Tässä olisi ajatuksen tynkää tämän vuosituhannen suomalaisen kiekon ääripäistä. Jokainen voi listata omia näkemyksiään tai kommentoida muiden ajatuksia. Asioiden ei tarvitse liittyä SM-liigaan, vaan yleensä suomalaisen kiekon ilmiöihin.
Topit:
1) Teemu Selänteen voitontahto viime olympialaisissa. Mies selvästi haluaa voittaa jotain suurta. Prongerin ajeleminen oli tästä osoituksena. Selänteen arvostus nousi huimasti omissa silmissäni. Mutta kun yksin ei pelejä ratkaista niin ei.
2) Tapparan paluu. Kaksi hopeaa ja mestaruus tästä osoituksena. Ollaan pelityylistä mitä mieltä tahansa, niin pirästävää oli mestaruuden meneminen Turku- Helsinki akselin ulkopuolelle.
3) Raimo Helminen. Mies dominoi edelleen kenttää kiekon kanssa. Syötöt napsahtelevat kohdalleen. Sydäntä särkevää oli kuunnella viime kevään kotikisoissa erään tietyn pelin jälkeen Raipen kommentteja suomalaisten heikosta syöttelytaidosta. Raipe olit oikeassa paikassa, mutta täysin väärässä aitiossa.
4) Porin Ässien nousu tuhkasta varteenotettavaksi joukkueeksi. Kuka olisi uskonut pari vuotta sitten, että Ässät johtaa 2003 maaottelutauon ajan liigaa. Lääkitykseen olisi joutunut se kaveri.
5) Oulun Kärpät. Nousu konkurssien, divarifloppien kautta erääksi SM-liigan suureksi joukkueeksi. Koko Pohjois-Suomen edustaja, vaikka taitaa Oulusta olla yhtä pitkä matka Helsinkiin kuin Utsijoelle.
Flopit:
1) Kotikisat, Suomi- Ruotsi, tarviiko selitellä.
2) SM-liigan pelitapa. Kahva, blokki, aktiivinen mailahärintä, roiskinta, riskittömyys, jne. Syy ei ole valmentajissa, vaan siinä millä tavalla Suomessa saa pelata. Valmentajat tekevät tulosta sallituissa rajoissa.
3) Suomalaiset huippupelaajat. Missä luuraavat uudet maailmanluokan pelimiehet. Johtuuko syystä numero kaksi, että suomalaisia duunarikiekkoilijoita NHL:stä löytyy laitaa pitkin sahaamasta, mutta kiekollinen peli ei onnistu. Kavennetaanhan lisää kaukaloita, jookosta.
4) Yleisö? Missä on kiekkokatsomoista tunnelma ja yleisö. Johtuuko taas kahdesta edellämainitusta asiasta?
5) Blues. Raha ja menestys ei sitten kohtaa millään. Jäikö identiteetti Matinkylään?
Topit:
1) Teemu Selänteen voitontahto viime olympialaisissa. Mies selvästi haluaa voittaa jotain suurta. Prongerin ajeleminen oli tästä osoituksena. Selänteen arvostus nousi huimasti omissa silmissäni. Mutta kun yksin ei pelejä ratkaista niin ei.
2) Tapparan paluu. Kaksi hopeaa ja mestaruus tästä osoituksena. Ollaan pelityylistä mitä mieltä tahansa, niin pirästävää oli mestaruuden meneminen Turku- Helsinki akselin ulkopuolelle.
3) Raimo Helminen. Mies dominoi edelleen kenttää kiekon kanssa. Syötöt napsahtelevat kohdalleen. Sydäntä särkevää oli kuunnella viime kevään kotikisoissa erään tietyn pelin jälkeen Raipen kommentteja suomalaisten heikosta syöttelytaidosta. Raipe olit oikeassa paikassa, mutta täysin väärässä aitiossa.
4) Porin Ässien nousu tuhkasta varteenotettavaksi joukkueeksi. Kuka olisi uskonut pari vuotta sitten, että Ässät johtaa 2003 maaottelutauon ajan liigaa. Lääkitykseen olisi joutunut se kaveri.
5) Oulun Kärpät. Nousu konkurssien, divarifloppien kautta erääksi SM-liigan suureksi joukkueeksi. Koko Pohjois-Suomen edustaja, vaikka taitaa Oulusta olla yhtä pitkä matka Helsinkiin kuin Utsijoelle.
Flopit:
1) Kotikisat, Suomi- Ruotsi, tarviiko selitellä.
2) SM-liigan pelitapa. Kahva, blokki, aktiivinen mailahärintä, roiskinta, riskittömyys, jne. Syy ei ole valmentajissa, vaan siinä millä tavalla Suomessa saa pelata. Valmentajat tekevät tulosta sallituissa rajoissa.
3) Suomalaiset huippupelaajat. Missä luuraavat uudet maailmanluokan pelimiehet. Johtuuko syystä numero kaksi, että suomalaisia duunarikiekkoilijoita NHL:stä löytyy laitaa pitkin sahaamasta, mutta kiekollinen peli ei onnistu. Kavennetaanhan lisää kaukaloita, jookosta.
4) Yleisö? Missä on kiekkokatsomoista tunnelma ja yleisö. Johtuuko taas kahdesta edellämainitusta asiasta?
5) Blues. Raha ja menestys ei sitten kohtaa millään. Jäikö identiteetti Matinkylään?