Ehkä raati kallistui Danforthiin juuri siksi että joutui pelaamaan koko kuukauden ilman veljeänsä, eikä noudattanut Virran ja Heikkisen ohjetta keskittyä murhanhimoiseen sikailuun ja ylimieliseen hymyilyyn.
Jokaista peliä pitäisi lähteä voittamaan, mutta tänään ei ollut missään kohtaan tunne että pelattaisiin voitosta. Kunhan käytiin pelailemassa. Tunnetta ei ole minkäänlaista - ei vauhtia, ei taklauksia, ei vihaa, ei iloa, ei mitään. Tai oli - surua.
Kieltämättä. Silti Turkuun siirtymistäkin enemmän juilii se, että B:n kausi meni kovista odotuksista huolimatta täysin penkin alle. Sama homma on oikeastaan Jasun ja Kossun kohdalla. Harva asia herrojen peliotteissa koko kauden aikana viittaa millään lailla siihen että hommaan tulisi Raumalla...