...kuin ne kuuluisat miljoona volttia.
Jokaisella 50, 60, 70 tai 80 luvulla varhaisnuoruuttaan eläneellä Suomensissillä on varmasti jonkinlainen suhde Korkeajännitys-lehteen eli kansankielellä "Korkkareihin".
Tuossa varhaisteiniyden orastuksessa kovalevkin sai pistoksen joskus kauan, kauan sitten. Pyssyleikit oli tottakai kiinnostaneet jo jonkun aikaa ja kun siihen sitten lisättiin herännyt kiinnostus lukemiseen sekä sotahistoriaan noin yleensä vauhtiakaan siitä unohtamatta, tarjosivat korkkarit 66-sivuisella pläjäyksellään helpotusta "realistisempaan" toiminnannälkään. Vartsenekkerit ja kumppanit olivat yht`äkkiä pelkkää ilmaa.
Korkkarit olivat paljon enemmän kuin vain pieniä lehtiä. Niistä tuli jotain suurempaa, miltei hengellistä. Niitä luettiin ruokapöydässä, koulussa, läksyjä tehdessä, paskalla, autossa, joka paikassa. Niistä puhuttiin, niitä vertailtiin ja arvosteltiin. Yhdessä vaiheessa esim. sellaiset lehdet olivat parhaita joissa oli mahdollisimman paljon " Himmeleitä ja Schweinhundeja " Omia suosikkeja oli myös sellaiset numerot joissa oli joku erityisen raaka SS-osasto jota tietysti johti joku " Häikäilemätön eversti Hans Kruber " Niitä lainailtiin, mutta harvemmin vaihdeltiin, koska ne eivät olleet mitään lätkäkortteja. Ennenkaikkea niitä kerättiin ja niitä hankittiin divareista. Tuolloin 80-luvun lopulla ja vielä 90-luvun alussa tavanomainen hinta oli 3 markkaa, parempikuntoiset saattoivat maksaa 3.50. 4 markkaa oli jo kallis hinta mitä ei voinut oikein periaatteesta enää maksaa. 2.50 taas oli löytö. Ja kyllä näistä tingattiinkin sillä olihan sillä suuri merkitys saiko sillä äidin antamalla kakskymppisellä 6 vai 7 lehteä.
Korkkareissa oli hauskoja teemoja jotka toistuvat miltei joka lehdessä.
Esim. kaksi jamppaa eivät voi alussa sietää toisiaan, mutta lopussa ovat jo parhaat toverukset yhdessä koettujen taistelujen jälkeen.
Petturit jotka kuolevat aina.
Kaikki Saksalaiset ovat kivikovia natseja, paitsi joku poikkeus joka on sitten erityisen viisas ja hyväsydäminen, eikä siis missään nimessä natsi.
Pelkuri josta tulee sankari.
Italialaiset ovat aivan kelvottomia sotilaita jne.
Olin muutenkin innokas lukija ja hyllyt pursuilivat kaikenlaisia lehtiä. Jossain vaiheessa kuitenkin iski se niin valitettava ja tuohon ikään tyypillinen pelihimo. Ja kun äidin rahat eivät enää riittäneet, alkoi korkkareita ja akun taskukirjoja mennä kiinteämmässä muodossa jonnekin tammelan kesoilin pokeriin. Tuon himon selättäminen olikin sitten paljon pidempi projekti, mutta ei siitä sen enempää tässä ketjussa. Hyviä muistoja korkkareista jäi silti paljon.
Kuinka ollakaan, tässä yhtenä päivänä sain sitten yllättävän ahaa-elämyksen; Mitähän korkkarit maksaa nykyään ? Noh, koska olen kiireinen (=vitun laiska) en lähtenyt lähimpään divariin korkkarihyllyjä selaamaan, mutta huuto.nettiin menin ja tilasin sieltä mielestäni ihan kohtuulliseen n. 1euron kappalehintaan läjän salamakorkkareita ja katso - Kyllähän näitä lukee vieläkin, kun osaa ottaa vain oikean asenteen, eli sarjakuva-asenteen. Korkkarit eivät yritäkään olla mitään Dostojevskia vaan ikuisten pikkupoikien viihdettä.
Vielä noista eri korkkarilajeista sen verran, että "aktiiviaikana" salamakorkkarit olivat ihan ehdottomia ykkösiä. Sitten tuli viidakot ja aavikot aika tasapäisinä. Ilmojen ja mertenkorkkareista en silloin pahemmin välittänyt, mutta nyt voisin kuvitella lukevani niitäkin oikein mielelläni, kun kaikenlaiset sukellusvene-elokuvat kiinnostaa ja kun näissä kuitenkiin mennään oikeilla vehkeilläkin. Agentti, avaruus ja lännenkorkkareihin en ole ikinä perehtynyt. Agentti lienee jonninmoinen köyhänmiehen Jerry Cotton ? Sitten on tietysti näitä kaikenlaisia erikoiskorkkareita. Punaisen ja Valkoisen korkkarin olen lukenut. Olihan nekin ihan jees, mutta muuten aion kyllä pysytellä uskollisena noille 70, 80-luvun alkuperäisille lehdille. Joskus kun olen kaupassa vilkuillut näitä uusia pokkareita niin tuntuvat olevan ainakin helvetin huonosti piirrettyjä.
Onko täällä muita nykyisiä tai entisiä pikkupoikia ?
Schnell, schnell !
Jokaisella 50, 60, 70 tai 80 luvulla varhaisnuoruuttaan eläneellä Suomensissillä on varmasti jonkinlainen suhde Korkeajännitys-lehteen eli kansankielellä "Korkkareihin".
Tuossa varhaisteiniyden orastuksessa kovalevkin sai pistoksen joskus kauan, kauan sitten. Pyssyleikit oli tottakai kiinnostaneet jo jonkun aikaa ja kun siihen sitten lisättiin herännyt kiinnostus lukemiseen sekä sotahistoriaan noin yleensä vauhtiakaan siitä unohtamatta, tarjosivat korkkarit 66-sivuisella pläjäyksellään helpotusta "realistisempaan" toiminnannälkään. Vartsenekkerit ja kumppanit olivat yht`äkkiä pelkkää ilmaa.
Korkkarit olivat paljon enemmän kuin vain pieniä lehtiä. Niistä tuli jotain suurempaa, miltei hengellistä. Niitä luettiin ruokapöydässä, koulussa, läksyjä tehdessä, paskalla, autossa, joka paikassa. Niistä puhuttiin, niitä vertailtiin ja arvosteltiin. Yhdessä vaiheessa esim. sellaiset lehdet olivat parhaita joissa oli mahdollisimman paljon " Himmeleitä ja Schweinhundeja " Omia suosikkeja oli myös sellaiset numerot joissa oli joku erityisen raaka SS-osasto jota tietysti johti joku " Häikäilemätön eversti Hans Kruber " Niitä lainailtiin, mutta harvemmin vaihdeltiin, koska ne eivät olleet mitään lätkäkortteja. Ennenkaikkea niitä kerättiin ja niitä hankittiin divareista. Tuolloin 80-luvun lopulla ja vielä 90-luvun alussa tavanomainen hinta oli 3 markkaa, parempikuntoiset saattoivat maksaa 3.50. 4 markkaa oli jo kallis hinta mitä ei voinut oikein periaatteesta enää maksaa. 2.50 taas oli löytö. Ja kyllä näistä tingattiinkin sillä olihan sillä suuri merkitys saiko sillä äidin antamalla kakskymppisellä 6 vai 7 lehteä.
Korkkareissa oli hauskoja teemoja jotka toistuvat miltei joka lehdessä.
Esim. kaksi jamppaa eivät voi alussa sietää toisiaan, mutta lopussa ovat jo parhaat toverukset yhdessä koettujen taistelujen jälkeen.
Petturit jotka kuolevat aina.
Kaikki Saksalaiset ovat kivikovia natseja, paitsi joku poikkeus joka on sitten erityisen viisas ja hyväsydäminen, eikä siis missään nimessä natsi.
Pelkuri josta tulee sankari.
Italialaiset ovat aivan kelvottomia sotilaita jne.
Olin muutenkin innokas lukija ja hyllyt pursuilivat kaikenlaisia lehtiä. Jossain vaiheessa kuitenkin iski se niin valitettava ja tuohon ikään tyypillinen pelihimo. Ja kun äidin rahat eivät enää riittäneet, alkoi korkkareita ja akun taskukirjoja mennä kiinteämmässä muodossa jonnekin tammelan kesoilin pokeriin. Tuon himon selättäminen olikin sitten paljon pidempi projekti, mutta ei siitä sen enempää tässä ketjussa. Hyviä muistoja korkkareista jäi silti paljon.
Kuinka ollakaan, tässä yhtenä päivänä sain sitten yllättävän ahaa-elämyksen; Mitähän korkkarit maksaa nykyään ? Noh, koska olen kiireinen (=vitun laiska) en lähtenyt lähimpään divariin korkkarihyllyjä selaamaan, mutta huuto.nettiin menin ja tilasin sieltä mielestäni ihan kohtuulliseen n. 1euron kappalehintaan läjän salamakorkkareita ja katso - Kyllähän näitä lukee vieläkin, kun osaa ottaa vain oikean asenteen, eli sarjakuva-asenteen. Korkkarit eivät yritäkään olla mitään Dostojevskia vaan ikuisten pikkupoikien viihdettä.
Vielä noista eri korkkarilajeista sen verran, että "aktiiviaikana" salamakorkkarit olivat ihan ehdottomia ykkösiä. Sitten tuli viidakot ja aavikot aika tasapäisinä. Ilmojen ja mertenkorkkareista en silloin pahemmin välittänyt, mutta nyt voisin kuvitella lukevani niitäkin oikein mielelläni, kun kaikenlaiset sukellusvene-elokuvat kiinnostaa ja kun näissä kuitenkiin mennään oikeilla vehkeilläkin. Agentti, avaruus ja lännenkorkkareihin en ole ikinä perehtynyt. Agentti lienee jonninmoinen köyhänmiehen Jerry Cotton ? Sitten on tietysti näitä kaikenlaisia erikoiskorkkareita. Punaisen ja Valkoisen korkkarin olen lukenut. Olihan nekin ihan jees, mutta muuten aion kyllä pysytellä uskollisena noille 70, 80-luvun alkuperäisille lehdille. Joskus kun olen kaupassa vilkuillut näitä uusia pokkareita niin tuntuvat olevan ainakin helvetin huonosti piirrettyjä.
Onko täällä muita nykyisiä tai entisiä pikkupoikia ?
Schnell, schnell !