Komppaan sinua, että Puljussa on mielestäni kuitenkin enemmän sitä jotakin. Laine on mielestäni välillä sellainen slaavilaisen melankolinen kun taas Puljun peli-ilosta tulee mieleen nuori T. Selänne. Mikä Naantalin aurinko pelistä toiseen. Ja se yrittämisen, kokeilemisen ja ratkaisun halu. Tähän...