Olin pronssipelissä paikalla, mutta ei siitä sen enempää.
Viestistäsi tuli mieleen, mitä outoja muistikuvia jääkiekkoon liittyen vuosien varrella jää mieleen.
Olin minäkin pronssipelissä paikalla. Totta kai, missäs sitä poika muualla kuin kotonaan. Oli oikein kaunis ja aurinkoinen kevätpäivä, samalla lailla kuin tänään paitsi että silloin oli lämpimämpää.
Semmonen hauska, tai no en tiedä hauskasta mutta sattumus kumminkin tuli mieleen, kun pronssipelin jälkeen lähdettiin kotiin. Minulla oli kuskin rooli, olinhan jo silloin raitis ja reilu. Mukana seurueessamme oli eräs pahapäisyydestään tunnettu heppu, joku voisi juoppohulluksikin sanoa kun vähän semmoisia vinkeitä tällä tyypillä oli.
No poikettiin siinä, tietysti kun kaupungissa oltiin, oikein grilliruokaakin syömässä Äyhönjärven grillikioskilla. Semmosta elostelua jo silloin pidettiin.
Ostettiin siinä kuka mitäkin syömistä ja jäätiin kauniina kevätpäivänä niitä nautiskelemaan siihen grillin edustalle. Muuten meni mukavasti, kunnes siihen kioskiluukulle tuli asioimaan joku lähistöllä asuva herra. Pyysi saada ostaa Ässäarvan, ja kun tämä meidän porukan kovanaama sen kuuli että Ässäarpaa sitä vaan ostetaan, niin siihen putosi kädessä ollut lihapiirakka tai mitä se koettikaan syödä, ja se ryntäsi tämän luukulla asioineen herran kurkkuun kiinni.
"Saatana täällä ei osteta Ässäarpoja, täällä ostetaan Lukkoarpoja!" raivosi tappelupukari ja riepotteli sitä äijää siinä grillikioskin edessä jalkakäytävällä niinkuin luoja kerjäläistä.
Porukan ainoana selvänä miespuolisena katsoin asiakseni mennä väliin ennen kuin tulee täysi tappelu. Ja vaikka olinkin päätä pidempi kuin tämä raivohullu, niin sain tehdä täyden päivätyön että pystyin repimään kaverin irti sen viattoman Ässäarvan ostajan ryysyistä. Jumalaut sillä oli voimaa kuin pienessä kylässä.
Että Lukkoarpoja täällä ostetaan saatana niin.