No siis, itse olin täysi-ikäinen Calgaryn aikoihin, takana olivat kaikki ne tuskalliset vuodet mitalia jahdatessa ja jatkuvia pettymyksiä kokiessa. Sitten Lillehammerissa näkyi oikeastaan ensimmäistä kertaa Suomi, joka ei enää taistellut ylivoimaa vastaan sisulla ja sydämellä vaan joka pystyi...