Hieno aihe. Alien ja Aliens ovat omissa leffalistoissani varsin korkealla ja kummankin voi katsoa käytännössä loputtomia kertoja uudelleen. Alienin ohjaajan versiosta selviää myös Dallasin lopullinen kohtalo, ellen aivan vikaan muista. Aliensin alkuperäinen teatteriversio oli pitkään se ainoa näytettävä/saatavilla oleva ja kylläpä director’s cut herättikin kummastusta, että miksi leikkaamon lattialle jäi olennainen osa kuumottavaa kehityskaarta, kun selviytymishaasteisen porukan sentry guneja viritellään hidastamaan alienien aikeita. Aliensin rytmitys hakee vertaistaan, vääjäämätöntä kehitellään hartaudella ja ensimmäistä kertaa alien nähdään oliko tasan tunnin kohdalla. Sitten mennään kaasu pohjassa maaliin saakka.
Alien 3 oli omalla tavallaan oikein hyvä, ja siitäkin varmaan olen director’s cutin nähnyt. Alun perin stoorista piti tulla aivan toisenlainen, mutta muistaakseni Michael Biehn hinnoitteli itsensä ulos, niin sai sitten Hicks kuolla heti alkumetreillä.
Alien Resurrection oli puoleen väliin saakka hyvä, mutta lopulta sitten kuitenkin aika keskinkertainen kaikenlaisine uimisineen sun muineen. Hyviä hahmoja tässä kyllä oli kasapäin. Ripleyn koripallo-otosta otettiin vissiin aika turkasen pitkään, kunnes ohjaaja tuumasi, että hän leikkaa sen kahdesta klipistä, mutta viimeisellä ”fuck it” roiskaisulla homma sitten onnistuikin.
Prometheuksesta ja varsinkaan Covenantista en sano mitään, kun ei mitään muuta hyvää sanottavaa ole paitsi Michael Fassbender.
Alien vs Predator oli vielä semi-siedettävä, mutta kaikki muu alienia ja predatoria naittava viihdetuotanto onkin sitten täyttä roskaa lukuunottamatta vanhempia AVP ja AVP2 -pelejä, uudempaa todella timanttista Alien: Isolation -peliä, sekä maan mainiota Alien Loves Predator -nettisarjista:
Alien Loves Predator #1: Unavoidable Delay
Predator ykkönen klassikko, kakkonen parempi mitä muistelin, loput ryönää paitsi Prey, joka oli taas oikein hyvä.