Luin jutun oikein kahteen kertaan alusta loppuun. Kari Arosta ei ole liikaa lehdissä tarinoitu, joten tämä kirjoitus oli vähintäänkin aiheellinen. Hienon jutun Ala-Kivimäki tekikin, ja saa tästä hyvästä ainakin minulta anteeksi sen, että Yrjövuori-teksteihin pääsi vähän päähenkilön münchausenia...