Mainos

Alan Wake

  • 31 514
  • 168

Flagger

Jäsen
Suosikkijoukkue
KalPa, Columbus Blue Jackets
Alan Wake ei ole itselleni oikein millään tapaa tuttu, nyt näyttäisi tuo eka osa olevan PS Storessa kympillä myynnissä. Jollain tasolla kiehtoo, mutta ihan yleisesti kysyn:

Kyseessä on siis jonkinlainen selviytymiskauhupeli, minkä verran tässä on tilanteita että ruudulle lävähtää jotain ties mitä kammotuksia ja paskahalvaus on todennäköinen? Ihan sellaisia ei jaksa, mutta sellainen psykologinen trilleri tms kiehtoo.
Pelasin tuon remasterin kesällä läpi, aikaisempaa kokemusta pelistä ei ollut. Kauhu tulee pelimekaniikassa pääasiassa pimeydestä ja kuumottavasta äänimaisemasta. Joitakin vihollisten ilmestymisiä selän taakse pelissä tapahtui jotka nosti pulssia, mutta ei todellakaan ole mikään hallitseva pelimekaniikka. Kympillä suosittelen kokeilemaan, tykkäsin ainakin itse kovasti vaikka jo vanhasta pelistä on kyse.
 

Buster

Jäsen
Alan Wake ei ole itselleni oikein millään tapaa tuttu, nyt näyttäisi tuo eka osa olevan PS Storessa kympillä myynnissä. Jollain tasolla kiehtoo, mutta ihan yleisesti kysyn:

Kyseessä on siis jonkinlainen selviytymiskauhupeli, minkä verran tässä on tilanteita että ruudulle lävähtää jotain ties mitä kammotuksia ja paskahalvaus on todennäköinen? Ihan sellaisia ei jaksa, mutta sellainen psykologinen trilleri tms kiehtoo.
En itse tykkää/voi pelata yhtään sellaisia vähänkään kuumottavia kauhupelejä. Ainakaan mitään first person -selviytymiskauhua, jossa heitetään paniikkitilanteisiin ja joihin liittyy sellaista "kokeilemalla selviää" -tason ongelmanratkaisua tai hiipimistä, karkuun juoksemista ja piiloutumista.

Tuossa oli pitkälti vain hieman ahdistava tunnelma ja ylikovalla efektiäänet - kuuli jopa tv-kaiuttimilla hiljaisella volyymilla vihulaisten askelten äänet. Nopeasti rutinoitui noihin pelin vihulaisiin, sekä missä kohtaa niitä mahtaa tulla. Lisäksi jos valitsee jonkun helpomman vaikeustason, niin voi nauttia vain tunnelmasta ja tarinasta tuntematta isompaa painetta selviytyä hengissä.

On hyvä vajaa kymmentuntinen (tai enemmän jos haluaa kaiken nuohota nurkista), eilen pääsin läpi. Olisi ollut viime tai toissa kuun kuukauden PS Plus-pelinä.
 

Roger Moore

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kaikki Penan ja Tamin joukkueet, KuPS
Kiitos arvioista, laitoin äsken ostoon tämän. Pitääpä kohta pelailla tuota vähän.
 
Jossain kohden oli Epic Gamesin ilmaispelinä niin nappasin talteen. Jestas, tästäkin pelijulkaisusta on jo yli 13 vuotta. Mainostettiin silloin pelinä jonka yksi vaikuttaja on ollut Twin Peaks-sarja, mutta itselleni ei kolahtanut kuitenkaan aikanaan. Ehkä oli liian kova vertauskuva tuohon hienoon sarjaan.

Nyt voisi kokeilla uudestaan kun seuraava versio on jo kulman takana.
 

Roger Moore

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kaikki Penan ja Tamin joukkueet, KuPS
Jossain kohden oli Epic Gamesin ilmaispelinä niin nappasin talteen. Jestas, tästäkin pelijulkaisusta on jo yli 13 vuotta. Mainostettiin silloin pelinä jonka yksi vaikuttaja on ollut Twin Peaks-sarja, mutta itselleni ei kolahtanut kuitenkaan aikanaan. Ehkä oli liian kova vertauskuva tuohon hienoon sarjaan.

Nyt voisi kokeilla uudestaan kun seuraava versio on jo kulman takana.
Sanotaanko että mitä nyt vähän alkua pelailin, niin kyllähän tässä pelintekijät on Twin Peaksinsa katsoneet. Varsinkin se alun Oh Deer Diner oli kuin Double R Diner.

Jos tuollaisessa miljöössä olisi avoimen pelimaailman hommia niin syttyisin vielä enemmän, toki nytkin vaikuttaa ihan hyvältä.
 

hablaa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lügan kaaosseura
Jos tuollaisessa miljöössä olisi avoimen pelimaailman hommia niin syttyisin vielä enemmän, toki nytkin vaikuttaa ihan hyvältä.
Siis alun perinhän Alan Waken piti olla open-world, ja kehityksessä kai mentiin aika pitkällekin tuon konseptin mukaan, kunnes todettiin että ei tämä toimi (minkä takia kehitysprosessi oli myös keskimääräistä pidempi, tai oli ainakin silloin).
 

Roger Moore

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kaikki Penan ja Tamin joukkueet, KuPS
Siis alun perinhän Alan Waken piti olla open-world, ja kehityksessä kai mentiin aika pitkällekin tuon konseptin mukaan, kunnes todettiin että ei tämä toimi (minkä takia kehitysprosessi oli myös keskimääräistä pidempi, tai oli ainakin silloin).
Joo niin mä tuosta luinkin, olisihan tuo sinänsä voinut olla hyväkin juttu. Se näissä putkijuoksupeleissä aina vähän tökkii ettei niihin välttämättä jaksa koskaan enää palata, vaikka tarina itsessään olisi ihan hyvä.
 

Juteeni

Jäsen
Suosikkijoukkue
Avalanche ja Tappara
Joo niin mä tuosta luinkin, olisihan tuo sinänsä voinut olla hyväkin juttu. Se näissä putkijuoksupeleissä aina vähän tökkii ettei niihin välttämättä jaksa koskaan enää palata, vaikka tarina itsessään olisi ihan hyvä.

Sen verran voinee vinkata, että on siellä jonkin verran putken ulkopuolisia paikkoja, kun välillä koluaa putken reunoja pitkin. Lähinnä keräiltävää niissä toki taisi olla, mutta vähän avoimen pelimaailman jäämiä siellä täällä.
 

Freewind

Jäsen
Suosikkijoukkue
Edmonton Oilers
Ykkösosa on kyllä yksi parhaista peleistä koskaan mitä on tullut pelattua. En ole kauhugenren fani, mutta tuossa ei kauhu ollut läsnä kuin tunnelman ja musiikkien osalta. Nyt ole hieman huolestuneena seurannut, että tuleeko uudesta osasta sellainen möyhennetään zombeja peli, kuten tämän genren pelit yleensä ovat. Onneksi täältä jatkoajasta saa varmasti sitten kokemuksia pelistä, niin tietää haluanko ostaa sen. Ainakin tuon trailerin perusteella kaikki vaikutti siltä mitä odotinkin, mutta sellaiset massiiviset selviydy ja pakene-kohtaukset eivät ole minua varten.
 

Heitinga

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK
Nyt olen hieman huolestuneena seurannut, että tuleeko uudesta osasta sellainen möyhennetään zombeja peli, kuten tämän genren pelit yleensä ovat.
Tämän ei ainakaan oman käsityksen mukaan tulisi olemaan Remedyn ajatuksena. Muistaakseni jossain haastattelussa jopa mainittiin, että toimintaa sekä räiskimistä olisi jopa vähennetty jolloin tutkimiselle ja salapoliisityölle jäisi enemmän tilaa.

Sinänsä kyllä tällainen pelitekninen ratkaisu alleviivaisi vahvemmin myös sitä kauhun tuomista pelimekaniikan osaksi. Toimintaa olisi siis vähemmän, mutta siihen johtava tie olisi ahdistavampi. Lisäksi toimintakohtauksien merkitys taas nousisi kun jokaisen nurkan takana ei olisi sitä kymmentä aivotonta Takenia odottelemassa.
 

Poro24

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Arviot tulivat tänään iltapäivällä julki. Gamespot antoi 10/10 ja tiivistää näin "Remedy delivers its greatest game to date by turning a long-awaited sequel into a uniquely meta multimedia masterpiece."

IGN 9/10 ja oikeastaan koko netti täynnä pelkkää ylistystä.

Herranjumala. Ja tässä pitäisi malttaa jotenkin vielä yö nukkua välissä.
 

Heitinga

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK
Arviot tulivat tänään iltapäivällä julki. Gamespot antoi 10/10 ja tiivistää näin "Remedy delivers its greatest game to date by turning a long-awaited sequel into a uniquely meta multimedia masterpiece."

IGN 9/10 ja oikeastaan koko netti täynnä pelkkää ylistystä.

Herranjumala. Ja tässä pitäisi malttaa jotenkin vielä yö nukkua välissä.
Metacritic tarjoaa tällä hetkellä toistaiseksi arvosanaa 93/100 kaikkien arvostelujen keskiarvolla.

Kyseessä on Remedyn kovin tulos ikinä tuossa listassa päihittäen jopa sen alkuperäisen Max Paynen. Tuo arvostelujen keskiarvo on muuten samaisen sivuston pelilistauksessa tällä hetkellä 8. paras pelituotos koko vuoden 2023 osalta.

Chapeau Remedy, chapeau!
 

Spire

Jäsen
Arviot tulivat tänään iltapäivällä julki. Gamespot antoi 10/10 ja tiivistää näin "Remedy delivers its greatest game to date by turning a long-awaited sequel into a uniquely meta multimedia masterpiece."

IGN 9/10 ja oikeastaan koko netti täynnä pelkkää ylistystä.

Herranjumala. Ja tässä pitäisi malttaa jotenkin vielä yö nukkua välissä.
Harvoin on odotukset näin korkealla mitään peliä kohtaan, kohta pelataan! Tai no viikonloppuna en rehellisesti varmaan edes ehdi, mutta näpit hikoilee jo ajatuksestakin...
 

mice

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Flames, Juventus, Parma
Jahas, tätä ei tulekaan PS4:selle enää ollenkaan. Jos näitä vain PS5-julkaisuja alkaa tippua jatkossa enemmänkin, niin kai se pitää alkaa harkita konsolin päivittämistä uudempaan.
 

CuJo#31

Jäsen
Suosikkijoukkue
Penguins | HIFK | Leijonat | Les Bleus
Tämä menee kyllä ehdottomasti jossain vaiheessa hankintaan. Fyysinen versio olisi itselleni lopullinen niitti asialle (pitkin hampain toki digitaalinenkin menee).
 

Poro24

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Lainaus "Mitä pelejä pelaat juuri nyt" -ketjusta:
Kovin jännässä tilanteessa mennään nyt oman pelaamisen kanssa kun tavallaan haluaisi pelata peliä jatkuvasti, mutta toisaalta ei haluaisi pelata lainkaan kun ei halua tarinan koskaan loppuvan.
Aivan sama fiilis päällä. Tarina koukuttaa paremmin kun mikään tv-sarja pitkään aikaan ja sen ei vaan haluaisi päättyvän. Tässä pelissä on sellaista alkukantaista pelaamisen ja tutkimisen riemua, mitä ehkä lapsena koki jonkun Resident Evilin kanssa. Pelin ihanan hidas tempo oikein korostaa tätä. Remedy osaa luoda tajutonta audiovisuaalista ilotulitusta, mutta sitäkään ei työnnetä naamalle koko ajan. Eli kun tulee joku intensiivinen kohtaus, niin se todella sykähdyttää.

Vastaavalla tavalla ei ole imaissut mukaansa edes Last Of Us, jota olen pitänyt tarinavetoisten pelien kuninkaana. Onneksi tätä herkkua saadaan vielä aikanaan lisää kahden DLC:n muodossa.
 

adolf

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat & Haminan Palloilijat
Sen verran hyvää palautetta saanut, että pitihän tämä itsekin laittaa hankintaan. Juuri pelin aloitin.

Rima on nyt kaiken hypen perusteella vedetty korkealle. TLOU2 oli aivan huikea elämys ja paras peli, mitä olen koskaan pelannut. Koska tämä peli edustaa samaa genreä, niin vertailu luonnollisesti suuntautuu siihen.
 

Poro24

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Nyt oli kyllä peli, joka tulee vedettyä tulevaisuudessa uusiksi monesti. Tässä oli niin monta tajuttoman siistiä tapahtumapaikkaa ja kohtausta, että ne on vaan pakko kokea uudelleen. Pitää jotkin pelikuulokkeet ostaa ihan tätä peliä varten, sillä äänisuunnittelu oli varmasti parasta mihin olen törmännyt.

Loppuvuodesta on ilmeisesti New Game+ päivitys tulossa, joka lisää pientä uutta tarinallista sisältöä mukaan. Sen lisäksi kun vetää hahmojen osuudet hieman eri järjestyksessä kun ekalla kerralla, niin saa takuulla mukavasti ensimmäisestä pelikerrasta eroavan kokemuksen aikaiseksi. Monitasoinen tarina ansaitse myös lisää koluamista. Ajattelin toisella pelikerralla vetää ensin Alanin osuuden kokonaan, ja sen jälkeen Sagan osuuden.

Luojan kiitos ne DLC:tkin on vielä tulossa. Voisi sanoa, että todellakin saa Deluxe editionin ostaneena rahoille vastinetta.

Oikeasti ainoa miinus minkä keksin on hieman epätasainen vaikeustaso. Normal oli pääosin juuri sopiva, mutta siihen mahtui itsellä kaksi älytöntä vaikeuspiikkiä joiden aikana oli hetkeksi pudotettava Storylle. Tälläisissä tarinavetoisissa peleissä en kestä, jos omat taidot ei riitä ja joutuu hakkaamaan päätä seinään.
 
Suosikkijoukkue
Kärpät
Pitää jotkin pelikuulokkeet ostaa ihan tätä peliä varten, sillä äänisuunnittelu oli varmasti parasta mihin olen törmännyt.
90-luvun puolivälistä asti on tullut videopelailua harrastettua ja allekirjoitan tämän väitteen. Itselläni on 5.1-äänijärjestelmä käytössä ja tilaääntä hyödynnetään pelissä todella hyvin. Ylipäätään se vaiva, mitä tässä pelissä on äänisuunnitteluun käytetty hyvin kokonaisvaltaisesti on jo itsessään hatunnoston arvoinen suoritus. Soundtrack ja biisien sanoitus sekä se miten hienosti ne istuvat pelin tarinaan on todella merkillepantavaa.

Oikeasti ainoa miinus minkä keksin on hieman epätasainen vaikeustaso. Normal oli pääosin juuri sopiva, mutta siihen mahtui itsellä kaksi älytöntä vaikeuspiikkiä joiden aikana oli hetkeksi pudotettava Storylle. Tälläisissä tarinavetoisissa peleissä en kestä, jos omat taidot ei riitä ja joutuu hakkaamaan päätä seinään.
Tämänkin huomion allekirjoitan. Omat vaikeuspiikit liittyivät pariin loppuvastukseen (Return 5: Old Gods ja Return 7: Summoning) , mutta lopulta molemmat selättyivät normal-tasolla. Ensimmäiseen noista tosin auttoi kun latailin hieman aiemman tallennuksen ja löysin ympäristöstä astetta järeämpää kalustoa taistelua varten. Jälkimmäisessä löytyi yrityksen ja erehdyksen kautta sopiva strategia vihollisen päihittämiseen.

Eilisiltana sain omalla kohdallani Sagan ja Alanin tarinat päätökseen ensimmäisen kerran. Ajattelinkin hieman summata omia mietteitäni peliin liittyen tänne ketjuun. Alustana toimivat PS5 ja versiona ennakkotilattu Deluxe Edition. Ainakaan toistaiseksihan tätä ei edes saa muuta kuin digitaalisena, joten luonnollisesti PS Storesta ladattu digitaalinen versio on siis kyseessä. Koetan pitää spoilerit aika minimissä, että tätä viestiä uskaltaa sen puoleen kyllä lukea, vaikka peli olisi vielä kesken tai miettisi vielä sen hankkimista.

Näin alkuun muutamia huomioita pelin kestosta. Sam Lake lupaili, että tarinassa riittäisi pelattavaa ainakin noin 20 tunniksi. Mikäli peliä pelailee hyvin suoraviivaisesti, niin tuo lukema lieneekin aika lähellä totuutta. Omalla kohdallani peli itsessään näyttää tallennusten yhteydessä, että sitä olisi pelattu noin 43 tuntia. Olen itse niin antaumuksella kolunnut pelin tarjoamia jokseenkin hiekkalaatikkomaisia ympäristöjä, niiden tarjoamista yksityiskohdista ja bonussisällöstä täysin siemauksin nauttien, että varmaankaan tuo ei ihan kauhean paljon heitä todellisesta kestosta omalla kohdallani. Episodien loppubiisejä kuuntelin myös antaumuksella ja valikoissa ("Mind Place" ja "Writer's Room") on tullut uudelleen katseltua ja kuunneltua pelimaailmasta löytyneitä viihdyttäviä sisältöjä. Myös pitkät lopputekstit katselin kokonaisuudessaan, kuten myös pelin sisäisen "Yötön yö" -elokuvan. Vaikka peli olisi jonkin verran laskenut peliajaksi valikossa tauollaoloa, niin kyllä tuota varmasti tuli ihan oikeasti pelattua jokin 30–40 tuntia. PS5 näytti, että peliä olisi käytetty hulppeat 57 tuntia, mutta konsolin oman laskurin lukemassa lienee kyllä syystä tai toisesta runsaasti ilmaa.

Ennen pelin hankkimista mielessäni pyöri kaksi kysymystä. Ensimmäinen niistä liittyi potentiaalisiin teknisiin ongelmiin, joita voisi hyvin kunnianhimoiseen peliin liittyä pian sen julkaisun jälkeen. Toinen liittyi puolestaan pelin selviytymiskauhumaisempaan suuntaan alkuperäiseen peliin ja sen lisäosiin verrattuna. En siis itse ole todellakaan mikään suuri selviytymiskauhun ystävä, joten tämä askarrutti mieltä. No kertoilen näihin liittyen omia tuntemuksiani seuraavaksi.

Vaikka ennakkotilauksena hankin pelin ja aloitin sen tahkoamisen heti julkaisupäivän aamuna, niin en onneksi ole törmännyt ainoaankaan sellaiseen bugiin, joka olisi perusteellisesti estänyt kampanjan etenemisen. Käyttöliittymässä olen jonkin verran erilaisia bugeja kohdannut, mm. erilaiset jo aiemmin katsotut käsikirjoitussivut, radio-ohjelmat, tv-mainokset yms. ovat toistuvasti näyttäytyneet valikoissa ikään kuin ne olisivat kerätty ensimmäistä kertaa. Mind Placesta ja Writer's Roomista poistuminen on välillä läväyttänyt puuseinän ruudulle ja korttien asettelussa näiden tilojen tauluille (Case Board ja Plot Board) on välillä ollut teknisiä haasteita, niiden jäädessä leijailemaan pelaajan nokan eteen. Törmäsin myös bugiin, jossa radio-ohjelmat lakkasivat Sagan kampanjassa kerääntymästä Mind Placeen, vaikka olin ne pelissä kuunnellut. Lisäksi pelin valaistuksessa, varjoissa ja fysiikassa tuli ajoittain bugeja vastaan, mutta Remedy kyllä näitä jatkuvalla syötöllä pyrkii korjailemaan, kuten vaikkapa tuoreehkosta reilun 200 korjauksen listasta pelin virallisilta verkkosivuilta huomaamme.

Jatketaan vielä hieman näillä teknisillä asioilla. Pelistähän löytyy siis konsoleilla kaksi erillistä tilaa, visuaalista puolta korostava ja omaan silmääni huomattavasti näyttävämpi Quality-tila, joka tähtää 30 ruutuun sekunnissa sekä 60 ruutuun sekunnissa tähtäävä Performance-tila. PC-versiossa asetuksia löytyy rukkailtavaksi luonnollisesti huomattavasti enemmän ja tehokkaalla PC-raudalla peli myös näyttää komeimmalta. Digital Foundry on näitä eri versioita hyvin kattavasti vertaillut omalla YouTube-kanavallaan ja Eurogamerin verkkosivuilta löytyy myös tekstimuotoista vertailua heidän toimestaan.

Arvioissa näyttäisi korostuvan, että PS5:lla on Xbox Series X:ää enemmän haasteita ruudunpäivitysnopeuden kanssa, joskin PS5 tarjoilee hieman Series X:ää nopeampia lataustaukoja. Itse vedin kampanjan läpi oikeastaan kokonaan Quality-tilassa, 4K-näytöllä tuo pudotus renderöintitarkkuudessa oli turhan ilmeinen omaan silmääni näiden tilojen välillä sekä kuvasta katoavat yksityiskohdat ympäristössä olivat omaan makuuni turhan ilmeisiä. Muutamassa toimintakohtauksessa ja erityisesti Sagan kampanjan puolella, rehevissä metsämaisemissa, ruudunpäivitysnopeuden laskeminen oli ajoittain hyvin ilmeistä, mutta ei se kuitenkaan estänyt pelistä nauttimasta.

Suurempia kampanjaan etenemiseen liittyviä bugeja tuli vastaani kolme kertaa. Ensimmäinen näistä oli Wateryssä sijaitsevassa huvipuistossa paikalleen jumittunut ja etenemisen estänyt rotta (Return 3: Local Girl), josta selvittiin yksinkertaisesti viimeisin tallennus uudelleenlataamalla. Pian sen jälkeen vastaan tuli toinen viimeisimmän tallennuksen uudelleenlataamista edellyttänyt bugi (Nursery Rhyme, joka ei antanut valita inventaariosta oikeita esineitä). Alanin kampanjan puolella törmäsin vakavimpaan bugiin, jossa kampanjaa edistävä cutscene ei lähtenyt yksinkertaisesti eräässä kohtauksessa käyntiin (Initiation 5: Room 665). Tässä tapauksessa saman tallennuksen uudelleenlataaminenkaan ei auttanut. Onneksi pelissä on mahdollista ladata myös tuoreinta aikaisempi automaattinen tallennus (lisäksi tarjolla kolme manuaalista slottia tallennuksille), joten tämä mahdollisti etenemisen.

Pelin ennakoissa ja trailereissa korostunut selviytymiskauhumaisempi suunta arvelutti hieman itseäni. Loppujen lopuksi sanoisin, ettei tuokaan ollut onneksi mikään ylitsepääsemätön este tällaiselle selviytymiskauhupelejä karttavalle pelaajalle. Tokihan pelissä on aiempaan osaan ja sen lisäosiin verrattuna tietynlaisia selviytymiskauhupeleistä tuttuja elementtejä, kuten laajempi ja hieman kömpelömpi inventory ja peli ei pysähdy kuin ainoastaan taukovalikon aktivoinnin ajaksi. Mind Placessa/Writer's Roomissa, karttaa ja inventaarioita selaillessa peli ei siis ole tauolla vaan viholliset voivat yllättää siellä epäotollisessa tilanteessa viihtyvän pelaajan. Pelissä on myös aiempaa reilummin puzzleja, joissa vaikeustaso vaihtelee jonkin verran. Selviytymiskauhulle ilmeisesti aika tyypilliseen tapaan pelissä myös metsästellään paljon mm. puuttuvia sulakkeita ja avaimia. Kokonaisuutena kuitenkin arvelisin, ettei Alan Wake II kuitenkaan edusta mitään hc-mallin selviytymiskauhua ja ensimmäisen osan tapaan se sisältää runsaasti myös leppoisampaa ympäristön tutkiskelua ja rikasta dialogia. Yksi kappale (Return 5: Old Gods) tarjoili ehkä hieman enemmän selviytymiskauhumaisempia ympäristöjä ja kohtaamisia jumpscareilla höystettynä, mutta onneksi tätä "lystiä" ei ihan koko peliä ollut vastaavissa määrin tarjolla.

Normaalilla vaikeusasteella ja ympäristön tarjoamia charmeja, ominaisuuspäivityksiä, varusteita/ammuksia jne. hyödyntämällä peli ei vaikuttaisi omalla taitotasollani olevan kohtuuttoman turhauttava/ärsyttävä, vaikeusastetta koventamalla kokemus lienee sitten erilainen.

No nyt kun suunnilleen kaikki, mistä itse keksin mitään nokan koputtamista on koluttu läpi, niin voidaan sitten hieman käydä läpi, että miksi itse koen tämän jo julkaisukunnossaan ja julkaisuhinnallaan hintansa arvoiseksi tuotteeksi. Peli on kokonaisuutena huikea taiteellinen kokonaisuus ja mielestäni puskee hienosti eteenpäin sitä, mitä videopelit voivat parhaillaan taide- ja viihdemuotona olla. Peli on erittäin kunnianhimoinen ja siihen pitkälti liittyvät myös nuo aiemmin mainitut tekniset ongelmat. Alkuperäisen Alan Waken jälkeen 13 vuodessa teknologia on ottanut aimo harppauksia eteenpäin ja Remedy on kokeillut uusia asioita tässä välissä muissa kehittämissään peleissä. Alan Wake II yhdisteleekin full-motion videota ja kehittyneitä, hyvinkin ilmeikkäitä 3D-hahmojen kasvoanimaatioita mielestäni varsin saumattomaksi kokonaisuudeksi. Toki noita saumoja saataneen vieläkin näkymättömimmiksi tulevaisuudessa, mutta jo nykyisellään tämä herättää kunnioitusta. Pelin soundtrack ja sen sanoitus tukevat olennaisella tavalla tarinankerrontaa eivätkä ole mikään irrallinen ja päälleliimattu elementti.

Peliä on todella vaikeaa jättää tauolle, kun tarinan eteneminen kiinnostaa niin paljon. Peli vaikuttaa siltä kuin sitä olisi ollut tekemässä David Lynch ja Stephen King, joten suuri hatunnosto kyllä Sam Lakelle ja kumppaneille tästä mestariteoksesta. Selvästi muualta populaarikulttuurista on imetty vaikutteita onnistuneella tavalla. Erityisesti Twin Peaksin maailmaan vihkiytymistä suosittelen kaikille Alan Wakesta kiinnostuneille, itse ainakin koen, että Twin Peaks -tuntemus antaa vielä oman lisämausteensa peliin, niin paljon Alan Wake -sarjalla ja Twin Peaks -sarjalla on kiehtovia yhtymäkohtia. Myös Remedyn aiemmat pelit kannattaa olla läpipelattuna. Toki pelin koukuttavasta juonesta ja kiehtovista tapahtumapaikoista sekä värikkäistä henkilöhahmoista voi nauttia myös ilman syvällisempää Twin Peaks- ja Remedy-tuntemusta. Moni muu peli tuntuu kyllä tämän kokemuksen jälkeen melkoiselta meh-osastolta, mutta tästä nyt ei voi syyttää riman korkealle asettanutta Remedyä, vaan muiden pelien kehittäjiä. Ahdin (Martti Suosalo) tulkitseman "Yötön yö" -kappaleen löytymättömyys pelin viralliselta soundtrackilta myös hieman harmittaa. Mikäli se sieltä löytyisi, niin sitä Spotifysta luukuttaisin.

Yksi hieman surullisempi huomio peliin liittyen liittyy siihen, miten moni alkuperäisestä Alan Wakesta ja sen lisäosista tuttu hahmo on recastattu Alan Wake II:een. Tämä vaikuttaisi hyvin pitkälti pakonsanelemalta linjalta, sillä varsin moni alkuperäisen Alan Waken hahmoja esittäneistä näyttelijöistä on kuollut tässä osien välisenä aikana. Moni näistä hahmoista ja heidän esittäjistään on/oli jo varttuneempia, mutta nuoremmasta kaartista Alice Wakea vielä American Nightmaressa esittänyt Brett Madden on tässä välissä hävinnyt kamppailun aivokasvainta vastaan 41 vuoden iässä. Alan Wake II on kuitenkin täynnä tasokkaita näyttelijäsuorituksia, joten tässäkin asiassa jaan vuolasta kiitosta pelintekijöille.

DLC-sisällön ja New Game+:n saapumista tässä jo malttamattomasti itsekin odottelen ja nämä kun saapuvat, on aika jälleen palailla Alan Waken maailmaan. Ja tässä kun katselen viestin lopullista mittaa, niin näyttäisi käyneen ns. klassiset aurora borealikset eli kun jostain itselle rakkaasta aiheesta innostuu kirjoittamaan niin sitä tekstiä voi tulla aivan tuhottomasti ulos.
 

Poro24

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
@aurora borealis olipa hienoja mietteitä, näitä oli mukava lukea!

Tämänkin huomion allekirjoitan. Omat vaikeuspiikit liittyivät pariin loppuvastukseen (Return 5: Old Gods ja Return 7: Summoning) , mutta lopulta molemmat selättyivät normal-tasolla.
Tämä Sagalla Summoning Rituaalista selviytyinen oli myös itselleni toinen näistä haasteista. Tajusin jälkikäteen, että kenties siinä olisi voinut enemmän vain juosta mörköjä karkuun kunnes biisissä päästään siihen tiettyyn vapauttavaan kohtaan. Tein sen virheen, että yritin tappaa jokaisen ja ne aina tappoivatkin minut.

Toinen överivaikea kohta oli ensituntien Nightingale-bossi. Se oli kyllä jotenkin outo. Ennen sitä ei ollut räiskintää ollut tarjolla juuri ollenkaan, ja sitten isketään ehkä pelin vaikein bossi eteen. No luotan, että New Game+ moodissa tuo kaatuu myös Normalilla, kun saanee pitää jotain ekan läpiinpeluun aseita mukana.

Return 5 Chapterista taisin selvitä aika kivuttomasti, mutta kokonaisuutena se saattoi olla Chaptereista oma suosikkini. Tutkiminen oli niin kiehtovaa ja tunnelma aivan hävytön!

Tuo mainitsemasi Yötön yö -lyhytelokuva meinasi mennä itseltäni ohi. Onneksi sattumalta sen huomasin ja kylläpä oli karmivan upeasti toteutettu pelin sisäinen elokuva. Tuo leffa on hyvä esimerkki, kuinka rakkaudella tämä peli on tehty.

Pelasin myös Qualityllä pelin kokonaan läpi. Kyllähän se matala ruudunpäivitys pisti silmään, mutta onneksi näin hidastempoisessa pelissä ei juuri häirinnyt. Nyt kun Remedyn graafinen visio on koettu, niin seuraavaksi ajattelin testata tuota Performance-moden sulavampaa ruudunpäivitystä. Ja vielä ne kuulokkeet mukaan.

Tosiaan, totesin itsekin, että on otettava ainakin viikon tauko koko pleikkarista. Tälläisen pelikokemuksen jälkeen on jotenkin vaikea aloitella mitään uutta.
 

adolf

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat & Haminan Palloilijat
Jossain suunnilleen puolivälissä menen. Loistava peli toistaiseksi ollut, mutta vähän liian usein tässä on joutunut turvautumaan youtuben apuun, että pääsee jostain kohdasta eteenpäin.

Omaa hölmöyttäni vai onko näitä puzzleja vaan vähän liikaa/ovat liian vaikeita?
 

Poro24

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Jossain suunnilleen puolivälissä menen. Loistava peli toistaiseksi ollut, mutta vähän liian usein tässä on joutunut turvautumaan youtuben apuun, että pääsee jostain kohdasta eteenpäin.

Omaa hölmöyttäni vai onko näitä puzzleja vaan vähän liikaa/ovat liian vaikeita?
Sagan tarinaosuuden pääsin ilman netin apua. Paitsi yksi tärkeä ase olisi jäänyt saamatta ilman lukituskoodin lunttaamista netistä. Muutama kätkölaatikkopuzzle oli myös sellainen, että en tajunnut yhtään mitään ja jätin ne suosiolla avaamatta.

Alanin osuuksissa sen sijaan oli pakko kahdessa kohtaa turvautua walkthtroughiin, jotta sai tarinaa eteenpäin. Lopulta nekin kohdat olisi kyllä kekannut, jos olisi vaan yrittänyt pidempää. Tämä on selkeästi kärsivällisen ihmisen peli. Mutta tuossa kohtaa oli vaan hirveä himo saada tarinaa eteenpäin.

Tuo Alanin osuuden toinen läpiinpelukerta tulee kyllä aikanaan rullaamaan hyvin eri tavalla, kun tietää paremmin mitä pitää tehdä.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös