Aerosmith – ilmasepät Bostonista

  • 14 190
  • 88

Evil

Jäsen
Suosikkijoukkue
Texasin ykkösketju: Gibbons - Hill - Beard
Jännä bändi. Amerikan Popeda. 70-luvulla tekivät ihan kelvollista rollarirokkia. 80-luvun paluulevyillä Permanent Vacation ja Pump oli hyviä biisejä. Rag Doll ainakin, ja Hangman Jury. Pumpillakin oli Janie ja The Other Side. Kaksi hyvää biisiä kymmenestä, välttävä. Sitten tuli 90-luku ja ne balladit. Vittu mie vihaan balladeita. Nää teki ihan yhtä paskoja balladeja kuin Bon Jovi, Bryan Adams, Alice Cooper... kuka vittu niitä kuuntelee? Aneemista ruikutusta, saatanan vänkäystä. Beibi beibi... Vittu Bon Scott ei ikinä alentanut itseään tuollaiseen paskaan.
 

eriatarka

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lukko
Jännä bändi. Amerikan Popeda. 70-luvulla tekivät ihan kelvollista rollarirokkia. 80-luvun paluulevyillä Permanent Vacation ja Pump oli hyviä biisejä. Rag Doll ainakin, ja Hangman Jury. Pumpillakin oli Janie ja The Other Side. Kaksi hyvää biisiä kymmenestä, välttävä. Sitten tuli 90-luku ja ne balladit. Vittu mie vihaan balladeita.

Ironista että Joe Perry totesi jo 70-luvulla, että vihaa balladien soittamista. Permanent Vacation oli "one last shot" kuten Amazingissa lauletaan ja John Kalodnerin vaatimuksesta otettiin ulkopuolisia hittinikkareita avuksi ja panostettiin tuotantopuoleen isosti, kun puikkoihin otettiin Slippery When Wet:in tuottanut Bruce Fairbairn. Pumpilla bändi otti taas biisinteon omiin käsiinsä, mutta Get A Grip:illä menestys rakennettiin jälleen ulkopuolisten biisintekijöiden kanssa balladisinkkujen (Cryin', Crazy) varaan.

Oma suosikkini Aerosmithin balladeista Seasons Of Wither.
 

Pavlikovsky

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, Calgary Flames sekä Manchester United.
Jännä bändi. Amerikan Popeda. 70-luvulla tekivät ihan kelvollista rollarirokkia. 80-luvun paluulevyillä Permanent Vacation ja Pump oli hyviä biisejä. Rag Doll ainakin, ja Hangman Jury. Pumpillakin oli Janie ja The Other Side. Kaksi hyvää biisiä kymmenestä, välttävä. Sitten tuli 90-luku ja ne balladit. Vittu mie vihaan balladeita. Nää teki ihan yhtä paskoja balladeja kuin Bon Jovi, Bryan Adams, Alice Cooper...

No joo, Aerosmith kuului myös näihin aiemmin raakaa rock ’ n rokkia soittaneisiim bändeihin, jotka kajosivat ballaadeihin. Ajan hengen mukaan sillä sai stadionit täyteen ja levymyynnit kattoon naisfanien määrän myös noustua, mutta myös fanikunnan kahtia. Muistaakseni toi oli Tylerin visio jos nyt en väärin muista, Joe Perry kai tuota vastaan vähän olikin, mutta sitten taipui.

En mäkään ballaadien fani ole tämänkään bändin kohdalla, kaikkea muuta. Ne kuuluvat silti yhtyeeseen ja sillä hyvä, pääasia että 80% keikoista ja levyistä pysyy särmäisen rockin parissa. Muutos on silti iso kun miettii millaisten The Yardbirds -vaikutteiden kautta bändi syntyi.
 

eriatarka

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lukko
No joo, Aerosmith kuului myös näihin aiemmin raakaa rock ’ n rokkia soittaneisiim bändeihin, jotka kajosivat ballaadeihin. Ajan hengen mukaan sillä sai stadionit täyteen ja levymyynnit kattoon naisfanien määrän myös noustua, mutta myös fanikunnan kahtia. Muistaakseni toi oli Tylerin visio jos nyt en väärin muista, Joe Perry kai tuota vastaan vähän olikin, mutta sitten taipui.

Perry ja hänen silloinen vaimonsa muistaakseni dissasivat Dream On:ia, joka toi bändille paljon radiosoittoa sinkkujulkaisun myötä. Toys In The Attic:ilta (-75) julkaistiin myös balladisinkku, imelä "You See Me Cryin'" ja samaten Rocks:ilta (-76) "Home Tonight". Jos pitäisi nimetä Aerosmithin paskin balladi, antaisin ääneni Night In The Ruts:in (-79) päätösraidalle "Mia".
 

torreira#11

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves, Arsenal
Perry ja hänen silloinen vaimonsa muistaakseni dissasivat Dream On:ia, joka toi bändille paljon radiosoittoa sinkkujulkaisun myötä. Toys In The Attic:ilta (-75) julkaistiin myös balladisinkku, imelä "You See Me Cryin'" ja samaten Rocks:ilta (-76) "Home Tonight". Jos pitäisi nimetä Aerosmithin paskin balladi, antaisin ääneni Night In The Ruts:in (-79) päätösraidalle "Mia".
Joe Perry on myöhemmin myöntänytkin, että silloinen vaimonsa Elyssa Jerret koitti myrkyttää bändin ilmapiiriä ja saikin Joen kääntymään bändiään vastaan. Tai sai Joen luulemaan, että bändi on häntä vastaan. Myöhemminhän Joe ei ole niin kauheasti näistä balladeistakaan valittanut. Ilman muuta Aerosmith on kuitenkin parhaimmillaan näissä raaoissa 70-luvun rokkiralleissa.
 

Krepo

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa, Málaga CF
Aerosmith on jotenkin jäänyt näkemättä, vaikka ihan nuoresta pojasta adti olen tykännyt. Ensi kesänä muutetaan tämän asian laita.

Kalenterissa kiinnostelee erityisesti Budapest, sekä Wien. Ei ehkä vähiten sen takia, kun noihin paikkoihin pääsisi lentäen Lappeenrannasta.
 

nummenkallio

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo - Olli Salo Sexy Hockey - Team Ukraina
Perry ja hänen silloinen vaimonsa muistaakseni dissasivat Dream On:ia, joka toi bändille paljon radiosoittoa sinkkujulkaisun myötä. Toys In The Attic:ilta (-75) julkaistiin myös balladisinkku, imelä "You See Me Cryin'" ja samaten Rocks:ilta (-76) "Home Tonight". Jos pitäisi nimetä Aerosmithin paskin balladi, antaisin ääneni Night In The Ruts:in (-79) päätösraidalle "Mia".

You See Me Crying on Aerosmithin paras balladi Dream Onin ohella. Siinä on upeaa mahtipontisuutta orkestereineen. Ei millään tavalla imelä, vaan hieno biisi. Myös Home Tonight voittaa 90-luvun MTV-balladit mennen tullen. Nämä 70-luvun balladit eivät todellakaan kuulu samaan kastiin noiden myöhempien yökötysten kanssa.

Elyssa Perry oli muuten kai aika vittumainen akka. Stevenhän kuittaili eukolle Sweet Emotionin sanoituksessa.
 

Pavlikovsky

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, Calgary Flames sekä Manchester United.
You See Me Crying on Aerosmithin paras balladi Dream Onin ohella.

Dream onia en tavallaan ole sellaiseksi siirappi-balladiiksi laskenut mitä ovat myöhemmät täysin mauttomat ja sokeriset keski-ikäisille naisille tarkoitetut voihkinnat joiden aikana keikoilla tulee käydä kaljalla ja kusella. Dream onissa on sielua, särmää kerrontaa ja nuoruuden voimaa.
 

nummenkallio

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo - Olli Salo Sexy Hockey - Team Ukraina
Dream onia en tavallaan ole sellaiseksi siirappi-balladiiksi laskenut mitä ovat myöhemmät täysin mauttomat ja sokeriset keski-ikäisille naisille tarkoitetut voihkinnat joiden aikana keikoilla tulee käydä kaljalla ja kusella. Dream onissa on sielua, särmää kerrontaa ja nuoruuden voimaa.

Tästä toki harvinaisen samaa mieltä. Dream On on tolkuttoman hieno biisi. Kaunis ja aika intohimoinenkin. Eniten ihmettelen sitä, että alkuaikojen Aerosmith pystyi tuollaisen tekemään. Muutenhan ne pari ensimmäistä levyä olivat sellaista perusrokkausta, joka ei mitenkään vihjannut siitä suuruudesta, mitä Toys In The Atticilla ja Rocksilla kuultaisiin. Mutta edelleen täytyy puolustaa You See Me Crying:ia, se on pakko nostaa Dream Onin rinnalle. Nämä ovat ne Aerosmithin kaksi suurta balladia. Home Tonight ehkä kolmantena, mutta jo pienen välimatkan päässä. Joka tapauksessa nämä 70-luvun balladit ovat ihan jotain muuta kuin ne MTV-öklötykset.

Tämän Stadin sinkkukämppäni seinälle nousee muuten raameissa 70-luvulta peräisin oleva Aerosmithin juliste.
 

eriatarka

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lukko
Dream Onin ainoa ongelma on, että alkuperäinen levyversio on jäätävän kuppainen, paskat saundit kuten debyyttilevyllä kauttaaltaan ja Steven Tylerin typerä tapa laulaa. Biisin hienous pääsee oikeuksiinsa MTV:n 10-vuotisjuhlassa, jossa Aerosmith veti sen sinfoniaorkesterin kanssa:



 

nummenkallio

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo - Olli Salo Sexy Hockey - Team Ukraina
Dream Onin ainoa ongelma on, että alkuperäinen levyversio on jäätävän kuppainen, paskat saundit kuten debyyttilevyllä kauttaaltaan ja Steven Tylerin typerä tapa laulaa. Biisin hienous pääsee oikeuksiinsa MTV:n 10-vuotisjuhlassa, jossa Aerosmith veti sen sinfoniaorkesterin kanssa:




Nyt kyllä hämmentää. Minusta se levyversio on ihan hyvä. Enemmän ne rokkibiisit kärsivät paskasta tuotannosta.

Mutta onhan tuo sinfoniaorkesterin kanssa aika hienoa.
 

eriatarka

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lukko
Nyt kyllä hämmentää. Minusta se levyversio on ihan hyvä. Enemmän ne rokkibiisit kärsivät paskasta tuotannosta.

Eka levy tehtiin halvalla, on huonosti tuotettu, bändi ei ollut studiossa vielä kotonaan ja lisäksi Steven Tyler ei laulanut omalla äänellään.
 

Krepo

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa, Málaga CF
Gunnareiden Appetite ja illusionit olivat ensimmäiset c- kasetit, jotka omistin. Heti seuraavana sain käsiini pari Aerosmithiä. Olisivatkohan olleet Gems, sekä Permanent vacation kasetit. Big onesin nauhoitin kaverilta kaksidekkisellä soittimella. Siltikin jostain syystä on tämä orkesteri jäänyt useista mahdollisuuksista huolimatta näkemättä.

Asian laita kuitenkin muuttuu 24.7. Budapestissä. Itselle, ja rouvalle liput hommattu. Näemmä Lappeesta ei voikaan ostaa viellä lentoja tuonne, joten jäänee tuonnemmaksi. Majoituksestakin pitänee odottaa vinkkejä eräältä palstaveljeltä, joka kyseisessä kaupungissa tälläkin hetkellä lomailee.
 

Krepo

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa, Málaga CF
Katselen tässä youtubista Aerosmithin keikka Las vegasista. Tältä vuodelta. Aikas hyvässä vedossa nuo papparaiset näyttää olevan. GNR,n kohdalla kun saa olla huolissaan Axelin äänestä, niin Stevenin kohdalla tuntuu, että äänessä riittää, vaikka ikää tulee.
 

nummenkallio

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo - Olli Salo Sexy Hockey - Team Ukraina
Aerosmith tulee ensi kesänä Eurooppaan, Briteissä on jo päiviä lyöty lukkoon isoilla areenoilla.

Stadi odottaa ja minä odotan. Vaikka nähty toki, mutta odotan edelleen niin kovasti!




Maailman paras bändi silloin kun haluaa ja jaksaa.

Nummis on keikalla vaikka pää kainalossa.
 

Krepo

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa, Málaga CF
Aerosmith tulee ensi kesänä Eurooppaan, Briteissä on jo päiviä lyöty lukkoon isoilla areenoilla.

Stadi odottaa ja minä odotan. Vaikka nähty toki, mutta odotan edelleen niin kovasti!




Maailman paras bändi silloin kun haluaa ja jaksaa.

Nummis on keikalla vaikka pää kainalossa.

Viime kesältä jäi Euroopan-kiertue väliin, joten keikat olivat selviö jo hyvissä ajoin syksyllä, sikäli mikäli koronatilanne sallii.

Itsellä tiketit Budapestiin ensi kesällä. Keikka oli muistaakseni 12.7.2021.
 

Pavlikovsky

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, Calgary Flames sekä Manchester United.
No helvetten, koronaa uhaten vanhalle mantereelle vaikka orkesterin jokainen jäsen voidaan aikaisemman elämänhistoriansa perusteella jo jonkinlaiseen riskiryhmään lukea. Tässä on sitä vanhaa rock - kapinaa, ei Lemmy kaikkea sitä vienyt selvästi hautaan. Ei tämä niin jokavuotista herkkua enää ole, että onhan tämä muistiin laitettava, jos Suomikin listaan mahtuu. Edellisen kerran bändi soitti yhä jämäkän varmasti yhteen etenkin ne toivomani jytävedot, että päätä sai nyökkäillä vielä seuraavanakin viikkona.
 

nummenkallio

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo - Olli Salo Sexy Hockey - Team Ukraina




Tämä on Aerosmithin hienoin biisi. Ja siksi, ettei se kuulosta Aerosmithiltä. Sillä Aerosmith inspiroi kaikki muut, esimerkiksi Kurt Cobainin. Cobain diggasi Aerosmithiä ja tämä oli hänen suosikkinsa. Tämä oli myös paras Led Zeppelin-biisi jota Led Zeppelin ei ikinä tehnyt. Tällä Aerosmith oikeastaan murskasi Zeppelinin.

Aerosmithin historian tärkein biisi.
 

torreira#11

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves, Arsenal




Tämä on Aerosmithin hienoin biisi. Ja siksi, ettei se kuulosta Aerosmithiltä. Sillä Aerosmith inspiroi kaikki muut, esimerkiksi Kurt Cobainin. Cobain diggasi Aerosmithiä ja tämä oli hänen suosikkinsa. Tämä oli myös paras Led Zeppelin-biisi jota Led Zeppelin ei ikinä tehnyt. Tällä Aerosmith oikeastaan murskasi Zeppelinin.

Aerosmithin historian tärkein biisi.

Aikalailla samaa mieltä. Rocks on kyllä levynä aivan järkyttävän kova. Omassa alltime top10 levyistä.

Edit. Varmaan top5, nyt kun oikein alkoi pohtimaan.
 
Viimeksi muokattu:

nummenkallio

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo - Olli Salo Sexy Hockey - Team Ukraina




Suomeen vielä kerran, kiitos! Eero Seppä soittamassa 70-luvun tuotantoa olisi unelmien täyttymys.

Eihän sieltä mitään Nobody´s Faultia tulisi, mutta jos ne pakolliset vetäisivät, niin hymy kohoaisi naamalle. Ja Joehan veti Combinationin pari kesää sitten Kaisaniemessä. Se oli suuri hetki.
 

Krepo

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa, Málaga CF
Rouva saanut jo korona rokotteen. Toivottavasti Budapestin reissu heinäkuussa ei jää kiinni miun oletettavasti saamattomasta rokotteesta. Harmittaisi tuollainen kyllä.
 

eriatarka

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lukko
Rocks oma suosikkilevy bändiltä, mutta Nobody's Fault ei kyllä levyn vahvimpia stygejä.

Bändi nähty Ruisrockissa -94 ja Hartwallilla -97.
 

nummenkallio

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo - Olli Salo Sexy Hockey - Team Ukraina
Rocks oma suosikkilevy bändiltä, mutta Nobody's Fault ei kyllä levyn vahvimpia stygejä.
Pitää taas korjata. Nobody´s Fault on yksi Aerosmithin kovimpia stygejä. Todella Zeppelin-henkinen, tulee mieleen joku Immigrant Song. Siinä Aerosmith näyttää, että se pärjää Zeppelinille, jos samaan lajiin lähdetään.

Nobody´s Fault oli muuten myös Kurt Cobainin lempikappale. Ehkä Kurtilla saattoi olla jotain korvaa tässä.

Monille Aerosmith on vain hyvä perinteinen rock n´roll-bändi, ja se on ihan ok, mutta kyllä Aerosmithissä on paljon muitakin sävyjä. Etenkin Steven Tyler on yksi kaikkien aikojen parhaita rock n´roll -laulajia ja kyllä Aerosmith on yksi kaikkien aikojen parhaita rock n´roll -bändejä sekin. Kuvaavaa on se, että Aerosmithin kohdalla otetaan esille usein niitä biisejä, jotka eivät kuulosta sellaiselta perinteiseltä Aerosmithiltä.

Tulisivat vielä kerran Suomeen. Vielä kerran haluaisin nähdä.
 

torreira#11

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves, Arsenal




Siipiweikkoja taas välillä, tipattoman tammikuun päättymisen kunniaksi. Mielettömän hyvä keikka tämä Radio Broadcast, Bostonista vuodelta 1978. Oli aiemmin spotifyssa ihan suorana livevetona, mutta se on hävinnyt johonkin ja tämä tilalla. Muutamat biisit väärässä järjestyksessä. Anyway, tässä on saatu hyvin tallennettua se, mitä Aerosmith oli parhaimmillaan, raaka ja jyrän lailla paahtava rockbändi, aikansa paras mielestäni. Suosikkivetojani tällä keikalla ovat hiukan harvemmin nykyään esille nousevat I Wanna Know Why, Sight for Sore Eyes ja Kings and Queens. Ja Toys...
 

torreira#11

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves, Arsenal
Minun Aerosmith

Minun ensikosketukseni Aerosmithin maailmaan oli siskoltani löytynyt Pump-levy, cd-mallisena. Muistan kyllä nähneeni hahmot mtv:llä tummempien kavereiden kanssa muutamaa vuotta aiemmin. Mutta itse asiaan pääsin, kun kuuntelin systerin levyjä aina ennenku hän tuli koulusta kotiin. Ite olin kympin korvilla pyörivä kitupiikki, ainakin systerin mielestä, joka on 5 vuotta vanhempi. Salassahan näitä piti yrittää kuunnella, tai muuten oli helvetti irti, kun systeri rupes skitsoileen. Mutta siitä se alkoi, Pump- ja Permanent Vacation löytyivät systeriltä. Ne veivät minut aivan uuteen ja hienoon rockmaailmaan. Sitten pikkuhiljaa seuraavan Get a Grip-levyn jälkeen hommasin kaikki muutkin levyt ja kokoelmat, lukioaikaan oli kyllä kaikki mahdollinen jo hankittu.

Kaiken piti sitten kruunautua kesällä 98, kun olin jo täydessä iässä, Oulun pesäpallostadionilla, Aerosmithin livekeikkaan. Noh, Steven meni ja teloi polvensa jossain Alaskan keikalla ja loppukiertue peruttiin. Enkä todellakaan mennyt paikkaava Scorpionsia tsekkaan.

2007 koitti se hetki sitten, kun bändin näin livenä ja olihan se kova. Tykkäsin varsinkin siitä hangman/seasons-tuolivedosta. Kovassa tikissä olivat. Ja toisen kerran sitten 2014, Global Warming-kiertueella Helsingissä. Tyler oli kovassa tikissä, Perry oli vähän off tällä keikalla.

Itselle rakkainta Aeroa on ilman muuta 70-luvun musiikki. Toki esim Crazy ja I don't wanna kiss your thing ovat merkittäviä siinä mielessä, että niihin liittyy hyviä muistoja nuoruuden seurusteluista.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös