Minä kallistuisin tässä kysymyksessä Jorma Hietamäen linjoille, että Juicen musiikille käy kuin Olavi Virran musiikille. Siitä tulee niin vanhanaikaista ettei sitä monikaan jaksa musiikkina kuunnella, vaan sitä kuulee vain osana 70-80-lukujen ajankuvaa (aikaan sijoittuvat leffat, dokkarit, jne)...