No niin, henkilökohtaisesti kisojen ensimmäinen kunnon pelipäivä edessä. Italia iskee yhteen verivihollisensa Espanjan kanssa ja ehdoton underdog-suosikki Irlanti kohtaa Kroatian. Eilinen oli viimeisen päälle unilääkettä joten toivotaan, että edes tämän päivän taktiset hienoudet saavat kisafiiliksen kattoon.
Irlannista on pakko aloittaa sillä, että vuoden 1990 tarrakirjan ja Tony Cascarinon jälkeen sydän on jostain syystä sykkinyt vihreän saaren miehille. Irlanti ei pelaa millään tavalla modernia tai "kaunista" jalkapalloa, vaan perusbrittiryskäämistä mutta siinähän ei todellakaan ole mitään vikaa!
Nyt puikoissa on vielä taktinen velho Giovanni Trapattoni joten on varmaa, että Irlanti ei taivu helpolla. Maalissa Valioliigan yksi eliittiveskareista, edellyttäen, että pieni vammailu ei estä Givenin pelaamista, mukana vielä kulttipelaaja John O'Shea joten pakkohan jengistä on tykätä.
Kroatia on sekin siisti joukkue mutta nyt ikävä kyllä nähdään puolustuksen riemuvoitto ja turhautetaan Kroatian tähtipelaajat. Se on kyllä harmi, että samaan lohkoon osuivat Espanja ja Italia sillä näiden kahden altavastaajan soisi molempien olevan jatkossa. Mutta kaikkea ei voi saada joten katsotaan tuleeko edes yksi jymypaukku.
Italian ja Espanjan välisestä ottelusta odotan manolon pelinhallintaa ja Italian tehokkuutta. Onhan Espanjakin tehokas mutta pienen kysymysmerkin heittää kärkipelaajan paikka johon ei oikein löydy Barcan... eikun Espanjan mitat täyttävää pelaajaa. Llorente on loistava pelimies mutta ei ehkä sovellu yhtä hyvin Xavin ja Iniestan pelityyliin kuin Villa ja myös Torres. Llorenten vahvuus on toisaalta se, että nyt Espanja voi pärjätä myös staattisemmissa tilanteissa joissa hyökkääjä joutuu suojaamaan palloa boksissa. Oletus kuitenkin on, että vastustajat pitävät linjat todella tiiviinä ja laskeutuvat melko alas puolustamaan, tällöin on vaikea pelata sellaisia palloja joita esim. Torres tarvitsee.
Italia taaseen on (jälleen) kysymysmerkki. Karsinnat menivät vakuuttavasti mutta viime aikojen tapahtumat eivät varsinaisesti nosta odotuksia. 270 minuuttia putkeen ilman maalia on sekin vähän huolestuttava luku, vaikka harjoituspelien perusteella ei vielä pokaaleja jaellakaan.
Viime EM-kisoissa juuri Azzurri oli se joukkue joka oli suistaa Espanjan raiteiltaan ja pääsikin yhden maalipaikan päähän välieristä. Uskon edelleen siihen, että Italia osaa pelata Espanjaa vastaan, ovathan pelaajansa taktisesti maailman parhaimmistoa.
Perinteinen italialainen vahvuus on tehokkuus kentän joka puolella. Kova puolustus on alku, siihen päälle yksi tai kaksi loistavaa pelinrakentajaa ja tarkkaan roolitetut pelipaikat ympärillä. Siihen päälle yleensä ennen kaikkea tehokas kärki niin palikat ovat kasassa.
Kärki on myös Italialla arvoitus, nyt ei ole ihan niin selvää ykkösvaihtoehtoa kuin aiemmin, vaikkapa Christian Vierin tai Luca Tonin aikoina. Balotelli isona pelaajana sopisi tuohon muottiin ja kiistatta hänellä on valtavat lahjat juuri maalintekijänä, mutta hän ei välttämättä ole sellainen joukkuepelaaja ja työmyyrä kuin vaikkapa Toni oli.
Pelinrakentelu levännee vielä Andrea Pirlon harteilla ja sitten on iso kysymys siinä, kuka pelaa ylempänä "Tottin" paikalla. Italian hienous perustuu juuri siihen, että pelissä ei tehdä mitään ylimääräistä ja pelaajat ovat pelipaikkakohtaisesti erinomaisia taktisella tasolla. Jos joukkueesta kasvaa kollektiivi kuten viimeksi 2006 niin se menee taas pitkälle.
Barcelonan mahti alkoi jo hiipua myös taktisella puolella joten odotan vaikeuksia myös Espanjalle ja vastoin yleistä käsitystä pidän tätä avausottelua hyvin tasaisena ja vaikeana etenkin Espanjalle.