Minä olen tässä(kin) ehkä vähän vanhakantainen jäärä, että en ole oikein päässyt sisään tähän äänikirjajuttuun, enkä osaa oikein pitää äänikirjoja varsinaisesti kirjoina. Minulle kirja on niin paljon enemmän kuin se pelkkä sisältö. Jokainen näyttää omaltaan, tuntuu omaltaan, kirjoissa on oma tuoksunsa, niitä voi selailla kirjahyllyssä ja hypistellä käsissään.
Kirja tarkoittaa myös rauhoittumista ja sulkeutumista ulkomaailmasta. Kun päivät on multitaskaamista, niin en halua enää multitaskata iltoja siten, että kuuntelisin kirjaa tehden samalla jotain muuta. Kun otan kirjan käteen niin keskityn vain siihen, ja keskityn siihen täysillä. Voin makustella vähän pidempään jotain kohtia koska voin itse määrätä rytmin jolla luen. Voin palata takaisin tarkistamaan jotain aiemmin vastaan tulleita asioita. Voin pitää pieniä mietiskelytaukoja. Tunnen ihan oikeasti rauhoittuvani, ja mikä tärkeintä, niin tunnen oikeasti sisäistäväni sen mitä luen.
Jos lähden lenkille ja kuuntelen samalla äänikirjaa, niin tuntuu että en keskity kunnolla kumpaankaan. Käyn lenkillä kohottaakseni/ylläpitääkseni kuntoa, mutta myös henkistä virettä. Sen takia koen, että haluan keskittyä mieluummin luonnon ääniin tai kaupungin ääniin ympärilläni kuin jonkun kuunnelman puolittaiseen kuuntelemiseen. Tai sitten vaan katselen ympärilläni olevia maisemia ja näkymiä keskittyen niihin. Äänikirjaa kuunnellessa en koe, että pystyisin keskittymään kunnolla oikein mihinkään, ja kyseessä olisi vaan samanlainen multitaskaaminen kuin mitä työpäivät on jo täynnä. Kirja tai "kirja" valahtaisi lopulta samanlaiseksi päiviä täyttäväksi kertakäyttöviihteeksi kuin aivottomien Youtube-videoiden tai somen selailu jotain odotellessa. Että käytännössä täytät vaan tyhjän tilan jollakin merkityksettömällä.
Minulle kirjat ja lukeminen on ihan liian tärkeitä, että antaisin tapahtua niin, että kirjat täyttäisivät vaan jotain tyhjää tilaa työpäivän päättymisen ja yöunien välillä.