Äänestys: Millä keinoin menestykseen?

[Lätty-ylämummo]

Mitä sinne kuutamolle kuuluu? Onko hyvä meno?

No nyt ihan pientä tarkennusta kaipaisin?
Meno on ihan ok.

 

[Lemieaux]

Yksikin kuollut on turha, siitä ollaan varmaankin samaa mieltä?

Kansanmurhapuheisiisi voi ottaa lähestymiskulmaa vaikkapa tuosta:

Civilian deaths in Syria, monthly 2021-2024 | Statista

The number of civilians killed in Syria as a result of the civil war almost reached 80 in February 2024.

www.statista.com

Siinä on tilastoituna Syyriassa kuukausittain kuolleet siviiliuhrit. Mielenkiintoista on, että Turkin hyökättyä Syyriaan siviilien kuolleisuus romahti, kun kymmenillä aseisetuilla ryhmittymillä ei ollut enää aikaa lahdata toisiaan, vaan piti juosta karkuun Turkkilaisia.

Tuossa vähän tarkempaa, joskaan ei aivan päivitettyä statistiikkaa: UCDP - Uppsala Conflict Data Program
Valitse kronologiapalkista vaikka vuodet 2015-2018 ja näet, ettei ole kyse pelkästään operaatioista Olive Branch ja Peace Spring (maailmanhistorian ehkä korneimmat ja virheellisimmät nimet sota-operaatioille) Syyrian puolelle, vaan toki myös Turkin sisällä, sekä Irakissa.

Näistä taas näkee vähän ajankohtaisempia tapahtumia:

Map of Syrian Civil War - Syria news and incidents today - syria.liveuamap.com

Explore Syrian Civil War news on live map in English. Civil war and International intervention in Syria. War on terrorism in Syria

syria.liveuamap.com

Turkey Interactive News Map - incidents reports from Turkey - turkey.liveuamap.com

Explore Turkey local news alerts & today's headlines geolocated on live map on website or application. Focus on politics, military news and security alerts

turkey.liveuamap.com

Ilmeisesti koitat tuolla jälkimmäisellä kommentillasi sanoa, että Kurdit (YPG/SDF) olisivat lahdanneet siviilejä(!) ja kun Turkki heitä kohtaan Syyriassa hyökkäsi, tämä olisi loppunut (Turkki yhdessä FSA:n kanssa kun ei nimittäin ole hyökännyt juuri ketään muita kohtaan kuin juuri YPG/SDF:ää vastaan)? Mikään ei voisi olla kauempana totuudesta kuin tuo oletettu väitteesi. Rojavassa oli rakennettu erittäin toimiva ja demokraattinen yhteiskunta, kunnes Turkin armeija tuli paskomaan kaiken. Vaikka siviiliuhreja on verrattaen vähän (ei esim. tuhansia), on satoja tuhansia joutunut karkoitetuksi ja koko tuo Rojavassa rakennettu yhteiskunta tuhottu.

Kyllä, yksikin kuollut on turha ja liikaa.

Mitäpä tällä on tekemistä IFK:n kanssa? Minun mielestäni ei mitään, ja sinun mielestäsi seura on sponsorisopimuksensa kautta jollain tapaa vastuussa siitä, mitä Syyriassa tapahtuu

Aivan naurettava väite, en ole väittänyt seuran olevan vastuussa siitä mitä Syyriassa tapahtuu.

Näilläkö (edit: keskustelusi) keinoin menestykseen? Mielestäni tällä keskustelulla ei ole aivan liikaa tekemistä IFK:n kanssa, muutoin kuin että haluaisin IFK:n pyrkivän eroon tuosta sponsorisopimuksesta, sillä se on käytännössä veren tahrimaa rahaa. En tietenkään ole väittänyt IFK:n olevan vastuussa siitä mitä Syyriassa (ja Turkissa, ja Irakissa, ja Iranissa) tapahtuu, vaan että Turkin valtio on vastuussa, ja Turkin valtionyhtiönä Turkish Airlines on tuohon murhavaltioon yhteydessä, enkä siksi haluaisi sitä sponsoriksi.

Olen sanonut, etten halua seuran assosioituvan Turkin (valtionyhtiön ja siten) valtion kanssa.

Jos vielä haluat jatkaa tätä keskustelua, on privaattiviestit varmaan paras paikka, tai yleinen osio.

--

Millä keinoin menestykseen -teemalla kuitenkin vielä sellainen kommentti, että hankkimalla hyviä sponsoreita. Hyvä sponsori ei ole pelkästään sellainen, joka tuo sisään paljon rahaa, vaan sellainen, joka tuo sisään rahaa, joka ei ole moraalittomien tekojen pilaamaa.

 

[Moderaattorit]

Mitä ihmettä täällä oikein tapahtuu?

Nyt välittömästi takaisin aiheeseen.

T: Moderaattorit

 

[444]

Mitä ihmettä täällä oikein tapahtuu?

Nyt välittömästi takaisin aiheeseen.

T: Moderaattorit

Täällä keskustellaan siitä, sopiiko helsinkiläisen jääkiekkojoukkueen mainostaa turkkilaista lentoyhtiötä. Joidenkin mielestä tämä on tahditonta, koska Turkki suorittaa vieraalla maalla kansanmurhaa ja on yksi ko. lentoyhtiön pääomistajista. Mielestäni liittyy otsikon aiheeseen.

 

[Keskikalja]

En jaksa lainaa @Lätty-ylämummo viestiä. Mutta eikä kivaharri nyt kovin osaava scoutti ole.

 

[Jan_Peter]

En jaksa lainaa @Lätty-ylämummo viestiä. Mutta eikä kivaharri nyt kovin osaava scoutti ole.

Tämä perustuu mihin? Kiva-Harri ihan kivan Dykin kaivoi Ruotsista.

Salmelainen on sen verran taitava, että pystyy nämä Harrin skoutatut pelaajat palkkaamankin, toisin kuin Karavanaari.

Kautosen roolia en ymmärrä, mutta taitaakin olla enemmän kontakti P-Amerikkaan.

 

[aquanqua]

IFK:n ongelma tosiaan on jo vuosikymmenen ollut ulkomaalaishankinnat Pohjois-Amerikasta. Ulkopuolisen silmään asiaan ei ilmeisesti ole juurikaan reagoitu - paitsi jättämällä ulkomaalaishankinnat PA:sta kokonaan tekemättä. Mielestäni hyvin kummallinen ratkaisu Euroopan huipulle pyrkivältä seuralta lyödä täydellisesti laimin pelaajatarkkailu maailman merkittävimmällä pelaajatuotannon ja ammattilaisjääkiekon markkina-alueella.

 

[Jan_Peter]

@aquanqua Eikös Salmelainen linjannut, että pääosin hankinnat tehdään Pohjoismaiden ja Keski-Euroopan sisältä? Tämän vuoden jengiä kun katsoo niin hirveästi ole tarvinnut rapakon taakse kuikuilla.

Kyle Quincey, Lucas Lessio ja Miles Koules ei ainakaan sieltä tulevien puolesta puhunut.

IFK ei ole seurana siinä asemassa että sen tarvitsisi lähtee tinkaamaan AHL jyristä. Ei sitä tee Kärpätkään. Tappara hankki tusinakanukin paikkaamaan Morleyn loukkaantumista. Mieluummin annetaan sekin mahdollisuus Heljangolle ja kumppaneille.

Eihän mulla mitään P-Amerikkalaisia vahvistuksia vastaan ole, mutta en näe nyt syytä miksi juuri sieltä pitäis pelaajia naarata. Ehkä niitä on ollutkin, mutta intressit ei välttämättä ole kohdanneet.

 

[Lätty-ylämummo]

En jaksa lainaa @Lätty-ylämummo viestiä. Mutta eikä kivaharri nyt kovin osaava scoutti ole.

Toi koko jankkaaminen lähti siitä lähtökohdasta, että onko Salmelaisella itsenäinen oikeus antaa Rindellille kenkää. Haastattelussaan hän antaa ymmärtää, että hallitus on antanut hänelle valtuudet tehdä itsenäisesti isojakin päätöksiä.
Mun kulma oli taas se, että jos katsotaan nykyistä rosteria, niin mikä on se virhe, minkä vuoksi Rindelli olisi pois potkittava?
Mun ajatusmaailmaan ei vaan mahdu se, että joku on potkittava ulos vaan siksi, että on tehnyt työtään pitkään, tai siksi, että on palkittu jotenkin siitä tekemästään työstä.

 

[Lätty-ylämummo]

@aquanqua
Kyle Quincey, Lucas Lessio ja Miles Koules ei ainakaan sieltä tulevien puolesta puhunut.

Eihän mulla mitään P-Amerikkalaisia vahvistuksia vastaan ole, mutta en näe nyt syytä miksi juuri sieltä pitäis pelaajia naarata. Ehkä niitä on ollutkin, mutta intressit ei välttämättä ole kohdanneet.

Miles Koules tuli tänne varmaan oldschool-IFK:n kiintiöpakolaisena, tai jonkun vaihto-ohjelman kylkiäisenä. Tai jotain, ei vahvistanut yhtään mitään.

Kyle Quinceyn näen sitten jo ihan eri kategorian miehenä. Ikänsä pienessä kaukalossa pelanneella oli selkeästi sopeutumista meidän isoon kaukaloon, ja siellä pelaamisen taktisiin haasteisiin. Mutta ammattimies on ammattimies, ja oli mun silmään playoff-vaiheessa meidän paras pakki.

 

[Postinjakaja]

@aquanqua Eikös Salmelainen linjannut, että pääosin hankinnat tehdään Pohjoismaiden ja Keski-Euroopan sisältä? Tämän vuoden jengiä kun katsoo niin hirveästi ole tarvinnut rapakon taakse kuikuilla.

Kyle Quincey, Lucas Lessio ja Miles Koules ei ainakaan sieltä tulevien puolesta puhunut.

IFK ei ole seurana siinä asemassa että sen tarvitsisi lähtee tinkaamaan AHL jyristä. Ei sitä tee Kärpätkään. Tappara hankki tusinakanukin paikkaamaan Morleyn loukkaantumista. Mieluummin annetaan sekin mahdollisuus Heljangolle ja kumppaneille.

Eihän mulla mitään P-Amerikkalaisia vahvistuksia vastaan ole, mutta en näe nyt syytä miksi juuri sieltä pitäis pelaajia naarata. Ehkä niitä on ollutkin, mutta intressit ei välttämättä ole kohdanneet.

Kaksipiippuinen juttu. Koulesin legacy nyt on huumoria, mutta ymmärrän miksi haettiin. Hitosti loukkaantumisia ja rahahanat kiinni. Saatiin halvalla/ilmaiseksi, niin kokeiltiin.

Lucas Lessio oli sellainen ok haku. Kohtuu riskitön, kun tuli alkukauteen ja oli ilmeisesti jonkinlainen herrasmiessopimus tehty, että jos ei breikkaa kärkiketjuihin, niin jatkaa matkaa? No, ilmeisesti kaveri ei tullut Selinin kanssa toimeen ja nyt tekee hyvää jälkeä DEL-liigassa. Väitän, että esimerkiksi Stögö tai Ville Nieminen olisi voinutkin tulla Lession kanssa toimeen. Ilmeisesti vähän temperamenttinen taitelijaluonne, mutta osasihan se maaleja tehdä.

Quincey taas oli erinomainen haku. Ei ollut vain otollinen tila tulla sisään. Oli syksyn loukkaantunut ja iso kenttä. Keväällä paransi koko ajan ja pleijareissa oli jo tosi hyvä. Jos olisi jatkanut toisen kauden, niin olisi tullut uuteen kauteen sopeutuneena ja lopputulemana olisi varmaan parempi pakki kuin Järvinen. Luulen, että se oli Salmelaisen suunnitelmissakin, mutta tuo toisen lapsen ongelmaiset synnytykset ja alkuvaiheet sinetöivät sitten päätöksen uran lopetuksesta. Tai ainakin pitkästä tauosta. On hyvin mahdollista, että Salmelainen kyttäsi loppuun asti josko Quincey pelaisi vielä.

Itse pitäisin tuota AHL-porttia isosti auki. Juuri tuolta atlantin takaa voi löytyä näitä Corey Elkinseja ja Justin Danforthteja. Jälkimmäinen on erinomainen esimerkki hyvästä hausta. Saanut AHLssä Suomea huonompaa palkkaa ja irronnut tänne aika halvalla suhteessa pelitaitoihin. Nyt on yksi sarjan parhaita hinta-laatusuhteeltaan.

 

[Lätty-ylämummo]

Talouslehti Forbes on listannut vauraimmat änärijengit. Siellä palkkakatto tasaa rostereita, mutta luulisi hyvän talouden näkyvän muita teitä urheilullisessa menestyksessä. Täällä puhutaan paljon siitä, kuinka IFK:n resursseilla pitäisi kyetä dominoimaan Liigaa, olemaan dynastia ja itsestään selvä voittaja joka pelissä. Mielenkiinnosta vertasin änärin ja meidän mestaruuksia kärkijengien osalta:

1. New York Rangers Joukkue on voittanut Stanley Cupin: 1928, 1933, 1940, 1994
2. Toronto Maple Leafs 1918, 1922, 1932, 1942, 1945, 1947, 1948, 1949, 1951, 1962, 1963, 1964, 1967
3. Boston Bruins 1929, 1939, 1941, 1970, 1972, 2011
4. Montreal Canadiens 1916, 1924, 1930, 1931, 1944, 1946, 1953, 1956, 1957, 1958, 1959, 1960, 1965, 1966, 1968, 1969, 1971, 1973, 1976, 1977, 1978, 1979, 1986, 1993
5. Chicago Blackhawks 1934, 1938, 1961, 2010, 2013, 2015

1. IFK 1969, 1970, 1974, 1980, 1983, 1998, 2011
2. Kärpät 1981, 2004, 2005, 2007, 2008, 2014, 2015, 2018
3. Tappara 1953, 1954, 1955, 1959, 1961, 1964, 1975, 1977, 1979, 1982, 1984, 1986, 1987, 1988, 2003, 2016, 2017
4. Lukko 1963
5. TPS 1956, 1976, 1989, 1990, 1991, 1993, 1995, 1999, 2000, 2001, 2010
6. JYP 2009, 2012

Yhteistä noille listauksille näyttää olevan se, että pitkien voittoputkien aika näyttää päättyneen reilu vuosikymmen sitten.
Itse pidän erinomaisena asiana sitä, että itse Urheilu näyttää tasaavan voimasuhteita niin meillä kuin änärissäkin. En tiedä mitään sen tylsempää asiaa kuin sen, että rikkain olisi aina mestari. Mutta jollain tapaa sitä taloutta pitäisi osata käyttää hyväkseen, että IFK:n kultaketju saisi muutaman lenkin lisää.

Mielenkiintoista olisi kaivaa noiden Liigajengien Tj/Uj/Utj nimet esiin. Korreloiko ne mitenkään menestystä? Valmentajia on ollut pilvin pimein, niitä on eroteltu ja palkattu paikkailemaan yleensä huonolla menestyksellä. Listauksesta puuttuu Jokerit, joka on ehkä paras esimerkki siitä, että rahalla voi oikein hyvin olla menestymättä. He ovat myös menestyneet, mutta silloin jengi on huokunut poikkeuksellisella tavalla narri-henkeään, mikä on ollut se kantava voima menestymiseen.

Meillä on nyt nimivahvin rosteri ainakin vuosikymmeneen. Vaikka itse luotan Pikkaraiseen, niin Liigatasoiset menestysnäytöt häneltä puuttuvat. Tai no, se viime kauden hyppääminen Selinin jäljiltä aivan sekaisin hoipertelevaan junaan ja sen saaminen raiteilleen playoff lätkään, on kyllä meriitti sinänsä. Mutta nyt tuntuisi olevan palikat paremmin kuin pitkään aikaan, saas nähdä mihin riittää.

Mutta; Millä keinoin menestykseen? Pelkkä fyrkka ei tunnu riittävän meillä eikä muualla. 60-luvulla ruotsalaiset meni kaukaloon ottamaan turpaansa neuvostoliittolaisilta kutakuinkin siedettävin luvuin. 10-15 vuotta ja meidän selkäsaunat oli vaihtuneet ensimmäisiin tasaisiin peleihin idän ihmeen kanssa. Ruotsalaisille yleensä hävittiin. Sit -95 ja voitettiin kaikki! Ja nyt me voitetaan ne kaikki jumankekka pääosin Liiga-jengillä! Eli isossa kuvassa Suomessa on lätkässä tehty aivan hemmetin hyviä asioita. Liiga on oikeasti kovatasoinen ja tasainen sarja. Sarjaa on tasoitettu sulkemalla se heikompien osalta jatkuvalta Mestikseen jojoilulta, mikä on johtanut kevään tyhjennysmyynteihin, mikä taas on auttanut tavoitteeseen, eli Liigaseurojen talouden vahvistumiseen. Nyt kaikilla on varaa kasata jengi, jolla voittaa yksittäisessä pelissä vähänkään löysästi kaukaloon tulevan kärkijengin.
Mutta käyttääkö sen rahansa siihen jengin ostamiseen, vai johonkin muuhun? Hyvistä pelaajista on tullut kysynnän kasvun myötä hemmetin kalliita. Keskieurooppa maksaa tuplapalkkaa, mutta pelaajia saadaan pidettyä täällä vielä siksi, että Peli on kunnossa. Meillä valmennetaan ja pelataan parempaa lätkää, mutta rako kutistuu kilpailun myötä, eikä seuratasolla olla enää voittajasuosikkeja.

IFK:lla on Suomen paras, mutta myös kilpailluin markkina-alue. Fyrkkaa ei sada sisään, vaan kyllä se pitää hyvällä tuotteella houkutella, ja loput nyhtämällä nyhtää. Sen talouspuoli tuntuu haldaavan. Kymmenessä vuodessa seura on saatu konkurssin partaalta vakaan Liiga-talouden seuraksi. Rosteri kertoo sen, että vihdoin urheilupuolella on menestymisen tavoittelu ajanut jotenkuten pärjäämisen ohi. Tavoite on pelata tulevaisuudessa täyttämällä 2/3 osaa rosterista omilla kasvateilla. Työ on aloitettu pelaajapolun kehittämisellä, ja laittamalla pelimerkkejä valmennuspuoleen merkittävästi. Olosuhteet pitää saada nykyistä paremmiksi, joten seura on laittanut paljon rahaa ja hemmetisti energiaa uuden hallin saamiseen. Se tulee, mutta kestää vielä 5-10 vuotta. Valitettavasti. Mutta mitä muuta seura voisi tehdä menestymisensä eteen, tässä ja nyt. Muodikkasti, nyt heti! Minä en tiedä. Lätkä on aivan hemmetin kilpailtu laji Suomessa. Mitään oikotietä ei ole kenelläkään. Ei täällä, eikä näköjään isommissakaan ympyröissä. Fanina mulla ei kovin kummoisia eväitä ole seuraa auttaa. Kannan kovalla duunilla tienaamani roposet seuran pohjattomaan kassaan, mutta ymmärrän panostukseni vaatimattomuuden vuoksi olla vaatimatta ihan älyttömiä. Fanitan livenä, ja koitan kannustaa sen, minkä joka syksyinen köhäni antaa myöden. Ymmärtäen, ettei se kovastakaan yrityksestäni huolimatta riitä lietsomaan neloskenttää sankaritekoihin. Seuralla on taatusti vielä paljon parannettavaa. Joka ikisellä osa-alueella. Mutta kun itselläni ei ole mitään, millä asiassa auttaisin, niin pidän pääni kiinni, ja keskityn siihen kannustamiseen. Sen pitäisi olla ainakin pieneltä osaltaan edesauttamassa sitä, että voitettaisiin kotona pelejä nykyistä enemmän. Siinä ollaan kilpailijoita jäljessä.

Sillä kaudella, kun fanikatsomo oli 'omassa' päädyssä pleksissä kiinni, alkoi syksy huonosti. Tämä kostautui joukkueelle välittömästi. Fanit alkoivat vittuilun omille jokaisesta epäonnistumisesta, mikä taatusti kuului kaukaloon saaka. Sillä kaudella hävittiin kotona enemmän kuin koskaan. Nyt katsomo on oikeassa päässä, ja livedissaaminen aika minimissä muutamaa kriittisen kuluttamisen varjolla omaa pahaa oloaan purkavaa yksilöä lukuunottamatta. Meno fanikulmassa ei ole aina timanttia hallin tunnelman luomisessa, mutta riittää houkuttamaan lätkäfaneja pidemmältäkin kantamaan omat roposensa juuri meidän kassaan. Siksi en ymmärrä heidänkään dissaamistaan. Aina löytyy joku urpo, jonka pitää yrittää pilata suht hyvää mainettamme asiantuntevana ja hyvänä fanikuntana riidanhaastolla ja turhalla vihankylvöllä. Edesauttaen mitä?

Millä keinoilla menestykseen? Seura, rahoittajat, jopa yhteiskunta tuntuu tekevän työtänsä sen menestymisemme eteen. Hemmetin hidasta se on, mutta kilpailutilanne ei vain anna mahdollisuutta millekään jättiloikille. Seuraa voi kukin itse tukea kykynsä mukaan, mutta satsauksien suuruutta vähättelemättä, pitäisikö odotuksissa olla joku järjellinen suhde.
Sen, minkä jokainen voi taatusti tehdä, on miettiä, millaista toimintaympäristöä on seuralle itse luomassa omilla toimillaan.
Aloittaa vaikka siitä, että onko 'Pikkaraiselle kenkää'-ketjua pakko nostaa, jos itsellä ei mitään sanottavaa itse aiheeseen olekkaan. Onko se 'totaalinen paska' tai 'paskin pelaaja ikinä' todellakin oikeudenmukainen kommentti jonkun pelaajan suoritukseen. Väite siitä, ettei pelaajat näitä lue, tai että eivät välitä, on paskapuhetta. Jokainen välittää. Ja vaikka ei itse lue, niin aina löytyy joku viestinviejä. Kyllä pelaajat tietää fanikunnan buugin ajantasaisesti. Ja se vaikuttaa heidän työhönsä samalla tavalla, kuin jokaisen oman työyhteisön ilmapiiriongelmat omaan työhömme.

Seura on menossa oikeaan suuntaan, tekee oikeita asioita. Miten sitä pitäisi arvostaa, ehkä jopa kannustaa?

 

[Walkin]

Palkkakatto pitää rapakon takana huolen siitä ettei dynastioita oikein siellä enää nähdä. Se mitä Chicago teki tuossa sanotaan 2009-2015 ja mitä Pittsburgh on tehnyt Crosbyn ja Malkinin aikakaudella on todella kovaa jälkeä, nykyajan dynastian määritelmiä sanoisin. On se kuitenkin eri asia voittaa Stanley Cup Montrealissa kuin jossain Pittsburghissa, Montreal on seuratuin jääkiekkoseura ja kaupunki hengittää jääkiekkoa, se on pyhä asia siellä. Pittsburgh on hieno urheilukaupunki, mutta onhan paineet siellä paljon pienemmät kuin jossain Montrealissa (tai Torontossa).

Liigassa ei ole palkkakattoa ja menestyä voi ihan hyvin vuodesta toiseen. Liiga-kaudet ovat paljon lyhyempiä kuin NHL:ssä jossa menestyminen kuormittaa ihan eri tavalla. Joukkueet pysyvät myös paremmin NHL:ssä kasassa (jolloin se kuormitus näkyy enemmän) kun taas Liigassa tapahtuu kausien välillä isojakin muutoksia. HIFK pystyy hankkimaan Liiga-tasolle tähtiä etupäässä, NHL:ssä isot seurat eivät tähän pysty palkkakaton takia.

Mikään ei estä HIFK:ta menestymästä tulevaisuudessa kaudesta toiseen, mutta kuten tuossa yllä tuli selitettyä Montrealin ja Pittsburghin ero niin HIFK:lla on hieman sama tilanne. Ei, Helsinki ei hengitä samalla tavalla jääkiekkoa kuin Montreal eikä HIFK ole maailman seuratuin seura, mutta kuitenkin Suomessa HIFK on se seura jolta jääkiekko-ihmiset ja -fanit odottavat menestystä vuodesta toiseen, painekattila menestyä on esim. tällä kaudella paljon suurempi kuin missään muualla ja jos menestystä ei tule niin se näkyy mediassa isosti jne. Kun Nordiksella pelataan niin ei kukaan odota mitään muuta kuin hyviä suorituksia punapaidoilta ja voittoja, muu ei kelpaa. Paljon vapautuneemmin saavat vieraat Nordiksella pelata ja kyllä se näkyy ja sillä on oma merkityksensä.

 

[Lemieaux]

3. Tappara 1953, 1954, 1955, 1959, 1961, 1964, 1975, 1977, 1979, 1982, 1984, 1986, 1987, 1988, 2003, 2016, 2017

Kenenkään ei ikinä pitäisi ylläpitää valhetta siitä, että TBK olisi yhtä kuin Tappara. Tapparalla on 14 mestaruutta, TBK:lla 3.

En tiedä mitään sen tylsempää asiaa kuin sen, että rikkain olisi aina mestari. Mutta jollain tapaa sitä taloutta pitäisi osata käyttää hyväkseen, että IFK:n kultaketju saisi muutaman lenkin lisää.

Olisi varmasti tylsää, jos rikkain olisi "aina" mestari, mutta on myös aivan järkyttävän ala-arvoista suorittamista, että niin IFK:lla kuin Montrealillakin on viimeisen 35 vuoden ajalta tasan kaksi mestaruutta! Tämä on niin käsittämättömän huono saldo kummaltakin, että tuskin maailmanhistoria tuntee juuri missään lajissa montaa heitä huonompia, suhteessa resursseihin. No, paitsi tietysti Toronto, jolla ei ole resursseista huolimatta tuona aikana yhtäkään mestaruutta.

Meillä on nyt nimivahvin rosteri ainakin vuosikymmeneen.

Hyökkäyksen osalta kenties jopa nimivahvin ikinä(!), mutta kokonaisuuden kannalta ei välttämättä vielä ihan 2011 tai etenkään 1998 -tasoa.

Puolustus 2011 piti sisällään neljä laadukasta kiekollista puolustajaa Söderholm, Kousa, Järventie ja Kovanen (sekä kiekottomat Kankaanperä, Melart, Kurvinen, Vallin, Ahonen), ja 1998 pakisto oli kenties jopa liigan kaikkien aikojen paras, vaikka kiekollisuutta edusti lähinnä "vain" Rafalski ja Timonen, sekä nestori Pepe ja enemmän kiekottomana loistanut (mutta enemmän pisteitä kuin Timonen tehnyt) Karalahti (mutta lisäksi niinkin nimivahvia pekkeja kuin Halkidis, Linna, Kultanen...). Vaikka nopeuden myötä hyökkäys on tärkeämpi kuin 20v sitten, väitän että mestaruuksia edelleen voitetaan kivenkovalla puolustuksella (jonka on toki oltava kiekollisempi ja nopeampi kuin aiempina vuosikymmeninä).

Nykyinen poulustus ei ole kivenkova, eikä nimivahvin edes viiteen vuoteen, sillä jopa kauden 2015-2016 puolustus (Järvinen, Taimi, Auvitu, Grillfors...) taitaa mennä nykyisen edelle.

Mutta; Millä keinoin menestykseen? Pelkkä fyrkka ei tunnu riittävän meillä eikä muualla.
...
Mutta käyttääkö sen rahansa siihen jengin ostamiseen, vai johonkin muuhun? Hyvistä pelaajista on tullut kysynnän kasvun myötä hemmetin kalliita. Keskieurooppa maksaa tuplapalkkaa, mutta pelaajia saadaan pidettyä täällä vielä siksi, että Peli on kunnossa. Meillä valmennetaan ja pelataan parempaa lätkää, mutta rako kutistuu kilpailun myötä, eikä seuratasolla olla enää voittajasuosikkeja.

Ei ole pelkkä fyrkka tietenkään riittävä, mutta erittäin oleellinen osa kokonaisuutta. Tänä kautena on kuitenkin saatu erittäin laadukas hyökkäys ilmeisesti jokseenkin rajoitetulla budjetilla. Mihin sitä rahaa sitten pitäisi tunkea, ylläpitääkseen "Peliä", valmennukseen, fasiliteetteihin? Olisi hienoa, jos meillä olisi seuran omassa omistuksessa oleva hallikompleksi, joka tuottaisi voittoa lipputulojen lisäksi ravintolatoiminnasta, hotellitoiminnasta, kaljamyynnistä, fanituotemyynnistä, IFK-museosta ja ties mistä. Olisi hienoa, jos sponsoritulot ja tv-sopimukset olisivat suurempia. Olisi myös melko hienoa, jos itse kaupunki kasvaisi huomattavasti nopeammin niin asukasmäärältään kuin taloudeltaan, esim. rakentamalla Tallinnan tunneli tekosaarineen, pilvenpiirtäjineen ja innovaatiokeskuksineen. Ei sitä rakoa pidä antaa kutistua, vaan luoda Helsinki-Tallinnan kaksoiskaupungista Euroopan nopeiten kasvava ja vaurain metropoli, ja lunastaa sen ainoana jääkiekon pääsarjajoukkueena kaikki mahdollisuudet ja potentiaalit.

Työ on aloitettu pelaajapolun kehittämisellä, ja laittamalla pelimerkkejä valmennuspuoleen merkittävästi.

Millä lailla valmennuspuoleen on laitettu merkittävästi pelimerkkejä?

Kannan kovalla duunilla tienaamani roposet seuran pohjattomaan kassaan, mutta ymmärrän panostukseni vaatimattomuuden vuoksi olla vaatimatta ihan älyttömiä. Fanitan livenä, ja koitan kannustaa sen, minkä joka syksyinen köhäni antaa myöden. Ymmärtäen, ettei se kovastakaan yrityksestäni huolimatta riitä lietsomaan neloskenttää sankaritekoihin. Seuralla on taatusti vielä paljon parannettavaa. Joka ikisellä osa-alueella. Mutta kun itselläni ei ole mitään, millä asiassa auttaisin, niin pidän pääni kiinni, ja keskityn siihen kannustamiseen. Sen pitäisi olla ainakin pieneltä osaltaan edesauttamassa sitä, että voitettaisiin kotona pelejä nykyistä enemmän. Siinä ollaan kilpailijoita jäljessä.

Siinäpä on tyylipuhdas oikean kannattamisen manifesti! Älä vaadi, älä kritisoi, hyväksy mitätön roolisi ja keskity puhtaasti pelkkään sokeaan kannustamiseen. Jee, näin me voitetaan.

Sillä kaudella, kun fanikatsomo oli 'omassa' päädyssä pleksissä kiinni, alkoi syksy huonosti. Tämä kostautui joukkueelle välittömästi. Fanit alkoivat vittuilun omille jokaisesta epäonnistumisesta, mikä taatusti kuului kaukaloon saaka. Sillä kaudella hävittiin kotona enemmän kuin koskaan. Nyt katsomo on oikeassa päässä, ja livedissaaminen aika minimissä muutamaa kriittisen kuluttamisen varjolla omaa pahaa oloaan purkavaa yksilöä lukuunottamatta. Meno fanikulmassa ei ole aina timanttia hallin tunnelman luomisessa, mutta riittää houkuttamaan lätkäfaneja pidemmältäkin kantamaan omat roposensa juuri meidän kassaan. Siksi en ymmärrä heidänkään dissaamistaan. Aina löytyy joku urpo, jonka pitää yrittää pilata suht hyvää mainettamme asiantuntevana ja hyvänä fanikuntana riidanhaastolla ja turhalla vihankylvöllä. Edesauttaen mitä?

Omille pelaajille ei tulisi ikinä vittuilla. Tuo oli monella muullakin tapaa huonosti suunniteltu fanikatsomo, mutta omille vittuilu teki siitä varmasti enemmän negatiivisen kuin positiivisen energian lähteen.

Millä keinoilla menestykseen? Seura, rahoittajat, jopa yhteiskunta tuntuu tekevän työtänsä sen menestymisemme eteen. Hemmetin hidasta se on, mutta kilpailutilanne ei vain anna mahdollisuutta millekään jättiloikille. Seuraa voi kukin itse tukea kykynsä mukaan, mutta satsauksien suuruutta vähättelemättä, pitäisikö odotuksissa olla joku järjellinen suhde.
Sen, minkä jokainen voi taatusti tehdä, on miettiä, millaista toimintaympäristöä on seuralle itse luomassa omilla toimillaan.
Aloittaa vaikka siitä, että onko 'Pikkaraiselle kenkää'-ketjua pakko nostaa, jos itsellä ei mitään sanottavaa itse aiheeseen olekkaan. Onko se 'totaalinen paska' tai 'paskin pelaaja ikinä' todellakin oikeudenmukainen kommentti jonkun pelaajan suoritukseen. Väite siitä, ettei pelaajat näitä lue, tai että eivät välitä, on paskapuhetta. Jokainen välittää. Ja vaikka ei itse lue, niin aina löytyy joku viestinviejä. Kyllä pelaajat tietää fanikunnan buugin ajantasaisesti. Ja se vaikuttaa heidän työhönsä samalla tavalla, kuin jokaisen oman työyhteisön ilmapiiriongelmat omaan työhömme.

Tekeekö "perheen" ulkopuolinen yhteiskunta nyt oikeasti työtä menestymisemme eteen? Jos Helsingin kehittämiseen oikeasti panostettaisiin (ja IFK:ta tuettaisiin), olisi Helsinki Garden rakennettu Mäntymäelle, valmiiksi ennen Suomen MM-kisoja, täydennettynä pisara-radan pysäkillä ja metroasemalla. Ja Tallinnatunnelia olisi jo alettu rakentamaan. Jos yhteiskunta tekisi työtä IFK:n menestymisen eteen olisi itse asiassa koko Nordis lahjoitettu seuralle jo vuosikymmeniä sitten.

Todellakin samaa mieltä, ettei ole mitään syytä haukkua pelaajia paskoiksi, mutta sitä esiintyy mielestäni aika vähän. Pikkaraista (ja jokaikistä valmentajaa niin kauan kuin muistan) on haukuttu sitäkin enemmän, ja yleensä täysin syyttä. Tai vaikka olisikin syytä, ei sellainen haukkuminen johda yhtään mihinkään positiiviseen. Mutta yleensä syy huonoon menestykseen ei ole ollut valmentajassa, vaan joukkueen rakentajassa. Ja ylipäänsä seuran toimintamalleissa ja kulttuurissa, jotka eivät ole tähdänneet urheilulliseen menestykseen, eivätkä ole olleet läheskään riittävän kunnianhimoisia.

Odotusten "järjellistämistä" peräänkuuluttavat ovat poikkeuksetta niin menestyksen kuin yhteiskunnallisen kehityksen jarruja. Se joka uskoo jonkin olevan mahdollista, ja se joka uskoo jonkin olevan mahdotonta, ovat yleensä kummatkin oikeassa. Mikään ei ikinä voi olla mahdollista, ellei siihen usko, ja mitään hyvää ja suurta ei ikinä saada aikaiseksi, ilman että tavoitellaan kuuta taivaalta. Millä keinoin menestykseen? Vaatimalla enemmän. Itseltään ja muilta.

 

[Lätty-ylämummo]

Kenenkään ei ikinä pitäisi ylläpitää valhetta siitä, että TBK olisi yhtä kuin Tappara. Tapparalla on 14 mestaruutta, TBK:lla 3.

No joo, ei mulle tee kipeetä ostaa tuotakaan näkemystä.
Monilajiseura TBK:n lätkäjaosto halusi eroon ruotsinkielisestä emostaan, ja irtautui suomentaen nimensä Tapparaksi kosiskellessaan suomenkielisiä pelaajia riveihinsä. Yllättävän moni vanhan liiton Tapparalainen pitää henkisenä alkukotinaan TBK:ta.
Samoin Pelicaanit Reipasta. Espoolainen kiekkoilu nimenvaihdoineen, todelliset taustat juridisine omistajineen, aika harvalla taitaa siitä olla millintarkkaa kuvaa.

Meillä emo IFK eriytti jääkiekon ensin itsenäisesti toimineen Ligaföreningen HIFK r.f. alle, joka parisenkymmentä vuotta myöhemmin perusti Oy HIFK-Hockey Ab pyörittämään edutusjoukkuetta, jonka nykyinen pääomistaja on HIFK Ishockey rf.
Olemmeko edelleen jääkiekkoseurana se aito ja alkuperäinen vuonna 1897 perustettu Idrottsföreningen Kamraterna, Helsingfors r.f. eli HIFK? Henkinen koti ja historia on sieltä taatusti, mutta itse en lähtisi tamperelaisia kivittämään siitä, etteikö seuralla olisi mitään tekemistä TBK:n kanssa.

Olisi varmasti tylsää, jos rikkain olisi "aina" mestari, mutta on myös aivan järkyttävän ala-arvoista suorittamista, että niin IFK:lla kuin Montrealillakin on viimeisen 35 vuoden ajalta tasan kaksi mestaruutta! Tämä on niin käsittämättömän huono saldo kummaltakin, että tuskin maailmanhistoria tuntee juuri missään lajissa montaa heitä huonompia, suhteessa resursseihin. No, paitsi tietysti Toronto, jolla ei ole resursseista huolimatta tuona aikana yhtäkään mestaruutta.

En siinä mielessä pidä tuosta 'järkyttävän ala-arvoisesta', että se vähättelee aika rajusti pienemmillä resursseilla parempiin tuloksiin päässeiden seurojen tekemisiä. Vie hyvin tehdyltä työltä arvon, koska toisen suoritus oli ala-arvoinen. Oma lapsenuskoni on, että kyllä IFK:kin parastaan on yrittänyt, mutta se paraskaan ei ole riittänyt parempia vastaan. Taloudellisissa resursseissa IFK ei ole ollut kilpailukykyinen kovinkaan pitkään. Vasta Valtasen johdolla se saatiin ensin konkurssin partaalta tasapainotettua, ja nyt sitten kilpailukykyiseksi muiden kanssa. Tämä ajanjakso koko historian pituudesta on sangen lyhyt.
Mutta siitä olen samaa mieltä, että mestaruuksia olisi saanut napsua useamminkin. Taas toisaalta, sitä makeammilta nuo harvat maistuu.

Hyökkäyksen osalta kenties jopa nimivahvin ikinä(!), mutta kokonaisuuden kannalta ei välttämättä vielä ihan 2011 tai etenkään 1998 -tasoa.

Mietin pitkään sitä, että kirjoitanko vuosikymmenen nimivahvimmasta. Siihen vuosikymmeneenhän sisältyi silloin myös tuo mestaruusjengi. Mietin kokonaisuutta, joukkueita nyt ja silloin, siitä lähtökohdasta millaiselta ne näytti ennen joulua. Mestaruusjengi on aina mestaruusjengi. Sen on pitänyt olla kova. Ja oli. Mutta ei se kyllä minun silmään vielä marraskuussa siltä silloin näyttänyt. Mikeltä oli ilmaveivit tekemättä, isoon rooliin keväällä noussut 4. ketju nykyiseen verrattuna täysin nimetön.
Itse arvotin samoin, että hyökkäyksemme on nyt huomattavasti kovempi. Puolustus häviää mestareille. Valmennus ei ole yhtä meritoitunut. Mutta mites maalivahdit? Silloin Riksman/Lundell nyt Tuohimaa/Engren. Pidän maalivahtien roolia niin isona, että tämä kallisti oman vaakani nykyisen jengin puolelle.

Tuo -98 jengi on vuosikymmeneneni ulkopuolella, joten ei siitä sen enempää. Aika kultaa monet muistot, nostaa monta pelaajaa legendaariseen asemaan, mutta tuossa näkemystä erään sellaisen pelillisistä lisäarvoista joukkueelle:

120 tarinaa IFK:sta - osa 27: On vain yksi Bob Halkidis - HIFK

hifk.fi

Olisi hienoa, jos meillä olisi seuran omassa omistuksessa oleva hallikompleksi, joka tuottaisi voittoa lipputulojen lisäksi ravintolatoiminnasta, hotellitoiminnasta, kaljamyynnistä, fanituotemyynnistä, IFK-museosta ja ties mistä. Olisi hienoa, jos sponsoritulot ja tv-sopimukset olisivat suurempia. Olisi myös melko hienoa, jos itse kaupunki kasvaisi huomattavasti nopeammin niin asukasmäärältään kuin taloudeltaan, esim. rakentamalla Tallinnan tunneli tekosaarineen, pilvenpiirtäjineen ja innovaatiokeskuksineen. Ei sitä rakoa pidä antaa kutistua, vaan luoda Helsinki-Tallinnan kaksoiskaupungista Euroopan nopeiten kasvava ja vaurain metropoli, ja lunastaa sen ainoana jääkiekon pääsarjajoukkueena kaikki mahdollisuudet ja potentiaalit.

Juu olisi. Mutta minäkö vaatimattomine toiveineni olen tämän toteutumisen esteenä?
Poikkeuksetta niin menestyksen kuin yhteiskunnallisen kehityksen jarru?
Voi perkele, ei ollu kyllä rehellisesti sanottuna aavistustakaan osuudestani aika merkittävältä näyttävän kehityksen jarrumiehenä.

Millä lailla valmennuspuoleen on laitettu merkittävästi pelimerkkejä?

Kirjoitin pelaajapolun kehittämisestä, ja sen valmennuspuoleen satsaamisesta.
Peltosen lopetettua pelaajauransa, hän halusi junnupuolelle haalarihommiin. Lyden kanssa olivat ensimmäiset siitä rekrytointiaallosta, joka toi junnuille ammattivalmentajia talkoolaisten tilalle, palkattiin taitovalmentajat, ostettiin alihankintana luisteluvalmennusta, ravintovalmennusta ja mitä kaikkea.


Summarum, en nyt jaksa enää paneutua siihen, miksi pidän Nordiksen lahjoittelua tai Tallinnan tunneleitten kaivelua seuran hyväksi aavistuksen ylilyönniltä tuntuvilta vaateilta.

Mutta siitä oltaneen samaa mieltä, että turha dissaaminen ja omille vittuilu ei ole mitään vaatimista tai tukemista tai kannattamista. Se on jotan ihan muuta.

 

[Lemieaux]

Kiitos asiallisesta vastauksesta.

Olemmeko edelleen jääkiekkoseurana se aito ja alkuperäinen vuonna 1897 perustettu Idrottsföreningen Kamraterna, Helsingfors r.f. eli HIFK? Henkinen koti ja historia on sieltä taatusti, mutta itse en lähtisi tamperelaisia kivittämään siitä, etteikö seuralla olisi mitään tekemistä TBK:n kanssa.

Aivan oikein, eihän tämä niinsanotun rf:n kaappaama seura ole se sama jaosto, jonka emoseura perusti. Enkä väitä, etteikö Tapparalla olisi juuret TBK:ssa ja siten "mitään" tekemistä TBK:n kanssa.

Tietty ero tässä kuitenkin on, kun se uudempi, nimensä vaihtanut kokee aiemmat mestaruudet omikseen, vaikka ne voitettiin faktuaalisesti eri seuran nimissä. Jos nyky-IFK olisi täysin emoseurasta erillään oleva, eriniminen ja eri logolla pelaava seura (kuten Helsinki Big Red Cats tai Helsingin Tähti) ja silti väittäisi, että 1969, 1970, 1973, 1980 ja 1983 mestaruudet olisivat saman seuran voittamia mestaruuksia, olisi vertauskuva osuvampi. Nyt on kuitenkin sama logo ja nimi, joten vaikka taustalla oleva rf on irrottautunut emoseurasta, on jonkunlainen hypoteettisen astraalinen napanuora ehkä vielä kuviteltavissa.

Voi hyvin olla, että omissa naiiveissa mielikuvissani kuvittelen tämän napanuoran todellisemmaksi kuin se on.

En siinä mielessä pidä tuosta 'järkyttävän ala-arvoisesta', että se vähättelee aika rajusti pienemmillä resursseilla parempiin tuloksiin päässeiden seurojen tekemisiä. Vie hyvin tehdyltä työltä arvon, koska toisen suoritus oli ala-arvoinen. Oma lapsenuskoni on, että kyllä IFK:kin parastaan on yrittänyt, mutta se paraskaan ei ole riittänyt parempia vastaan. Taloudellisissa resursseissa IFK ei ole ollut kilpailukykyinen kovinkaan pitkään. Vasta Valtasen johdolla se saatiin ensin konkurssin partaalta tasapainotettua, ja nyt sitten kilpailukykyiseksi muiden kanssa. Tämä ajanjakso koko historian pituudesta on sangen lyhyt.
Mutta siitä olen samaa mieltä, että mestaruuksia olisi saanut napsua useamminkin. Taas toisaalta, sitä makeammilta nuo harvat maistuu.

Tarkoitus ei ole vähätellä HPK:n, JYPin, altavastaaja-TPS:n tai juuri Mestiksestä nousseiden Kärppien mestaruuksia. Siellä tehtiin kovaa duunia ja näytettiin, että ammattitaito, raaka duuni ja mieletön halu voittaa on tärkeämpää kuin pelkkä raha. Ala-arvoiseksi IFK:n suorituksen tekeekin sen ammattitaidon, raa'an duunin ja voittamisenhalun puutos, eikä suoranaisesti resursseihin nähden epäsuhdassa oleva suoritustaso ja menestymisen määrä.

Minun lapsenuskoni taas on, ettei IFK ole ihan parastaan yrittänyt, kun on lapsenuskoisesti luullut vähemmänkin riittävän.

Kyllähän 2011 maistui makealta, mutta kyllä sitä voisi olettaa, että nelikymppisellä pääkaupunkiseudun ylpeyden ja koko maan seuratuimman urheilujoukkueen fanilla olisi hieman enemmän kuin kaksi koettua mestaruutta.

Juu olisi. Mutta minäkö vaatimattomine toiveineni olen tämän toteutumisen esteenä?
Poikkeuksetta niin menestyksen kuin yhteiskunnallisen kehityksen jarru?
Voi perkele, ei ollu kyllä rehellisesti sanottuna aavistustakaan osuudestani aika merkittävältä näyttävän kehityksen jarrumiehenä.

Nojuu nojaa. Saatoin kirjoittaa taas turhan kärkkäästi. Suhtaudun erittäin kriittisesti siihen, että unelmoijien haaveiden toteutumistodennäköisyydet suoralta käsin kyseenalaistetaan, tai että pessimismi, vähän vaatiminen, vähään tyytyminen, mahdollisuuksien kieltäminen tai unelmien alasampuminen esitetään jotenkin realismina ja "järkevämpänä".

- I have a dream!
- Remember, you're British, so scale it down a bit!

Kirjoitin pelaajapolun kehittämisestä, ja sen valmennuspuoleen satsaamisesta.
Peltosen lopetettua pelaajauransa, hän halusi junnupuolelle haalarihommiin. Lyden kanssa olivat ensimmäiset siitä rekrytointiaallosta, joka toi junnuille ammattivalmentajia talkoolaisten tilalle, palkattiin taitovalmentajat, ostettiin alihankintana luisteluvalmennusta, ravintovalmennusta ja mitä kaikkea.

Kiitos tarkennuksesta. junnupuolen ammattivalmennukseen (pitäen sisällään ravinto-, luistelu- jne erikoisvalmennukset) satsaamiset on ilman muuta ollut erittäin hyvä investoinnin kohde. Tuntuu vain että Villen hommat näiden parissa jäi vähän kesken, mutta kyllähän ne nyt näyttävät lopulta kehittyneen siihen pisteeseen, että panostus alkaa tuottamaan hedelmää. Tästä kehityksestä voi jokainen toki olla iloinen ja ylpeä. Jotain on tehty oikein.

Mutta siitä oltaneen samaa mieltä, että turha dissaaminen ja omille vittuilu ei ole mitään vaatimista tai tukemista tai kannattamista. Se on jotan ihan muuta.

Siitä olemme ilman muuta täysin samaa mieltä.