Hieno tasonnosto eilisestä, vaikka vastassa lähtökohtaisesti kovempi jengi. Mielenkiinnolla seurasin, miten HIFK puolustaa johtoaan 3. erässä ja tyylillähän sen hoitivat. Ei merkkiäkään viime kaudella tutusta kilppariselviytymis-moodista, vaan homma täysin kontrollissa.
Tuo ylivoima oli täydellisesti pelattu. Ei vaikeuksia aluelle menossa, kiekko hallussa vakaasti ja maailmanluokan tykki puhui by Iiro. Mutta kavennus kohta perään, ei voi höllätä.
Hyvä ryhdistäytyminen lopussa eli osoitus, että kantti kestää, vaikka puujalkamaista liikehdintää monelta vielä. Konkarijengiltä sellaista odottaakin (siis sekä kanttia että tunkkaista liikettä). Ja vihdoinkin onnistumisia maalinteossa. Kaipa ne tukkoiset jalatkin tuosta vielä herkistyy.
Eli että nyt pitää Suomen “ykkösen” olla lähtökohtaisesti samalla viivalla kuin Itävallan? Suomi on voittanut mömmömmot pelkillä Liiga-pelaajilla, joten on ihan validia ihmetellä asiaa.
No jos HIFK: n pitäisi nyt olla ylivertainen suosikki mestariksi Suomessa, niin ei siinä pitäisi hetkauttaa jonkun MM-tasolla B- ja A-sarjan välillä poukkoilevan maan ykkösseuran esitykset.
Pääsin seuraamaan matsia vasta tokan erän puloivälin jälkeen ja loppuerän HIFK-esitys oli tukkoista ja raskasjalkaista sähellystä. Jos ei peli luista edes itävaltalaista jengiä vastaan, niin turha odotella suurtekoja ainakaan heti Liiga-kauden alussa. Toki hienoja maaleja molemmat kaksi HIFK:lta.