Absurdeimmat/typerimmät sanonnat tai yleistykset

[El Gordo]

"Kel onni on, se onnen kätkeköön"

Ei pelkästään typerä, vaan myös tosi huono sanonta, josta olen täysin eri mieltä. Miksi onni pitäisi kätkeä tai piilottaa, etenkin kun toinen sanonta menee "Jaettu ilo on moninkertainen ilo"?

"Kell´ onni on, se onnen kätkeköön" Minkä ihmeen takia se onni pitää kätkeä?

Muiden ihmisten takia, joista osa on vain pikkumaisia ja kateellisia, osa sitten jopa tasapainottomia ja vaarallisia. Jos kovin mainostaa sitä miten hyvin menee, niin vähintään joku käy puhkomassa autosta renkaat ja kaataa sokeria tankkiin. Pahimmillaan tapahtuu jotain läheisen sieppauksia tai muita kauheuksia. Hyvin inhorealistinen sananlasku, mutta voi olla jossain ympäristössä ihan paikallaankin.

 

[Breeze Harbour]

Muiden ihmisten takia, joista osa on vain pikkumaisia ja kateellisia, osa sitten jopa tasapainottomia ja vaarallisia. Jos kovin mainostaa sitä miten hyvin menee, niin vähintään joku käy puhkomassa autosta renkaat ja kaataa sokeria tankkiin. Pahimmillaan tapahtuu jotain läheisen sieppauksia tai muita kauheuksia. Hyvin inhorealistinen sananlasku, mutta voi olla jossain ympäristössä ihan paikallaankin.

Tiivistetty versio viestistäsi: Ihmiset on perseestä.

 

[Valapatto]

"Nykyään ei enää tehdä hyvää musiikkia"

Ei se musiikin vika ole, jos ihminen ei sitä osaa etsiä tai on jumiutunut joihinkin muutamiin nuoruuden suosikkeihinsa.

 

[Johnny B. Goode]

"Nykyään ei enää tehdä hyvää musiikkia"

Ei se musiikin vika ole, jos ihminen ei sitä osaa etsiä tai on jumiutunut joihinkin muutamiin nuoruuden suosikkeihinsa.

Tossa on vissiin vähän sama kun siinä kun että tuntuu että nykyään ei tehdä enää kunnon televisiota. Nääs kun kanavia on miljardi ja tekijöitä yhtälaillailla, niin se kunnon matsku hukkuu sinne massan sekaan. Niin se tuntuu olevan musiikissakin. Mutta vaikka tosiaan olen vanhempi Setämies, niin kyllä kumpaisenkin saralla ihan hyvää kamaa tehdään nykypäivänäkin.

 

[Czescku]

"Nykyään ei enää tehdä hyvää musiikkia"

Ei se musiikin vika ole, jos ihminen ei sitä osaa etsiä tai on jumiutunut joihinkin muutamiin nuoruuden suosikkeihinsa.

Tämä johtuu iästä eli yli kolmekymppisenä ei enää mikään uusi nappaa. Ainakin siis tämän Ylen jutun mukaan: Kuunteletko sinäkin samoja tuttuja biisejä aina uudestaan? Musiikkimaun jämähtäminen tapahtuu jo yllättävän nuoressa iässä

 

[Valapatto]

Tämä johtuu iästä eli yli kolmekymppisenä ei enää mikään uusi nappaa. Ainakin siis tämän Ylen jutun mukaan: Kuunteletko sinäkin samoja tuttuja biisejä aina uudestaan? Musiikkimaun jämähtäminen tapahtuu jo yllättävän nuoressa iässä

Tämähän on juuri tuota jumiutumista, joten siinä kohtaa kun suusta pääsee tuo mainitsemani absurdi yleistys, luulisi ihmisen kiinnittävän huomiota omaan ajattelumalliinsa.

 

[Evil]

Mie ainakin olen ihan onnellinen jumiutuneessa ajattelumallissani. Tiedostan sen, mutta en tosiaankaan halua mitään uutta sotkemaan musiikkimakuani enää. Mulla on jo kaikki se mitä tarvitsen, eikä siitäkään nautiskeluun varmaan tämä ihmisikä riitä. Keksikööt vaikka nuottiavaimen uudelleen, vaan minä en korvaani lotkauta. Vanhojen suosikkieni uudet tuotokset tsekkaan muodon vuoksi, joistain jopa tykkään, mutta en kyllä ota ketään itseäni nuorempaa musiikintekijää todesta. Harrastelkoot, mutta en oikein junnuja ota silleen vakavasti. Ei niillä ole maailmankuvaani tarjota yhtään mitään.

 

[Peltinen]

Onko täällä jotkin setämiesten kokoontumisajot menossa? Itsellä oli kanssa noin 20 vuoden jakso, jona ei tehty mitään uutta kuunneltavaa musiikkia. Sitten alkoi uusia suosikkeja löytyä, ensin Spotifyn discover weekly listalta ja sitten Youtuben musiikkiaiheisilta kanavilta ja Youtuben algoritmeista. Varmaan siinä välissäkin olisi ollut hyvää uutta musiikkia, mutta mistäs näitä olisi tullut vastaan, kun ei niitä radiossa soiteta eikä missään listoilla näy. Siinä mielessä maailma on muuttunut parempaan suuntaan.

 

[El Gordo]

Mutta onhan tuota rokketi rollia tehty jo joku 70 vuotta, joten pakostakin uuden musiikin painoarvo, siihen nähden mitä on saavutettu jo aiemmin, vähenee.

Siis jos 50-luvulla teki Top 100-listan kappaleista, niin se sisälsi pelkästään 50-luvun kappaleita, eli kaikki Top-kappaleet oli melko uusia. Nyt kun tekee Top100-listan kappaleista, niin siinä on 50-, 60-, 70-, 80-, 90-, 00- ja 10-luvun musiikkia, mutta ihan uusia kappaleita ei mahdu listalle kuin ehkä yksi (tosin en tiedä, mikä se olisi).

Eli 50-luvulla uusi musiikki oli parempaa, koska melkein kaikki uudet kappaleet meni suoraan Top-listalle. Nyt ei mene kuin harvat ja valitut. MOT.

 

[Ollakseni]

Tämä johtuu iästä eli yli kolmekymppisenä ei enää mikään uusi nappaa. Ainakin siis tämän Ylen jutun mukaan: Kuunteletko sinäkin samoja tuttuja biisejä aina uudestaan? Musiikkimaun jämähtäminen tapahtuu jo yllättävän nuoressa iässä

Aika karmeaa jos 1,5 vuoden kuluttua joutuisi olemaan löytämättä enää uutta musiikkia. Toki tämä on vain keskiarvo, mutta kyllä sitä nuorempana tuli kaikenlaista paskaa kuunneltua.

 

[Evil]

Minä löysin nuorena, 80-luvulla, 60- ja 70-lukujen musiikin. Mitä oli vuonna 1985? Sukkahousuheviä, uusromantikkoja, postpunkkia, discoa. Nämä eivät puhutelleet. Halusin kuulla jotain merkityksellistä, en pintakiiltopaskaa. Hautauduin kirjaston syövereihin. Löysin Stonesin, Beatlesin, Whon, Hendrixin, Doorsin. Olin ekstaasissa. On tehty musiikkia, joka kommunikoi myös minun kanssani. Ei tarvitse tyytyä pikaruokapaskaan, myös oikeaa ravintoa on olemassa! Lienee sanomattakin selvää, ettei tuollaisia haltioitumisen hetkiä ole enää tässä iässä tarjolla. Sitä onnen tunnetta ei vaan voi enää saavuttaa. Siksi vanha musiikki on minulle rakkaampaa kuin uusi voi ikinä olla.

 

[Turha Kaukalo]

"Nykyään ei enää tehdä hyvää musiikkia"

Ei se musiikin vika ole, jos ihminen ei sitä osaa etsiä tai on jumiutunut joihinkin muutamiin nuoruuden suosikkeihinsa.

Olen samaa mieltä. Guns N' Rosesin lisäksi HYVÄKSYN myös Velvet Revolverin. Kyllä ihmisen uudistua pitää. Ei tässä olla jumiuduttu. Se on kanssa aika hyvä se Marissa Nadlerin ja Stephen Brodskyn biisi Estranged.

Aihetunnisteet: kännissä, paskavisa

 

[vastaantulija]

Miksi sanotaan esimerkiksi, että Lukko vei Kerhoa kuin litran mittaa?

Mitä pahaa litran mitat on tehnyt, että niitä kohdellaan noin?

 

[cottonmouth]

Miksi sanotaan esimerkiksi, että Lukko vei Kerhoa kuin litran mittaa?

Aikoinaan – ja toki vielä nykyäänkin – toreilla mitattiin erilaisia tuotteita valmiiden mittojen avulla, ja yksi niistä oli litran mitta. Mittatarkastajat pyrkivät yllätystarkastuksilla varmistamaan, että asiakkaita ei huijattu.

Päivän sitaatti: ”Viedään kuin litran mittaa.” – Päivän Lehti

Toinen vaihtoehto on joutua kuljetettavaksi kuin pässiä narussa.

www.paivanlehti.fi

 

[Nahkasohva]

"Kieli köyhtyy." Ei se mihinkään köyhdy. Korkeintaan kielen käyttäjien osaaminen köyhtyy.

 

[Barcelona]

Aina kun joku tärkeä pelaaja on poissa kokoonpanosta niin joku totetaa urheasti että "Ei sota yhtä miestä kaipaa". Olen kyllä niin monesti huomannut että kyllä se vaan kaipaa.

 

[Linnankundi]

"Surkea epäonnistuminen" eikö se tarkoita oikeasti täydellistä onnistumista.

 

[Ramchester]

Aina kun joku tärkeä pelaaja on poissa kokoonpanosta niin joku totetaa urheasti että "Ei sota yhtä miestä kaipaa". Olen kyllä niin monesti huomannut että kyllä se vaan kaipaa.

Sotia voi vaikkei voittaisikaan.

 

[Barcelona]

Tuli henk.koht todistettua että Jutin sanonta "Ei kautta ilman maalia" ei pidä paikkansa.

 

[Buster]

"Älä koskaan luovuta", tai "luovuttaminen ei ole vaihtoehto".

Luovuttaminen on aina vaihtoehto. Se on parhaimmillaan vapauttavin tunne, jonka ihminen voi elämässään kokea. Oli sitten kyse huonosta parisuhteesta, vittumaisesta työpaikasta, haitalliseksi kääntyneestä harrastuksesta, tai vain jonkin pienemmän arkisen asian taakse jättämisestä.

Toki liian helposti luovuttamalla ei saa välttämättä koskaan mitään aikaan. Se on taito, jota ei tule käyttää liian kevytmielisesti ja hätiköiden, vaan analyyttisesti punniten ja itsensä, sekä vaihtoehtonsa tuntien. Luovuttaessa saatetaan sulkea ovi, jota ei enää välttämättä saa auki. Sen ei tule olla helppo ja useasti käytettävä ratkaisu, mutta se on aina vaihtoehto. Viisaalle hyvä sellainen.

Vaikka elämä on kompromisseja, niin liiallinen tyytyminen johonkin luovuttamisen pelossa ja stigmoissa on vaarallista.

 

[Osmo Rapeli]

"Älä koskaan luovuta", tai "luovuttaminen ei ole vaihtoehto".

Luovuttaminen on aina vaihtoehto. Se on parhaimmillaan vapauttavin tunne, jonka ihminen voi elämässään kokea. Oli sitten kyse huonosta parisuhteesta, vittumaisesta työpaikasta, haitalliseksi kääntyneestä harrastuksesta, tai vain jonkin pienemmän arkisen asian taakse jättämisestä.

Toki liian helposti luovuttamalla ei saa välttämättä koskaan mitään aikaan. Se on taito, jota ei tule käyttää liian kevytmielisesti ja hätiköiden, vaan analyyttisesti punniten ja itsensä, sekä vaihtoehtonsa tuntien. Luovuttaessa saatetaan sulkea ovi, jota ei enää välttämättä saa auki. Sen ei tule olla helppo ja useasti käytettävä ratkaisu, mutta se on aina vaihtoehto. Viisaalle hyvä sellainen.

Vaikka elämä on kompromisseja, niin liiallinen tyytyminen johonkin luovuttamisen pelossa ja stigmoissa on vaarallista.

Pienessä mittakaavassa tämän kokee muuten silloin, kun huomaa että jossain isommassa ryyppyporukassa (työporukat jne.) ei ole pakko sietää ja hyysätä hankalaa humalaista. Ei nyt tietenkään voi jättää ketään hankeen, mutta noin muuten.

 

[Turha Kaukalo]

Pienessä mittakaavassa tämän kokee muuten silloin, kun huomaa että jossain isommassa ryyppyporukassa (työporukat jne.) ei ole pakko sietää ja hyysätä hankalaa humalaista. Ei nyt tietenkään voi jättää ketään hankeen, mutta noin muuten.

Mihin ne sut jätti?

Jos lapaan syötetään niin kyllä siitä oman elämänsä jannepesonen maalin tekee.

 

[vetti]

Mihin ne sut jätti?

Jos lapaan syötetään niin kyllä siitä oman elämänsä jannepesonen maalin tekee.

Minä olen Jatkoaika.

Jos lapaan syötetään niin kyllä siitä oman elämänsä villeleino maalin tekee.

 

[Txjokeri]

"Älä koskaan luovuta"

Paitsi kun on kyse verestä. Ja muista tärkeistä elimistä.

 

[aalto]

"Älä koskaan luovuta", tai "luovuttaminen ei ole vaihtoehto".

Luovuttaminen on aina vaihtoehto. Se on parhaimmillaan vapauttavin tunne, jonka ihminen voi elämässään kokea. Oli sitten kyse huonosta parisuhteesta, vittumaisesta työpaikasta, haitalliseksi kääntyneestä harrastuksesta, tai vain jonkin pienemmän arkisen asian taakse jättämisestä.

Toki liian helposti luovuttamalla ei saa välttämättä koskaan mitään aikaan. Se on taito, jota ei tule käyttää liian kevytmielisesti ja hätiköiden, vaan analyyttisesti punniten ja itsensä, sekä vaihtoehtonsa tuntien. Luovuttaessa saatetaan sulkea ovi, jota ei enää välttämättä saa auki. Sen ei tule olla helppo ja useasti käytettävä ratkaisu, mutta se on aina vaihtoehto. Viisaalle hyvä sellainen.

Vaikka elämä on kompromisseja, niin liiallinen tyytyminen johonkin luovuttamisen pelossa ja stigmoissa on vaarallista.

Aina kun joku tärkeä pelaaja on poissa kokoonpanosta niin joku totetaa urheasti että "Ei sota yhtä miestä kaipaa". Olen kyllä niin monesti huomannut että kyllä se vaan kaipaa.

Näistä kahdesta tuli mieleen väännös tuosta jälkimmäisestä sanonnasta. Kyse on eräästä ihan turhasta työpaikan kriisistä, johon fiksu työkaverini reagoi varsin viisaasti siirtymällä syrjään ja toteamalla, ettei yksi mies sotaa kaipaa.
Eli olen samaa mieltä siitä että luovuttaminen on yleensä aina yksi ihan perusteltavissa oleva vaihtoehto. Sen ei pitäisi olla ensimmäinen eikä aina pidä luovuttaa, mutta se on ihan hyvä ratkaisu joihinkin tilanteisiin. Lisäksi on ihan tervettä miettiä, että mihin kaikkiin sotiin itsensä sotkee.