Ottelun tilastot ja joukkueiden kokoonpanot löytyvät Suomen Jääkiekkoliiton sivuilta.
Ottelu oli sarjajohtajan (Kärpät) ja sarjan keskikastin joukkueen (Lukko) välinen matsi. Ennen ottelua Kärpät johti sarjaa ja Lukko oli sijalla 9, 16:n joukkueen A-nuorten SM-sarjassa. Tasoero joukkueiden välille tuli siitäkin huolimatta ottelussa turhan suureksi, sillä Kärpät voitti ottelun varsin selkeästi 11-2, maalivahtien torjunnat meni Kärpille 15-43. Kärpät on tällä hetkellä sarjan paras joukkue, ja on tehnyt sarjassa selvästi eniten maaleja. Ei ole ihme, että edustusjoukkueen tarpomiseen kyllästyneet Kärppäkannattajat pitävät A-Kärppien otteista.
Ottelu oli kolmas näkemäni A-Kärppien ottelu tällä kaudella. Se ei poikennut yhtään edellisistä näkemistäni otteluista, A-Kärpät ovat takoneet näkemissäni otteluissa keskimäärin 10 maalia. Yksittäisistä pelaajista puhuttaessa kohdistan erityisen mielenkiintoni Kärppien liigajoukkueen mukana olleisiin pelaajiin, kuten Tomi Mustonen, Juha-Pekka Haataja, Janne Pesonen, Jani Södö ja Mikko Palomäki, muutamia mainitakseni. Näin tälläkin kertaa.
Ottelu meni suvereenisti Kärppien hallinnassa. Jo ottelun alkuun Kärpät takoi pari maalia, jonka jälkeen joukkueen oli helppo jatkaa matkaa. Erän puolivälissä tuli kolmen maalin rypäs, jolloin Kärpät käytännössäkin ratkaisi ottelun. Kärppien 6-0 –maali tuli erän lopussa, eikä voittajasta ollut epäselvyyttä enää ensimmäisen erän jälkeen.
Lukko vaihtoi maalivahti Kärppien 5-0 –maalin jälkeen, mutta maalivahtiin ei Lukko kaatunut. Kärpät pääsi ensimmäisessä erässä joko aivan vapaasti maalinedestä hassuttamaan maalivahtia, tai sitten laukaukset lauottiin tarkasti kohti yläkulmia. Mikael Vuorio pelasi loppukesästä Kärppäturnauksessa Oulussa yhden kelpo pelin, mutta lauantaina ei ollut hänen päivä. Peruspelaamien ei riittänyt, vaan olisi pitänyt olla maaginen, jotta Lukko-vahti olisi takaiskuilta säästynyt. Maalivahdin vaihdolla Lukko herätteli joukkuetta.
Toiseen erään tuli 6-0 –tilanteessa kylläinen, ja ilmeisesti täysin tyydytetty Kärppäjoukkue. Tälläkin sarjatasolla peli on kuitenkin niin kovaa, että mikäli joukkue hölmöilee, niin vastustaja iskee välittömästi. Niin tässäkin ottelussa. Heti erän alussa Kärpät ei saanut purettua Lukon painostusta, ja niin kiekko ajautui Kärppien puolustajan jalan kautta Kärppämaalin eteen Lukon Janne Rönnbergille, joka tinttasi tyhjiin 6-1.
Tuon maalin jälkeen Lukolle avautui toinen vastaavanlainen tilanne, mutta siitä ei tullut osumaa oululaisten onneksi. Kärpät jatkoi varoituksesta huolimatta toisen erän alun hölmöilyjä, ja erän puolivälissä Lukko kapitalisoi hölmöilyt. Kärppien pelaaja (olisiko ollut nro 20 Mikko Karjalainen?) hölmöili alimpana pelaajana omalla puolustusalueella, ja Lukon kaksikko pääsi vapaasti maalipaikkaan, ja Niklas Fogström teki 6-2 –lukemat.
Kärpät oli kyllä erän puoliväliin mennessä hallinnut erää – jopa hölmöilyn lomassa – mutta Lukko-kavennuksien jälkeen se hallitsi matsia vieläkin selkeämmin. Joukkue paransi pelaamistaan, mutta otteet olivat kuitenkin huolimattomia. Kärpät teki erässä ainoastaan yhden maalin, ja näin kolmanteen erään lähdettiin Kärppien 7-2 –johdossa.
Lukon maalissa maalivahdin vaihdoksen jälkeen pelannut Vesa Lahtonen ei voinut mitään Kärppien 6-0- ja 7-2 –maaleille, mutta heti kolmannessa erän alussa kaksi ensimmäistä Kärppä-maalia meni luvattoman helposti. Toinen löysä siniviivaveto meni Lahtosen längestä, ja toisessa Kärppien maalissa Lahtonen seikkaili maalinsa takana, ja antoi sieltä kiekon Kärppien pelaajille, jotka laukoivat kiekon tyhjään maaliin. Kärpät johti kolmannen erän alun maaleilla jo 9-2, eikä Lukko haaveillut enää hyvästä päätöserästä. Kärpät teki viimeisen viiden minuutin aikana vielä pari maalia, ja voitti ottelun siis 11-2.
Ottelun loppupuolella sattui Kärppien maalivahdille Pekka Rinteelle hauska tilanne. Rinne meni katkaisemaan Lukon päätykiekkoa päätyviivalta, ja päätti syöttää sen oman maalin toiselle puolella olevalle Kärppien pelaajalle. Noh, Rinteellä oli ilmeisesti maalivahdin mailassa liikaa käyryyttä, ja syöttö suuntautui kohti omaa maalia. Kiekko lipui maaliviivaa pitkin takatolpalle, ja Rinteen onneksi kiekko kimposi sitten lopulta kentän puolelle. Sen vaarallisempaa tilanteesta ei tullut, mutta olihan sitä siinäkin...
Summa summarum
Lukon pelistä ja pelaajista tilastot varmasti kertovat kaiken. Pelaajien pelipaidoissa oli kyllä nimet, mutta melkoista pätemisen tarvetta osoittaisi se, että jos jonkun Lukon pelaajan löytäisi kunnostautuneen ja erottuneen muusta Lukon pelaajamassasta. Kärpät oli selkeästi parempi, Lukko teki maalinsa Kärppien virheistä, ja muuten Lukon joukkue oli melkoisessa puristuksessa. Tämän kertovat tilastotkin.
Kärppien pelaajista liigaringistä tutut Juha-Pekka Haataja, Janne Pesonen ja Pekka Saarenheimo olivat pääosan rooleissa, kun Lukkoa kuritettiin. Pojat teki vähintään kaksi maalia tai kolme tehopistettä: Saarenheimon 1+3 –pisteet olivat huiput. Kovempaan tehoiltaan kykeni ainoastaan Henrik Juntunen, josta kommenttia seuraavassa kappaleessa. Tomi Mustonen jäi pisteittä, mutta luistin liikkui ja Tomi rakensi tilanteita aika kivasti.
Puolustajista Jani Södö (0+2) ja Iikka Törnvall ei erottuneet kovin paljon, ei hyvässä eikä pahassa. Sellaista tasapaksua pelaamista, ilman esim. “jonipitkäsmäistä” kiekon ylöstuontia. Mikko Palomäki oli jälleen kerran tyylikäs. Pidän hänen tyylistä, minusta hän liikkuu hyvin isokokoiseksi pelaajaksi, ja muutenkin rauhoittaa olemuksellaan Kärppien peliä. Ei ole ihme, että Mikko on A-Kärppien kapteeni. Lukkoa vastaan Mikolta hyvä peli.
Muista pelaajista Juho Appel oli lievä pettymys siinä mielessä, että hän ei ihan yllä glamourissa samalle tasolle kuin liigajoukkueen mukana harjoitelleet pelaajat. Odotin häneltä lauantaina paljon, mutta ainoastaan yksi syöttöpinna, ja se on vähän Appelin kaltaiselta pisterohmulta. Kärppien onneksi kaikkien ei tarvitse kuitenkaan loistaa samana päivänä, ja Appelilla riittää vielä aikaa. Muuten ihan kohtuullista peliä Appelilta.
Tommi Paakkolanvaara ja Jussi Nieminen jäi mieleen aiemmin syksyllä. Isokokoisina hyökkääjinä he erottuvat, ja esim Paakkolanvaara on hyvä keskushyökkääjä, ja tekee paljon pisteitä. Lukkoa vastaan Paakkolanvaaran tehot olivat 1+2. Myös kokkolalainen Hermes-kasvatti Henri Hietaharju pelasi kohtuullisen pirteästi, ja teki tehot 2+1. A-Kärppien rivipakit, kuten Lauri Mikkola, Veli-Antti Leinonen, Mikko Saavinen ja Jaakko Heikkinen pelasivat tasapaksusti, eikä erottuneet erikseen.
Kärppien osalta erittäin mielenkiintoinen sarja jatkuu huomenna sunnuntaina kärkikamppailulla TPS:aa vastaan, kaikki kynnelle kykenevät katsomaan peliä, joka alkaa klo 16:15 Oulun jäähallissa.
Hiipivä tiikeri, piilotettu lohikäärme – Henrik Juntunen
Kieltämättä otsikossa on haettu paljon kaunokirjallisuudesta tuttuja mielikuvia (tjs.), mutta ennen kaikkea otsikko kuvaa hyvin mielestäni ehkä koko A-nuorten SM-sarjan valovoimaisinta tähteä. Henrik Juntunen (s. 1983 188/85 Los Angeles Kinks 3. kerros 2001) oli mielestäni Lukko-ottelun paras pelaaja, ja teki ottelun kovimmat tehot 2+3.
Henkka on sarjan kovin jätkä, ja kaikki häntä kovemmat kotimaiset junioripelaajat pelaavat SM-liigassa. Aikuisten SM-liiga olisi Juntuselle oikea paikka ja sarjataso pelata. Henrik Juntunen on pelaaja, jota yksistään kannattaa Kärppäkannattajien seurata. Kärppien vieraspeleissä kotijoukkueen kannattajien kannattaa seurata Kärppien edustusjoukkueessa numerolla 37 ja A-juniorijoukkueessa numerolla 22 esiintyvää Henrik Juntusta.
Edustusjoukkueessa Henrik Juntunen tuskin toisi vielä mitään ratkaisevaa liiga-Kärppien peliin, mutta se toisi sitäkin enemmän vaihtoehtoja Kärppien hyökkäykseen. Juntunen pistäisi harjulat ja korpelat kilpailemaan enemmän pelipaikasta, nyt tunnustaa, että se harjuloiden ja korpeloiden pelipaikka on jo itseisarvo. Ei synny riittävää ja tarvittavaa sisäistä kilpailua pelipaikoista.
Hyökkäyspäässä rightin pelaajana Henrik Juntunen on alati vaikeasti otettava pelaaja. Hän on hyvän laukauksen omaavana hyvä maalintekijä. Hän ei ole pelintekijä, eikä hänellä ole kovin huippuhyvä mailatekniikka, mutta maalipaikat hän osaa käyttää hyväksi.
Juntunen on ennen kaikkea hyvä taklaamaan. Lukkoa vastaan Henkka antoi kolme kovaa taklausta. Juntunen osaa lukea peliä hyvin, ja sitä kautta kohdistaa taklaukset oikein. Hän ei ryntää taklauksiin, vaan nimenomaan pelinlukemisen myötä hakee kohteen. Taklaukset on puhtaita, ja hän vie ne siististi loppuun. Henkan taklaus on niin kuin jenkkihävittäjien ohjus: Henkka lukee hyvin peliä, “ohjelmoi” ajoissa kohteensa, odottaa ja seuraa tilanteen etenemistä, ja tömäyttää lopuksi melkoisen pommin vastapuolen pelaajaan. Ei ryntäilyä, ei kiekottoman pelaajan taklausta; hyviä, kovia ja puhtaita taklauksia. Minä tykkään.
Ainoassa tällä kaudella pelaamassaan SM-liigaottelussa JYP:iä vastaan Henrik Juntunen taklasi kovaa ja puhtaasti avojäällä JYP:in tsekkipuolustaja Angel Nikolovia.
Ottelu oli sarjajohtajan (Kärpät) ja sarjan keskikastin joukkueen (Lukko) välinen matsi. Ennen ottelua Kärpät johti sarjaa ja Lukko oli sijalla 9, 16:n joukkueen A-nuorten SM-sarjassa. Tasoero joukkueiden välille tuli siitäkin huolimatta ottelussa turhan suureksi, sillä Kärpät voitti ottelun varsin selkeästi 11-2, maalivahtien torjunnat meni Kärpille 15-43. Kärpät on tällä hetkellä sarjan paras joukkue, ja on tehnyt sarjassa selvästi eniten maaleja. Ei ole ihme, että edustusjoukkueen tarpomiseen kyllästyneet Kärppäkannattajat pitävät A-Kärppien otteista.
Ottelu oli kolmas näkemäni A-Kärppien ottelu tällä kaudella. Se ei poikennut yhtään edellisistä näkemistäni otteluista, A-Kärpät ovat takoneet näkemissäni otteluissa keskimäärin 10 maalia. Yksittäisistä pelaajista puhuttaessa kohdistan erityisen mielenkiintoni Kärppien liigajoukkueen mukana olleisiin pelaajiin, kuten Tomi Mustonen, Juha-Pekka Haataja, Janne Pesonen, Jani Södö ja Mikko Palomäki, muutamia mainitakseni. Näin tälläkin kertaa.
Ottelu meni suvereenisti Kärppien hallinnassa. Jo ottelun alkuun Kärpät takoi pari maalia, jonka jälkeen joukkueen oli helppo jatkaa matkaa. Erän puolivälissä tuli kolmen maalin rypäs, jolloin Kärpät käytännössäkin ratkaisi ottelun. Kärppien 6-0 –maali tuli erän lopussa, eikä voittajasta ollut epäselvyyttä enää ensimmäisen erän jälkeen.
Lukko vaihtoi maalivahti Kärppien 5-0 –maalin jälkeen, mutta maalivahtiin ei Lukko kaatunut. Kärpät pääsi ensimmäisessä erässä joko aivan vapaasti maalinedestä hassuttamaan maalivahtia, tai sitten laukaukset lauottiin tarkasti kohti yläkulmia. Mikael Vuorio pelasi loppukesästä Kärppäturnauksessa Oulussa yhden kelpo pelin, mutta lauantaina ei ollut hänen päivä. Peruspelaamien ei riittänyt, vaan olisi pitänyt olla maaginen, jotta Lukko-vahti olisi takaiskuilta säästynyt. Maalivahdin vaihdolla Lukko herätteli joukkuetta.
Toiseen erään tuli 6-0 –tilanteessa kylläinen, ja ilmeisesti täysin tyydytetty Kärppäjoukkue. Tälläkin sarjatasolla peli on kuitenkin niin kovaa, että mikäli joukkue hölmöilee, niin vastustaja iskee välittömästi. Niin tässäkin ottelussa. Heti erän alussa Kärpät ei saanut purettua Lukon painostusta, ja niin kiekko ajautui Kärppien puolustajan jalan kautta Kärppämaalin eteen Lukon Janne Rönnbergille, joka tinttasi tyhjiin 6-1.
Tuon maalin jälkeen Lukolle avautui toinen vastaavanlainen tilanne, mutta siitä ei tullut osumaa oululaisten onneksi. Kärpät jatkoi varoituksesta huolimatta toisen erän alun hölmöilyjä, ja erän puolivälissä Lukko kapitalisoi hölmöilyt. Kärppien pelaaja (olisiko ollut nro 20 Mikko Karjalainen?) hölmöili alimpana pelaajana omalla puolustusalueella, ja Lukon kaksikko pääsi vapaasti maalipaikkaan, ja Niklas Fogström teki 6-2 –lukemat.
Kärpät oli kyllä erän puoliväliin mennessä hallinnut erää – jopa hölmöilyn lomassa – mutta Lukko-kavennuksien jälkeen se hallitsi matsia vieläkin selkeämmin. Joukkue paransi pelaamistaan, mutta otteet olivat kuitenkin huolimattomia. Kärpät teki erässä ainoastaan yhden maalin, ja näin kolmanteen erään lähdettiin Kärppien 7-2 –johdossa.
Lukon maalissa maalivahdin vaihdoksen jälkeen pelannut Vesa Lahtonen ei voinut mitään Kärppien 6-0- ja 7-2 –maaleille, mutta heti kolmannessa erän alussa kaksi ensimmäistä Kärppä-maalia meni luvattoman helposti. Toinen löysä siniviivaveto meni Lahtosen längestä, ja toisessa Kärppien maalissa Lahtonen seikkaili maalinsa takana, ja antoi sieltä kiekon Kärppien pelaajille, jotka laukoivat kiekon tyhjään maaliin. Kärpät johti kolmannen erän alun maaleilla jo 9-2, eikä Lukko haaveillut enää hyvästä päätöserästä. Kärpät teki viimeisen viiden minuutin aikana vielä pari maalia, ja voitti ottelun siis 11-2.
Ottelun loppupuolella sattui Kärppien maalivahdille Pekka Rinteelle hauska tilanne. Rinne meni katkaisemaan Lukon päätykiekkoa päätyviivalta, ja päätti syöttää sen oman maalin toiselle puolella olevalle Kärppien pelaajalle. Noh, Rinteellä oli ilmeisesti maalivahdin mailassa liikaa käyryyttä, ja syöttö suuntautui kohti omaa maalia. Kiekko lipui maaliviivaa pitkin takatolpalle, ja Rinteen onneksi kiekko kimposi sitten lopulta kentän puolelle. Sen vaarallisempaa tilanteesta ei tullut, mutta olihan sitä siinäkin...
Summa summarum
Lukon pelistä ja pelaajista tilastot varmasti kertovat kaiken. Pelaajien pelipaidoissa oli kyllä nimet, mutta melkoista pätemisen tarvetta osoittaisi se, että jos jonkun Lukon pelaajan löytäisi kunnostautuneen ja erottuneen muusta Lukon pelaajamassasta. Kärpät oli selkeästi parempi, Lukko teki maalinsa Kärppien virheistä, ja muuten Lukon joukkue oli melkoisessa puristuksessa. Tämän kertovat tilastotkin.
Kärppien pelaajista liigaringistä tutut Juha-Pekka Haataja, Janne Pesonen ja Pekka Saarenheimo olivat pääosan rooleissa, kun Lukkoa kuritettiin. Pojat teki vähintään kaksi maalia tai kolme tehopistettä: Saarenheimon 1+3 –pisteet olivat huiput. Kovempaan tehoiltaan kykeni ainoastaan Henrik Juntunen, josta kommenttia seuraavassa kappaleessa. Tomi Mustonen jäi pisteittä, mutta luistin liikkui ja Tomi rakensi tilanteita aika kivasti.
Puolustajista Jani Södö (0+2) ja Iikka Törnvall ei erottuneet kovin paljon, ei hyvässä eikä pahassa. Sellaista tasapaksua pelaamista, ilman esim. “jonipitkäsmäistä” kiekon ylöstuontia. Mikko Palomäki oli jälleen kerran tyylikäs. Pidän hänen tyylistä, minusta hän liikkuu hyvin isokokoiseksi pelaajaksi, ja muutenkin rauhoittaa olemuksellaan Kärppien peliä. Ei ole ihme, että Mikko on A-Kärppien kapteeni. Lukkoa vastaan Mikolta hyvä peli.
Muista pelaajista Juho Appel oli lievä pettymys siinä mielessä, että hän ei ihan yllä glamourissa samalle tasolle kuin liigajoukkueen mukana harjoitelleet pelaajat. Odotin häneltä lauantaina paljon, mutta ainoastaan yksi syöttöpinna, ja se on vähän Appelin kaltaiselta pisterohmulta. Kärppien onneksi kaikkien ei tarvitse kuitenkaan loistaa samana päivänä, ja Appelilla riittää vielä aikaa. Muuten ihan kohtuullista peliä Appelilta.
Tommi Paakkolanvaara ja Jussi Nieminen jäi mieleen aiemmin syksyllä. Isokokoisina hyökkääjinä he erottuvat, ja esim Paakkolanvaara on hyvä keskushyökkääjä, ja tekee paljon pisteitä. Lukkoa vastaan Paakkolanvaaran tehot olivat 1+2. Myös kokkolalainen Hermes-kasvatti Henri Hietaharju pelasi kohtuullisen pirteästi, ja teki tehot 2+1. A-Kärppien rivipakit, kuten Lauri Mikkola, Veli-Antti Leinonen, Mikko Saavinen ja Jaakko Heikkinen pelasivat tasapaksusti, eikä erottuneet erikseen.
Kärppien osalta erittäin mielenkiintoinen sarja jatkuu huomenna sunnuntaina kärkikamppailulla TPS:aa vastaan, kaikki kynnelle kykenevät katsomaan peliä, joka alkaa klo 16:15 Oulun jäähallissa.
Hiipivä tiikeri, piilotettu lohikäärme – Henrik Juntunen
Kieltämättä otsikossa on haettu paljon kaunokirjallisuudesta tuttuja mielikuvia (tjs.), mutta ennen kaikkea otsikko kuvaa hyvin mielestäni ehkä koko A-nuorten SM-sarjan valovoimaisinta tähteä. Henrik Juntunen (s. 1983 188/85 Los Angeles Kinks 3. kerros 2001) oli mielestäni Lukko-ottelun paras pelaaja, ja teki ottelun kovimmat tehot 2+3.
Henkka on sarjan kovin jätkä, ja kaikki häntä kovemmat kotimaiset junioripelaajat pelaavat SM-liigassa. Aikuisten SM-liiga olisi Juntuselle oikea paikka ja sarjataso pelata. Henrik Juntunen on pelaaja, jota yksistään kannattaa Kärppäkannattajien seurata. Kärppien vieraspeleissä kotijoukkueen kannattajien kannattaa seurata Kärppien edustusjoukkueessa numerolla 37 ja A-juniorijoukkueessa numerolla 22 esiintyvää Henrik Juntusta.
Edustusjoukkueessa Henrik Juntunen tuskin toisi vielä mitään ratkaisevaa liiga-Kärppien peliin, mutta se toisi sitäkin enemmän vaihtoehtoja Kärppien hyökkäykseen. Juntunen pistäisi harjulat ja korpelat kilpailemaan enemmän pelipaikasta, nyt tunnustaa, että se harjuloiden ja korpeloiden pelipaikka on jo itseisarvo. Ei synny riittävää ja tarvittavaa sisäistä kilpailua pelipaikoista.
Hyökkäyspäässä rightin pelaajana Henrik Juntunen on alati vaikeasti otettava pelaaja. Hän on hyvän laukauksen omaavana hyvä maalintekijä. Hän ei ole pelintekijä, eikä hänellä ole kovin huippuhyvä mailatekniikka, mutta maalipaikat hän osaa käyttää hyväksi.
Juntunen on ennen kaikkea hyvä taklaamaan. Lukkoa vastaan Henkka antoi kolme kovaa taklausta. Juntunen osaa lukea peliä hyvin, ja sitä kautta kohdistaa taklaukset oikein. Hän ei ryntää taklauksiin, vaan nimenomaan pelinlukemisen myötä hakee kohteen. Taklaukset on puhtaita, ja hän vie ne siististi loppuun. Henkan taklaus on niin kuin jenkkihävittäjien ohjus: Henkka lukee hyvin peliä, “ohjelmoi” ajoissa kohteensa, odottaa ja seuraa tilanteen etenemistä, ja tömäyttää lopuksi melkoisen pommin vastapuolen pelaajaan. Ei ryntäilyä, ei kiekottoman pelaajan taklausta; hyviä, kovia ja puhtaita taklauksia. Minä tykkään.
Ainoassa tällä kaudella pelaamassaan SM-liigaottelussa JYP:iä vastaan Henrik Juntunen taklasi kovaa ja puhtaasti avojäällä JYP:in tsekkipuolustaja Angel Nikolovia.