Aidosti mahtavaa lavaviihdettä!

[V-G-]

Tiedättekö sen fiiliksen, kun odottaa jotain todella hienoa, isoa ja uskomatonta viihdettä tapahtuvaksi omien silmiensä alla, ja silti odotukset ylittyvät? Bändi tulee lavalle ja räjäyttää tajunnan taivaan tuuliin sekä auditiivisesti että visuaalisesti. Sama voi käydä teatterissa tai opperassa. Hieno fiilis, se sellainen, iho menee kananlihalle ja suu ammollaan haukot henkeä, ai että.

Joillain ihmisillä tässä maailmassa esiintyminen on hallussa täydellisesti. Taidot ovat huimat ja suuretkin ihmismassat polvistuvat yhtäaikaa suuren karisman edellä. Koreografioita, tanssivia norsuja ja vilkkuvia värejä! Mies ja kitara eivät kuulu tähän ketjuun, jossa linkitellään ja suositellaan elämää suurempien starojen edesottamuksia!

Annan itse kaksi esimerkkiä:

Neil Patrick Harrisin neljäs Tony Awards-aloitusnumero

Queenin jälkimmäinen Wembleyn keikka vuodelta 1986

 

[MustatKortit]

Ihan hyvä ketjunavaus.

Jos unohdetaan perus viihdyttävät lavashow't, eli tyyliin Stand up jne, niin suurimmat ja emotionaalisimmat hetket osuvat omalta kohdaltani oopperan pariin.

Näitä tulee mieleen oikeastaan aika paljonkin eri esityksiä, niin kotimaassa kuin ulkomaillakin.

Oopperan lisäksi olen nauttinut kovasti Jevgeni Onegin-baletista (ei siis samanniminen ooppera, vaan juuri tämä Tshaikovskyn musiikista koostettu baletti-versio), joka on sopivan kevyt ja tarina on tuttu.

Bonuksena pakko todeta, että suuret musikaalit, kuten Oopperan kummitus ja Kurjat ovat tehneet luonnollisesti suuren vaikutuksen.

 

[Jupe]

Voisi tarinoida pidempääkin mutta musapuolelta kärkeen menee EC reilu 20v sitten royal albert hallissa blues-keikalla. Toinen vastaava on se kun näkee vihdoinkin kaikkien aikojen pop-kuninkaan astuvan lavalle, hei vittu, sehän on oikeasti olemassa, lavalla valkoista hanskaa käteen, moonwalkkia jne. Olihan se aika huikeaa todistaa vielä kohtuu läheltä.

Mitäs muuta niitä voisi olla. Lontoossa on tullut tsiigattua musikaaleja ja niissä on ollut aina aika kova groove, starlight expressissä starbat veti ympäri salia rullaluistimilla ja musa toimi. Toinen mikä svengasi kovaa myös Lontoossa oli Blues Brothers musikaali, siinä oli todella lahjakas esiintyjäkaarti ja yleisökin välillä ihan pähkinöinä lauloi messissä, nämä molemmat samoihin aikoihin tsekattu kuin yllä mainittu EC.

Klassisemmalta puolelta kärkeen menee Verdin Aida Italialaisessa amphiteatterissa, oli iltahämärä ja kaikille jaettiin kynttilä käteen, olihan aikamoinen tunnelma kun alkusoitto pärähti ilmoille. Oopperat normi stagella ei nouse lähellekään tuota tunnelmaa, seuraavaksi listalla nousee jotkut RSO konsertit missä esitetty Chaplin-leffa ja musiikki livenä, se on myös hieno kokemus jota voi suositella leffojen ystäville. Näitä on järjestelty lähivuosina Finlandia-talossa.

_