elämäni ensimmäisen runon väsäsin äsken:
Mä syön vohveliia
niin hyvää
Yli en jätä edes murua
Syödessä ei huomaa ajan kulua
jäätelö sulaa
anna sen sulaa
Tätä haluan tehdä
rauhassa rapeata sulaa mutustaa
juoda.
Makealle maistuu
Makoisalle vaahdolle
kylmä vesi virkistää
Kirpeä...