Desestä tuli mieleen takavuosien Mario Valery-Trabucco tai jopa Radek Smolenak. Taitoa, pelin lukemisen ymmärrystä ja tarvittaessa tehokasta viimeistelyäkin löytyy oikean fiiliksen löydettyään, mutta sellainen pelikurittomuus ehkä nousee myös esiin. Ahokkaan joukkueen DNA on kollektiivinen...
Täällähän jo kansa luovutti, ehkä vähän itsekin, mutta myönnettäköön, että hieno sarjan venytys. Sarjan paras peli rintakarvat roihuten ja heti Tappara sillassa. Jos tämä jäi kauden vikaksi esitykseksi kotiyleisön edessä, niin chapeau ja isosti!
Kaltolla lienee vastaus?
Ei vaan. Ensimmäisen kerran Tappara oikeasti pihalla tässä sarjassa. Valitettavasti vain liian myöhään, mutta hienoa taistelua kerta kaikkiaan.
Anttalaiselle pitkä jatko. Välillä menee yli, mutta tuo jätkä pelaa niillä vahvuuksilla juuri mitä hänellä on ja isoin niistä on pelille heittäytyminen. Toinen niistä on kovuus. Vittu tämän päivän highlight oli se kun heitti Kuuselan seinille, vaikka varmasti lonkasta otti.
Kyllä tämä leikki sittenkin lopulta kaatui hieman siihen, mitä alkukauden 1-0 voittojen parissa pohdittiin eli missä ne maalit ovat oikeasti. Joka peliä et 1-0 voi voittaa. Tähän ongelmaan historian huonoin ylivoima istuu tosi huonosti.