Ahmakannattajien on vähitellen aika kaivaa kaapeistaan rantapallot, frisbeet ja aurinkovoiteet. Kausi alkaa olla paketissa. Alkaa uuden rakentamisen aika. Tulee kevät, kesä ja sitten taas Perttulan jäät.
Historia aiemmilta vuosilta syöttää mieleen epäilyksen: tämän kauden pelaajistosta 3/4 nostaa kytkintä, muiden seurojen ilmoitellessa keväällä kokoonpanojaan Ahmat kertoo vain jostain 20 pelaajan harjoitteluringistä ja vihdoin, paljon muita seuroja myöhemmin hyvinkääläisjoukkue alkaa kertoa julki nimiä.
Olen toivonut aiemminkin muutosta tähän. Mutta ei se niin yksinkertaista ole. Tunnustan realiteetit. Ahmat ei ole varakas seura. Paalua ei vain löydy.
Mutta mikäpä siinä. Onhan se kuitenkin oma joukkue. Onhan se kuitenkin hyvinkääläinen. Onhan se ryhmä, jonka taistoa pitää seurata, vaikka metsään menisi.
Syksyn tullen suuntaisin taas hallille. Perttulan "pannuhuoneessa" näkisin tuttuja kasvoja. Morjestettaisiin. Kiivettäisiin katsomoon. Jäälle luistelisivat punapaidat. Taas menisi monta harjoitusottelua nimien opettelemiseen. Netistä tulisi kaivetuksi tietoja pelaajista. Olisi aika tehdä ensimmäisiä analyyseja tuoreista tapauksista. Miten entiset pelaajat olisivat kehittyneet? Harjoituspelien jälkeen ryhmä saisi muodon. Kausi olisi korvilla. Todettaisiin pieni virne kasvoilla: "Näillä mennään!"
Historia aiemmilta vuosilta syöttää mieleen epäilyksen: tämän kauden pelaajistosta 3/4 nostaa kytkintä, muiden seurojen ilmoitellessa keväällä kokoonpanojaan Ahmat kertoo vain jostain 20 pelaajan harjoitteluringistä ja vihdoin, paljon muita seuroja myöhemmin hyvinkääläisjoukkue alkaa kertoa julki nimiä.
Olen toivonut aiemminkin muutosta tähän. Mutta ei se niin yksinkertaista ole. Tunnustan realiteetit. Ahmat ei ole varakas seura. Paalua ei vain löydy.
Mutta mikäpä siinä. Onhan se kuitenkin oma joukkue. Onhan se kuitenkin hyvinkääläinen. Onhan se ryhmä, jonka taistoa pitää seurata, vaikka metsään menisi.
Syksyn tullen suuntaisin taas hallille. Perttulan "pannuhuoneessa" näkisin tuttuja kasvoja. Morjestettaisiin. Kiivettäisiin katsomoon. Jäälle luistelisivat punapaidat. Taas menisi monta harjoitusottelua nimien opettelemiseen. Netistä tulisi kaivetuksi tietoja pelaajista. Olisi aika tehdä ensimmäisiä analyyseja tuoreista tapauksista. Miten entiset pelaajat olisivat kehittyneet? Harjoituspelien jälkeen ryhmä saisi muodon. Kausi olisi korvilla. Todettaisiin pieni virne kasvoilla: "Näillä mennään!"