Ristolaisen reidet maailmaani varjostaa niin suuret ettei niille löydy mittaa. Sen suu sulattaa jotain ihme tarinaa totuuksia joista ei voi valittaa. Nousen Marjamäkeä kun silmät auki saan. Ja kiekkopirut saattelevat minut nukkumaan. Järki, se jossain hautoo kiekkojaan enkä jatkopaikasta enää...