Mielestäni suuri osa on käsittänyt ihan väärin sen, mitä "äijämäisyys" pitää sisällään. Jostain syystä tässäkin ketjussa moni stereotypioi "äijät" joiksikin junttimaisiksi ja huonokäytöksisiksi sioiksi, joita "äijät" eivät todellakaan ole. "Äijä" kyllä osaa käyttäytyä huonosti mikäli tilanne niin vaatii, mutta yleensä "äijä" on suoranainen herrasmies.
"Äijä" huokuu fyysistä voimaa ja karismaa. "Äijä" on olemukseltaan sellainen, että tiedät voivasti luottaa häneen kuin kallioon, vaikka et olisi ikinä ennen nähnytkään häntä. "Äijän" ei yleensä tarvitse edes korottaa ääntään, saati sitten ryhtyä fyysiseen koitokseen, koska vastapuoli kyllä huomaa jo pelkästä "äijän" rauhallisesta ja vahvasta olemuksesta ettei "äijän" kanssa kannata alkaa painimaan, sillä siinä jää aina kakkoseksi. "Äijä" myös puuttuu tilanteeseen, mikäli näkee tilanteen jossa joku heikompi tulee nilkkien kiusaamaksi. Ei ole merkitystä tunteeko "äijä" tämän heikomman yksilön, hän puolustaa tätä joka tapauksessa. "Äijät" myös tunnistavat toinen toisensa ja tulevat juttuun aina mainiosti, keskinäisen kunnioituksen takia. Siksi kahden "äijän" välisiä koitoksia ei usein nähdä. Mikäli kaksi "äijää" tulevat joskus siihen tilanteeseen, että voimien koitos on välttämätöntä, he vetäytyvät kahdestaan rauhalliseen paikkaan ja selvittävät voittajan siellä kaksistaan. Painin jälkeen "äijät" ovat taas kavereita keskenään ja paha veri on kerralla laskettu pois.
"Äijät" ovat yleensä työn sankareita. Heitä ei kiinnosta olla erikoisemman korkeassa asemassa, vaikka he siihen pystyisivätkin. Itseasiassa "äijää" parempaa johtajaa saa hakea, mutta silti harvoin "äijät" lukevat itseään kovin pitkälle. "Äijälle" on kunnia-asia, että hänen naisensa ja lapsensa saavat elää hyvää ja rauhallista elämää. "Äijä" ei hakkaa naistaan tai lapsiaan. Hän ei ole ikinä juopuneena jälkikasvunsa edessä, vaan on esimerkillinen isä ja painottaa lapsilleen kovan työn ja ahkeruuden merkitystä elämässä. Vaikka "äijä" yleensä saavuttaa ahkeruudellaan hyvän keskiluokkaisen elämän, hän ei retostele saavutuksillaan. "Äijä" esimerkiksi rakentaa yleensä perheelleen talon käytännössä yksin, mutta ei mainitse asiasta kuin korkeintaan ohimennen ja vähätellen.
"Äijien" ystävät ovat yleensä ylpeitä siitä että kuuluvat tämän lähipiiriin. Selän takana "äijää" kehutaan uskollisimmaksi ystäväksi mitä maa päällään kantaa ja kovimmaksi työmieheksi koskaan. "Äijä" auttaa ystäviään aina, mikäli nämä jotain apua tarvitsevat, eikä "äijä" pyydä ikinä maksua tai vastapalvelusta avustaan. "Äijän" mielestä on luonnollista että ystäviä autetaan, vaikka "äijä" itse ei usein apua pyydäkään.
"Äijät" ovat usein fyysisesti vahvoja, sillä raskaan työn lisäksi heillä on tapana harrastaa myös urheilua. Voimailulajit ovat erityisesti "äijien" suosimia, mutta myös pallopelit, itsepuolustuslajit, uinti, lenkkeily, pyöräily, ym. on suosittua. "Äijät" myös pitävät hyvästä ruaasta ja juomasta. "Äijien" perusravintoon kuuluu kunnon suomalainen kotiruoka, liha-peruna-ruisleipä-akselilla. Salaatteja "äijät" eivät aina mukisematta niele, mutta syövät niitä kuitenkin. "Äijien" lempijuomia alkoholien suhteen ovat ehdottomasti oluet ja joskus myös viskit. "Äijät" ovat kuitenkin suvaitsevaisia ravinnon suhteen ja syövät tilanteen niin vaatiessa lähes mitä tahansa ja yleensä suurina annoksina.
"Äijien" ajatusmaailma on yleensä hieman vanhakantainen, mutta kuitenkin suht suvaitsevainen. "Äijät" ovat huolissaan kotimaansa tulevaisuudesta ja siitä, millaisen maailman heidän lapsensa saavat. "Äijät" eivät vihaa mitään ihmisryhmää, edes homoja tai maahanmuuttajia, vaikka "äijien" reaktiot ehkä antavatkin joillekuille väärän käsityksen siitä, että "äijät" suhtautuisivat vähemmistöihin jotenkin alistavasti. Ainoastaan mustalaiset ovat sellainen ryhmä, joiden katoamista "äijät" salaa toivovat. Yleensä "äijät" kuitenkin suhtautuvat vähemmistöihin varsin luonnikkaasti, varsinkin yksilötasolla, vaikka suhtautuminen esim. homoihin saattaakin olla hieman "äijämäisen" naureskelevaa.
"Äijien" elämä, työ, harrastukset ja elämäntavat ovat yleensä yhdessä sen verran raskaat, että "äijät" kuolevat suht nuorina. Raskaat työt ja harrastukset käyvät nivelien, sydämen ja verisuonten päälle. Usein "äijän" elämä loppuu äkilliseen kohtaukseen pian eläkkeelle siirtymisen jälkeen. Joskus jopa jo viidenkympin tienoilla. "Äijä" ei pelkää kuolemaa, vaan suhtautuu sen tuloon arkisesti ja leppoisasti. "Äijä" voi uskoa Jumalaan tai olla uskomatta, "äijillä" ei ole yhteistä näkemystä tästä asiasta. "Äijää" harmittaa kuolemassa vain se, ettei hän voi olla jälkikasvunsa apuna pidempään. Mikäli "äijä" tietää loppunsa tulevan jo etukäteen, esim. pitkäaikaisen sairauden seurauksena, hän järjestää elinaikanaan asiat niin, ettei läheisille johdu hänen lähdöstään turhaa vaivaa. Hän hoitaa hautaukset ja muut asiaan liittyvät pikkuseikat valmiiksi jo hyvissä ajoin, että kuolon tullessa homma sujuu vaivattomasti. Myös perintöasiat hän selvittää mahdollisimman tarkoin, ettei puolisolle ja jälkikasvulle tule asiasta harmaita hiuksia "äijän" lähdön jälkeen. Kun "äijä" on vihdoin kuollut, hänen ystävänsä ja perheensä muistavat "äijän" elämänsä loppuun asti. "Äijästä" puhutaan vielä vuosia hänen kuolemansa jälkeen ja puheessa kuuluu aina tietty rakkaus ja syvä kunnioitus "äijää" ja "äijän" saavutuksia kohtaan.
Voisi siis sanoa, että "äijä" on eräänlainen klassinen esimerkki kunnollisesta miehestä. "Äijämäisyys" ei ole kännissä räyhäämistä ja sikailua, miksi sen jostain syystä nykypäivänä moni mieltää. "Äijämäisyys" on esimerkillisyyttä parhaimmillaan. "Äijät" ovat niitä, joita on syytä katsoa ylöspäin. Toivoa sopii että edes jotkut nuoret miehet tältäkin palstalta tekisivät parhaansa sen eteen, että heitä voisi vielä joskus sanoa "äijäksi" sanan varsinaisessa merkityksessä.