussa ottaa kunnon viihteen. Pari päivää sen jälkeen on paljon iloisempi itseään ja muita kohtaan ja voi paremmin.

Sinänsä suhtautumiseni on siis vahva positiivinen varaus. Mitään negatiivista en koe juomilla olevan. Aikoinaan vitutti darra, nykyään kun en siihen juurikaan ajaudu niin vituttaa, jos koen olevani humalassa, mutta sitäkin tapahtuu harvoin. Eli varsinkin oluet ja viinit ovat pelkästään hyvä juttu, se eri juomien maistelu on jonkinlainen nautinto.

 

[keskikatsomo]

Henkilökohtaisesti lopetettuani alkoholin kanssa pelailun (holismin aste jääköön selvittämättä), olen huomannut muutamia mielenkiintoisia seuraamuksia;

1. Kiire lisääntyy kun jaksaa tehdä asioita eikä makaa vapaapäiviä pöhnässä.
2. Itsensä viihdyttäminen selvinpäin on saatanan kallista hommaa.
3. Ajantappamisen nimessä tulee keksittyä vielä päättömämpiä juttuja kuin humalassa. Ilmeisesti humalatilan aiheuttaman kykenemättömyyden esteet katoavat.
Ja en koe näistä mitään negatiivisena asiana, sanotaanko etten olisi uskonut jatkuvan selvinpäinolon olevan näin mielenkiintoista.

 

[Aatos]

Löysin tällaisen jutun aiheesta: Juopon tuuri ei ole vain myytti

Onhan noita "tutkimuksia" vaan vuosia katselin ensiavussa viikonloppuöisin juoppojen tuuria. Ei sitä kyllä ole..

Joskus pidettiin kirjaa kuinka moni asiakkaista on päissään ja/tai avun tarve aiheutunut alkoholista. Viikonloppuyönä n. 70-80 prosenttia..

 

[douppi]

Alkoholi, tuo mielenkiintoinen nautintoaine. Mukavaa ainetta "oikein" käytettynä, mutta monelle turmion portti. Itselle on jäänyt vuosien takaa sellainen tapa, että arkena en nauti oikeastaan ollenkaan. Johtuu tietysti töistäkin. Viikonloppuna (yleensä lauantaina) tulee sitten lipiteltyä olutta/lonkeroa/kuivaa siideriä, ja annan siihen kyllä itselleni luvan, enkä silloin laske annosmääriä. Lisäksi syödään aika usein ulkona lauantaisin, ja siihenhän olut kuuluu toki olennaisena osana myös. Olen hieman vähentänyt kertajuomisen määrää kyllä, ja sen huomaa esimerkiksi siitä, että harvoin on krapulaa su-aamuna. Ennen saattoi olla useinkin, jos lauantai venähti pitkäksi. Nykyään koti-iltoja tulee vietettyä enemmän v-loppuna, jolloin ihan samaa tahtia ei juomisessa ehkä ole, kuin ravintolassa. Muutenkin haluan välttää överikännejä, sillä siitä ei tule kuin valtava morkkis, vaikka mitään hölmöä ei olisikaan tehnyt.

Jostain syystä ymärrän alkoholisteja, vaikka itsellä sitä tautia ei ole. Ymmärtäminen johtuu siitä, että uskon juomisen helposti jäävän päälle, jos esimerkiksi totuttaa sammuttamaan janonsa oluella päivittäin. Kyllähän sitä oppii sitäkautta juomaan paljon, ja salakavalasti voivat annosmäärätkin nousta aina ongelmaksi asti.

 

[Hemingway]

Löytyykö täältä raittiita

En ole raitis, mutta 50 annosta enempää en vuodessa ottane, enkä myöskään juo paljon kerralla. Kotona juotiin ja edelleen juodaan kahden sielun voimin lääkkeeksi, elämänhallinnan puutteeseen, eksistentiaaliseen yksinäisyyteen ja pelkoon. Olen sen paskan nähnyt, enkä sitä omaan elämääni kaipaa.

En myöskään usko olevani juuri se ihminen, joka hallitsee käyttönsä, joten senkin vuoksi suhtaudun viinaan varovaisesti. Pidän siis huolen siitä, että alkoholi on poikkeus eikä tapa. Määrien runsastumisesta on monen alkoholistin taival alkanut.

Absolutismiin tai yleensäkään mihinkään ismiin en usko tai ainakaan luota. Sen sijaan minusta on hyvä, että julkisuudessa on ruvennut näkymään enemmän puhetta siitä, ettei viinan vetäminen ehkä kovin auvoisaa loppujen lopuksi olekaan ja että viinattomuus tai todellinen kohtuukäyttö on ihan oikeasti mielekäs mahdollisuus.

Vähäistä käyttöäni auttaa se, etten ole sosiaalinen. Voin mennä viikonloppuisin johonkin retkeilykohteeseen, tehdä hyvää ruokaa nuotiolla, naukata harkiten pullon pohjalta ja tuijotella ruskoa, mutta kosteissa ympäristöissä en viihdy.

Naisten lähestyminenkään viinatta ei ole ollut pulmallista. Olen tykittänyt rohkeasti ja suoraan selvin päin, mikä on sikäli mielenkiintoista, että kärsin sosiaalisten tilanteiden pelosta. Jotenkin vain on ihastuessa aina tuntunut siltä, että jos kerron tunteistani suoraan ja rohkeasti, niin se on naisen häpeä, jos hän siitä pilkkaa. Mutta eipä ole kukaan pilkannut. Vastaanotto on aina ollut positiivinen.

 

[aceman81]

omalla kohdallani (ja uskon tämän olevan aika yleistä) voin sanoa että alkoholi auttaa depikseen hetken ja seuraavana päivänä ahdistaa entistäkin enemmän. No, sittenhän voi juoda lisää ja noidankehä on valmis. Väitän että aika moni ihminen olisi paljon onnellisempi elämäänsä raittiina

Kerran kuussa tulee se viikonloppu kun tulee otettua molempina päivinä ja seurauksena alkuviikko menee lievässä kaamoksessa. Kai ne mielialahormoonit tekee temppujaan. Oon tottunut tappamaan henkisen ja fyysisen krapulan liikunnan kautta, mutta sitäkään ei ihan heti viitsi terveyden uhalla tehdä. Yksi riittävän rankka lauantai ajaa joskus samaan tilaan.

Tähän ikään mennessä on jo pitkälti oppinut alkoholinkäytön moninaiset seuraukset. Kenties tuo liiallinen (=viikoittainen) säännöllisyys vähän tappaa sitä hauskuutta, varmaan riittäs jos kallistelisi vaikka joka toinen viikonloppu niin säilyisi tietty tuoreus siinä touhussa. Sosiaalisesti sopivissa määrin ei tietysti ole koskaan paha.

Perjantaina tuli otettua maltillisesti eikä lauantai mennyt pilalle, lauantai meni tipattomasti muiden kaatuilua seuraillessa ja sunnuntaina kävin viikon neljännellä juoksulenkillä. Jotenkin normaalia paremmilla fiiliksillä ja valmiimpana kohti alkavaa viikkoa, täytys sumplia työ -ynnä muita asioita. Jos sunnuntai olisi mennyt horroksessa niin taivas putoilisi niskaan, seinät kaatuilisi päälle eikä ajatusta tai voimavaroja tulevalle viikolle juuri löytyisi. Luultavammin säännölliset viikonloppu-kännit on ollu osittain taannuttamassa mieltä ja toimintakykyä.

Nämä kaikki nerokkaat oivallukset ei tietysti poista sitä mahdollisuutta, etten ensi viikonloppuna palkitsisi itseäni kunnon rännillä. Ihan kiva tuntea kuitenkin itsensä ihmiseksi näin sunnuntai-iltana. Alkoholismin hallinta ei ole autuaaksi tekevä asia, mutta kuitenkin edellytys omien voimavarojen täysivoimaiseen käyttöönottoon. Näin ainakin omalla kohdalla.