Ei Kärpät nyt mitään niin ihmeellistä esittänyt: teki tarvittavat pari maalia puolustuksen lepsuillessa, piti oman maalin osin tuurillakin puhtaana ja heitteli viheltämättä jääneitä pitkiä (ihan totta, mikä niitä linjureita oikein vaivasi?). Jokerit oli 55 minuuttia taas se sama runkosarjajokerit, joka ei tee maalia ikinä, eikä mistään. Okei, yritystä sentään oli, etenkin kolmannessa erässä. Paikkojakin oli, joskaan ei ehkä ihan niitä tuhannen taalan.
Pari puolittaista läpiajoa jäi saamatta, kun kärppäpelaaja kylmän rauhallisesti veti koukun kiinni ja otti vauhdin täysin pois. Muutenkin mailalla sai pelata rumasti ja kovaa, paitsi sitten tietysti kun Metro otti sen pakollisen kostokoukun, kärppäpelaaja hyppäsi näyttävästi ja Levonen vihelsi jäähyn, vaikkei varmasti nähnyt selkänsä takana tapahtuneesta tilanteesta juuri mitään.
Kolmannen erän puolivälissä näytti, että Jokerit tulee ja takoo väkisin ne tarvittavat maalit. Sitten Bäckström sai kiekon tai mailaniskun (aika kovaa menivät laiturit irtokiekon perään) päähänsä ja jätti jäälle verivanan, jota putsattiin muutama minuutti. Noiden minuuttien aikana kuoli se momentum.
Tuon jälkeenkin Jokereilla oli vielä tilaisuutensa: ylivoimalla Lehtonen pahoinpiteli Vertalaa maalin edessä oikein kunnolla, mutta Levosella ei riittänyt kantti laittaa toista kärppäpelaajaa jäähylle. Kun Vertala sitten muutaman mailaniskun vastaanotettuaan antoi nyrkein takaisin, pisti Levonen molemmat jäähylle - surkeaa pelinhallintaa.
Kärpät pelasi hyvän vieraspelin ja ansaitsi voittonsa. Samoin kärppäkatsomo huusi hyvin ja ansaitsi voittonsa, etenkin kolmannessa erässä siellä meidän päädyssämme oltiin hyvin hiljaa - jännitys ei tällä kertaa purkautunut huudoiksi. Ottelun alun tunnelma sen sijaan oli parasta Areenalla kokemaani: mosaiikkitifo oli ihan kiva sekin, mutta se meteli ensimmäisten minuuttien aikana oli korvia huumaava.