Kesken tämän kaiken luovuttamisen, syvävitutuksen ja kokovartalo-pettymyksen meinaa unohtua eräs kiistaton fakta:
Ollaan hallitsevia TPS-turnauksen mestareita.
Olin humalassa jo menomatkalla, kun haettiin kerran poika Oulusta kotiin.
Ymmärrän ettei ystävälläni pysynyt paita päällä. Voihan olla, että todennäköisesti tämä oli ainoa ja ainutlaatuinen reissu se.
Larmi, Lucenius, Nenonen...
oranssi kevät