Kyllähän 2007 pudotuspelikevät tatuoi Getzlafin nimen jokaisen lätkäentusiastin mieleen, mutta itselleni se kaikkein hienoin muisto on kymmenen vuotta myöhemmältä keväältä. Nimittäin tuo Ducksin härkien viimeinen rynnistys kohti avointa Stanley Cup -ikkunaa oli Getziltä aivan täysin uskomatonta...
No juuri näin. Aivan sietämätön organisaatio. Mutta kyllä silläkin on osansa, että NHL on niin konservatiivinen ettei se suostu muuttamaan sääntöjään turvallisempaan suuntaan. Mutta siis toki, kyllä keskeisintä olisi antaa kunnollisia rangaistuksia; ekasta pääpommista 10-15 peliä, toisesta puoli...
Shaw'n lopettamisesta tuli mieleen, että NHL on aika syvällä suossa tuossa täysin paskamaisessa suhtautumisessaan aivovammoihin ja päähän kohdistuviin iskuihin. Suurin osa vakavista päävammoista olisi ehkäistävissä sääntöjen (NHL) ja niiden kurinpidollisen tulkinnan (DoPS) keinoin. Tätä vastuuta...
No voi helvetin perse! Samaan aikaan vituttaa ja surettaa. Kaiho iskee varmaan sitten myöhemmin. Tänä aikana, kun lätkä ei oikein tunnu kiinnostavalta, Jumbon näkeminen vielä ensi kaudella oli yksi ainoista aidosti innostavista asioita.
Ihan mahdottoman hieno pelaaja.
Äh.
Marleau mahtuu ainakin juuri ja juuri vielä 1970-lukulaisiin. Samalla tuossa taitaa olla niiden aktiivipelaajien kolmikko, joka on pelannut itseään Great Onea vastaan, tai ainakin samaan aikaan NHL:ssä.
Ducksin Beauchemin lopettaa niin ikään uransa tähän kauteen. Komean uran Beauch tekikin, kruununa tietysti mestaruuteen päättynyt 2007 playoff-kevät, jonka mies pelasi aivan helvetin vakuuttavasti.
Hieno mies!