Tämä ennätyspeli oli yksi tuskallisimmista katsomokokemuksista ikinä, vaikka lopputulos olikin toivottu. Aika monta kymmentä minuuttia sitä ehti toivoa, että kunpa nyt joku tekisi sen maalin, ihan sama kummasta jengistä. Kunhan nyt vain loppuisi. Onneksi Partanen sitten loppuviimein sen maalin...
Oi kyllä! Ihana muisto! Ja selittänee osaltaan myös YLE:n ”asiantuntija” Topi Nättisen ah, niin katkerat kommentit HIFK:sta. Puhdas pommi ja tuollaiset turkat. Oi, voi!
Peukku myös katsomon Kuoma-kenkäisille vihaisille mieshuutelijoille.
Jos nyt en ihan höpöjä puhu, niin muistaakseni silloin kylillä huhuttiin Nybondaksen ja Matikaisen suksien menneen vähän ristiin, kun Matikainen KHL-tarjouksensa sai, kun HIFK ei halunnut häntä sinne päästää ja lopulta Matikainen vain otti ja lähti. Isommassa kuvassa näen, että suurin mätämuna...
No, kun se oli pääkoutsi, niin tietenkin se oli Matikainen, joka siitä vastasi... eiku.
Petri Matikaisen palkkaus on yksi paskimpia rekryjä HIFK:n lähihistoriassa, koska kaikki edellytykset menestykseen oli olemassa. Yhdessä vuodessa seura palasi sekoilemaan.
@Dimas_ , kyllähän HIFK kotona on tullut alussa kovaa päälle viime kaudellakin, ongelma vain on se, että sitä tulosta ei kovinkaan usein saada tehtyä. Kaikki se energia menee hukkaan, kun ei saada maalia. Vastustaja träppää minkä ehtii ja HIFK pommittaa veskaria kuumaksi. Toinen juttu on se...
@AngieRainbow , monelle, myös minulle, Jere edustaa tietynlaista HIFK:n kunnianhimottomuuden aikakautta. Muilla kuin pelillisillä asioilla oli suurempi merkitys. Vaikka Jere aina korostaakin olevansa sydämeltään HIFK:n mies, puheissa ja teoissa on suuri ristiriita. Joukkueen tai seuran mies Jere...
Kiitos tästä! Aivan loistava! Kyllähän Olli on noista vuosista "hieman" urheilullisemmaksi muuttunut, ainakin ulkoisesti. Aivan loistavia kommentteja! "Kyllähän mun äitikin osaa selkään taklata... Terveisiä äidille!" Täytyy sanoa, että mielummin sitä tuollaista kuuntelee kuin jargonia, missä...
Kyllä!!!
Sakke oli ihqu! Tukka laitettuna ja iho kuin vauvan pylly. TDK:n myyntiedustajan hommia kuukausi takana ja poikakalenteria varten oli riisuttu. Sokerina pohjalla mielimusiikki, joka siis oli mm. Whitney Houston :). Oikein miellyttävä rupattelutuokio, tosin tosta stadilaisuudesta...
Aivan huikeaa!!! Pikku-Jari siinä kokee alle laskemisen riemua.
Kyllähän se niin on, että sen letaalin katseen pitää istua siihen yleiseen habitukseen. Jonkun tommikovasen murhaava katse aiheuttaisi lähinnä hilpeyttä ja ehkä vähän myötähäpeääkin. Onneksi vittumaisen ärsyttävä voi olla...