Aallon urakehitystä oli kyllä mukava seurata. Ensimmäisellä kaudella ei Teemu tainnut aiheuttaa paljon iloa, pikemminkin harmaita hiuksia. Heppoinen ruipelo, jonka vedostakaan ei ollut mitään iloa, kun lataaminen kesti valovuosia ja pamahteli vain plekseihin.
Kehitys oli kuitenkin kausien aikana huimaa. Kova treenaaminen teki Aallosta ja suoraan syötöstä lähtevästä lämäristä yhden liigan pelätyimmistä siniviivatykeistä. Puolustuspelikin parantui pikku hiljaa.
Tämä kausi olikin sitten jo aivan laatutavaraa. Hyökkäyspäässä ei enää hurjaa kehitystä tapahtunut, mutta sen sijaan oman pään peli vankistui monta kertaluokkaa. Ottiko sitten Eskelisestä mallia vai mitä, mutta Teemu ei enää ollutkaan omissa ainaisissa vaikeuksissa, vaan oli ihan luottopakki kaukalon molemmissa päissä.
Ihan ymmärrettävää lähteä nyt isojen kruunujen perään, kun arvo on parhaimmillaan. Kiitos menneistä kausista Teemu!
ps. Propsit myös tommilinille, joka alkoi fanittamaan Aaltoa jo silloin ensimmäisellä kaudella. Taisi kaveri nähdä silloin jotain, jota kukaan muu ei nähnyt :-)