Ja paras paketti noista oli selkeästi kauden 19-20, jossa Suuronen ja Jokinen painoivat laidoilla ja pelasivat reippaasti yli 50 peliä runkosarjaa. Laadukas materiaali (joka kestää kasassa), osaava valmennus yms. -> menestystä.
Suurosen ongelma olivat loukkaantumiset ja niistä johtuneet pitkät poissaolot. Nelosen laituriksia käsiä oli riittävästi, kiekko meni todennäköisemmin maaliin kuin Törökin toimesta ja vääntövoimasta nyt ei tarvinne alkaa edes keskustelemaan.
Esimerkiksi tällä kaudella yksi joukkueen ongelmista...
Anderssonhan lämi silloin Lukkoakin vastaan tasoitusmaalit, kun oli kiire ja piti pelata nopeita/yksinkertaisia/tehokkaita kuvioita. Ylivoiman pyörittäminen kun oli muutenkin ajoittain varsin tahmeaa, niin tällaisia yksinkertaisia ja tehokkaita ratkaisuita olisi pitänyt hyödyntää enemmän...
Maailmanluokan lämäri, mutta muu tekeminen oli todella kaukana siitä. Sopii mainiosti seisoskelemaan yyveellä b-pisteen kaarelle, mutta kaikki muu on vaikeaa. Erittäin puiset kädet, joskin yllätti, että sai grindattua Pelsuja vastaan sen 3-3 maalin.
Kattavalla viikon otannalla en pitäisi Tuohimaata minään sateentekijänä. Järvenpää on hyvä maalivahti ja paljon prosenttejaan parempi, koska sai pelata kaikki epätoivoisimmatkin matsit loukkaantumisten ollessa pahimmillaan. Jos kuitenkin tienaa sen 100k+, niin mielestäni kaikille osapuolille voi...