Ponto ainakin kertoi joskus, että Jortikka teki hänestä lätkän ammattilaisen. Suora palaute pakotti itsekritiikkiin ja sen myötä pelin ja harjoittelun parantamiseen. Ja Vesa teki ihan hienon uran Jypin jälkeenkin.
Se on muuten jännä juttu, kuinka erilaiset valmentajat voivat sopia erilaisille ihmisille. Yleistän itsestäni, koska se on helppoa ja tieteellisesti täysin suositeltavaa tietysti: minähän kyseenalaistan ja jopa vierasta auktoriteetteja, jos asema perustuu pelkälle auktoriteetin olettanalle, mutta minulle paras lätkävalmentaja oli lähes kusipäinen orjapiiskuri, joka otti meikäläisen silmätikuksi. Huutoa tuli harva se hetki, jos löysäilin tai tein jotakin typerää, mutta tässä se puoli oli: tämä kusipäinen orjapiiskuri ei koskaan mennyt henkilökohtaisuuksiin ja oli lopulta aina oikeudenmukainen. Jälkikäteen kertoikin hyvässä hengessä, että halusi vain pistää minut pelaamaan potentiaalini ylärajoilla - ja se onnistui. Pelasin paremmin kuin koskaan. Jollakin tavalla tajusin jo silloin, että kyse ei ollut piiskaamisesta piiskaamisen vuoksi, vaan kyseisen valmentajan tavasta saada pelaajistaan kaikki irti. Kaikille se ei tietysti sopinut ja nykyisin tätä metodia varmasti kavahdetaan, eikä tietysti syyttä. Valmentaja voi olla kusipään maineessa, mutta keskeistä on, onko kyseessä lopulta reilu kusipää vai muuten vain kusipää.