Eihän tuossa ollut taaskaan mitään helvetin järkeä, mutta tuli jotenkin kummasti Casablanca ja se sateinen kohtaus lopusta mieleen. Sinä ymmärrät minua, Simone. Intohimoisesti, vaikka maailmassa ei olisi mitään hyvää. Kaunis. Herkkä. Kyynel silmäkulmasta ja valot salista.