Mulle kävi vähän sama Pentti Siimeksen kanssa. Moneen kertaan olin mielessäni Pena-raukan hyvästellyt, mutta aina se vaan sieltä jostain putkahti kuin myyrä kolostansa. Lasse Pöysti oli toinen. Hitto, kun näistä ei aina tiedä. Kuolisivat kunnolla, että tännekin asti kuuluu!