Nuohan ne ovat kovimmat albumit DT:lta, nostaisin lisäksi vielä Octavariumin kolmanneksi. Onhan silläkin tylsät hetkensä, mutta vastapainoksi löytyy nimikkobiisin kaltaista timanttia, sekä helpommin omaksuttava, raskas Panic Attack ja avausraita The Root of All Evil.
Dream Theater on todella...